Heinäkuussa 2024 Latinalaiseen Amerikkaan syntyi avoin diktatuuri.
Vuodesta 2018 itsevaltaisesti Venezuelaa johtanut presidentti Nicolás Maduro ei suostunut hyväksymään presidentinvaalien tuloksia. Kansainvälisestä painostuksesta huolimatta hän nimitti itsensä presidentiksi kolmannelle kaudelle.
Maduron autoritaariseen sosialistihallintoon tympääntyneet venezuelalaiset protestoivat uudelleenvalintaa vastaan eri puolilla maata. Protestit tukahdutettiin väkivalloin – 24 mielenosoittajaa menehtyi ja tuhansia pidätettiin.
Itsevaltaiset otteet nostavat nyt päätään myös muissa Latinalaisen Amerikan maissa. Demokratia on rapistunut mantereella 2000-luvulla. Autoritaariset hallitsijat saavat vaikutteita paitsi samanmielisiltä naapureilta myös suurvaltaliittolaisilta. Etenkin Venäjä on palannut etsimään vahvempaa jalansijaa alueella.
Vielä vuoteen 2005 asti Latinalaisen Amerikan maita pidettiin demokratian mallioppilaina. Kuubaa lukuun ottamatta kaikki olivat siirtyneet edustukselliseen demokratiaan. Demokratiakehitys lopahti vuoden 2008 talouskriisin aikoihin. Venezuelassa ja Nicaraguassa demokratia on sittemmin mennyttä. Myös moni muu maa, kuten El Salvador, liukuu kohti autoritarismia.
Politiikan tutkija Manuel Larrabure luonnehtii ilmiöitä Latinalaisen Amerikan ”uuden autoritarismin aikakaudeksi”. Sen juuret juontavat kylmän sodan aikaisiin sotilasdiktatuureihin.
Brasiliassa armeija otti vallan vuonna 1964. Sen jälkeen sotilasdiktatuurit levisivät Argentiinaan, Boliviaan, Ecuadoriin, Panamaan, Peruun ja Uruguayhin. Chilen demokraattisesti valittua sosialistipresidenttiä Salvador Allendeä vastaan tehty väkivaltainen sotilasvallankaappaus vuonna 1973 järkytti koko maailmaa. Yhdysvallat tuki sen toteuttaneen kenraali Augusto Pinochetin diktatuuria vuosikymmenien ajan.
Ihmisoikeusjärjestöt arvioivat, että Argentiinassa yli 30 000 ihmistä kidnapattiin, joutui kidutetuksi ja murhattiin vuosien 1976–1983 sotilasdiktatuurin aikana.
Sotilasdiktatuurit olivat usein vanhoillinen reaktio vasemmistolaisten vapautusliikkeiden ja puolueiden nousulle. Armeija julisti kuria ja järjestystä radikalisoitunutta nuorisoa ja oikeuksiaan ajavia köyhiä vastaan.
1980-luvun alussa demokratialiikkeet kukistivat armeijoiden kaksikymmenvuotisen komennon. Uusliberaalien talousuudistusten kritiikki toi mantereelle 2000-luvulla demokraattisten vasemmistohallintojen niin sanotun pinkin aallon. Muun muassa Venezuelan edesmennyt presidentti Hugo Chávez lupaili vuoden 1998 vaalikampanjassaan “tuoda demokratian lähemmäksi ihmisiä”.
Pian moni demokraattisesti valittu presidentti alkoi kuitenkin kaventaa demokratiaa. Eturintamassa oli aiemmin sen nimeen vannonut Chávez.
Uusi autoritarismi ei mukaile ideologisia rajoja. Useat Latinalaisen Amerikan presidentit sekä oikeistosta että vasemmistosta ovat pyrkineet jatkamaan presidenttikausiaan perustuslakien vastaisesti.
Autoritaarinen politiikka sai tuulta alleen vuosien 2011 ja 2019 aikana. Latinalaisen Amerikan vasemmiston pinkki aalto päättyi raaka-ainehintojen romahdettua vuonna 2011, josta seurasi paha talouden notkahdus. Monen maan talous oli elpymässä, kun pandemia romahdutti sen uudelleen.
Lupaukset talouden elvyttämisestä sekä rikollisuuden kitkemisestä ovat nostaneet kovaotteisten poliitikoiden suosiota.
Heikot talousnäkymät ovat ruokkineet järjestäytynyttä rikollisuutta ja tänä päivänä mantereen rikollisuustilastot ovat maailman korkeimpia.
Lupaukset talouden elvyttämisestä sekä rikollisuuden kitkemisestä ovat nostaneet kovaotteisten poliitikoiden suosiota. Kansalaiset ovat olleet samalla valmiita kaventamaan kansalaisoikeuksiaan.
Vuonna 2019 El Salvadorin presidentiksi nousi “maailman cooleimmaksi diktaattoriksi” itseään kutsuva Nayib Bukele. Hän lupasi laittaa jengiläiset kuriin rikollisuuden riivaamassa Keski-Amerikan maassa. Lupaus on pitänyt. Jo lähes 80 000 jengikytköksistä epäiltyä on pidätetty. Suuri osa heistä istuu tuomiotaan tiukasti valvotuissa jättivankiloissa.
Ihmisoikeusjärjestöt ovat huolissaan pidätysten mielivaltaisuuksista sekä kidutuksesta ja kuolemista vankiloissa. Tästä huolimatta yli 90 prosenttia salvadorilaisista kannattaa Bukelen toimintaa. Oikeusvaltion periaatteita ohittavan rikollisuuden torjunnan lisäksi Bukele on tehnyt perustuslakimuutoksia, jotka keskittävät valtaa hänelle itselleen.
Huumekartellien valtaamassa Ecuadorissa presidentti Daniel Noboa on mukaillut Bukelen menetelmiä julistamassaan “sodassa terrorismia vastaan”.
Meksikon kongressi puolestaan hyväksyi lokakuun lopussa lain, joka antaa sille vallan muokata perustuslakia ilman korkeimman oikeuden kuulemista. Päätös uhkaa supistaa demokratiaa, sillä se antaa vapaat kädet ihmisoikeuksia kaventaville lakimuutoksille, kuten abortin kriminalisoinnille.
Argentiinassa pitkittynyt talouskriisi nosti valtaan oikeistoradikaali Javier Milein. Vain alle kuukausi valintansa jälkeen hän muutti satoja lakeja, jotka mahdollistavat muutoksia kulttuurialan rahoituksen lakkauttamisesta valtion öljy-yhtiöiden yksityistämiseen. Hän on myös sulkenut ministeriöitä sekä valtion median Télamin.
Vallanpitäjät käyttävät poliittista väkivaltaa strategisesti ja pyrkivät luomaan vastakkainasettelua. Keskeisiä keinoja on disinformaation levittäminen sosiaalisen median kautta. Tukea tähän antavat Kiina ja Venäjä, jotka haluavat vakiinnuttaa mantereella länsimaille vaihtoehtoisen näkemyksen.
Uusien liittolaisuuksien taustalla on nousevien talouksien kamppailu uudenlaisesta maailmanjärjestyksestä. Vuonna 2009 perustettu Brics-liittouma on pyrkinyt luomaan uutta moninapaista järjestelmää vaihtoehtona lännelle.
Brasilia on yksi Bricsin perustajajäsenistä, ja viime syksyn kokouksessa Bolivia ja Kuuba hyväksyttiin osaksi liittoumaa. Brics-maat eivät puutu toistensa sisäpolitiikkaan. Toisaalta Brasilia ei huolinut Venezuelaa jäseneksi, koska se pitää viimeisimpiä vaaleja vilpillisinä.
Kiinasta on tullut yhä tärkeämpi kauppakumppani Latinalaisen Amerikan maille. Kiinalaiset pankit ovat myöntäneet maille lainoja yli 140 miljardia dollaria viimeisen 20 vuoden aikana. Määrä on enemmän kuin Maailmanpankin, Amerikkojen välisen kehityspankin ja CAF-kehityspankin lainat yhteensä.
Uusia kumppaneita ovat myös Turkki, Iran ja Saudi-Arabia. Ne eivät sanele demokratian ja ihmisoikeuksien ehtoja kauppasuhteille ja lainoittamiselle länsimaiden tavoin.
Historiallisesti Venäjällä on ollut läheiset välit Kuubaan. Vuonna 2014 Putin antoi anteeksi 90 prosenttia Kuuban Neuvostoliiton aikaisista lainoista. Nyt Venäjä tukee historiansa pahimmassa talouskriisissä rypevän Kuuban turismia ja pankkijärjestelmää. Viime marraskuussa Venäjä antoi Kuuballe 60 miljoonan dollarin lainan polttoaineen ostoon ja kahden miljoonan dollarin lahjoituksen romahtaneen sähkötuotannon korjauksiin.
Venezuelassa Yhdysvaltojen imperialismin vastaista retoriikkaa kylvänyt Chávez koki venäläiset samanmielisiksi. Venäjä antoi Venezuelalle miljardin dollarin lainan aseostoihin. Kahden vuosikymmenen aikana Venezuelan aseostojen Venäjältä arvellaan maksaneen yli 11 miljoonaa dollaria. Lisäksi maat perustivat yhteisen öljyteollisuuden konsortion. Vuonna 2017 Venäjän valtion öljy-yhtiö Rosneft lainoitti konsortiota 6 miljoonalla dollarilla.
Venäjä on edelleen suuri investoija Venezuelan öljyteollisuudessa. Kun Yhdysvallat langetti vuonna 2019 sanktioita Venezuelan öljyteollisuudelle, Rosneftin omistukset siirtyivät Roszarubezhneftille ja sitten Kremlin turvallisuusfirma RN-Okhrana-Ryazanille. Näin Venäjä pyrkii kiertämään lännen sanktioita. Yhteistyö ajaa molempien maiden geopoliittisia intressejä Yhdysvaltoja vastaan.
Nicaraguan ja Venäjän välit lähenivät Daniel Ortegan noustessa valtaan vuonna 2006.
Nicaraguassa Venäjän apu on keskittynyt etenkin sotilaalliseen tukeen. Kesäkuussa 2022 Venäjän armeija saapui Nicaraguaan tuomaan “humanitaarista apua”. Käytännössä se tarkoitti taloudellista tukea maan armeijan koulutukseen. Avulla Venäjä on tavoitellut diplomaattista hyötyä.
Nicaragua oli ensimmäinen maa Venäjän jälkeen, joka tunnusti Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisyyden vuonna 2008. Myös Venezuela on tunnustanut ne.
Moskovan vaikutusvalta ei rajoitu vain autoritaarisiin maihin. Sillä on ollut hyvät välit myös Brasiliaan niin oikeiston presidenttiin Jair Bolsonaroon kuin nykyiseen vasemmiston Lula da Silvaan.
Bolsonaro teki presidenttinä ensimmäisen valtiovierailunsa Venäjälle. Tavoitteena oli varmistaa lannoitteiden saatavuus, josta Brasilian maataloustuotteiden vientiin perustuva talous on riippuvainen.
Venäjä on saanut Latinalaisen Amerikan autoritaarisista maista liittolaisen hyökkäyssodassaan Ukrainaa vastaan.
Helmikuussa 2022 Brasilian Bolsonaro ilmoitti, että ei tuomitse Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ja Lula on puolustanut asetoimitusten lopettamista Ukrainaan. Kuuba, Nicaragua ja Venezuela tukevat avoimesti Venäjän hyökkäyssotaa.
Moni Latinalaisen Amerikan maa on kuitenkin myös EU:n tärkeä liittolainen Ukrainan tukemisessa. Vuoden 2023 Latinalaisen Amerikan ja EU-maiden valtiojohtajien kokouksen päätösasiakirjassa maat tuomitsivat Venäjän hyökkäyssodan. Vain Nicaragua jättäytyi ulkopuolelle.
Chilen nuori vasemmistopresidentti Gabriel Boric tuomitsi Venäjän aggression jyrkästi ja kritisoi Nicaraguaa ja niitä maita, jotka olivat valinneet neutraalin asenteen suhteessaan Venäjään.
Latinalaisen Amerikan vanhempi vasemmisto pitää kuitenkin Venäjää edelleen ”anti-imperialistisena” vaihtoehtona. Venäjän retoriikka kansojen itsemääräämisoikeudesta vetoaa kolonialismia vastustavaan globaaliin etelään.
Demokratian tila ei ole kuitenkaan täysin toivoton. Mantereen vahvimpana demokratiana tunnetussa Urugayssa pidettiin loka-marraskuussa parlamentti- ja presidentinvaalit. Myös Chilessä ja Costa Ricassa on vakiintuneet instituutiot sekä kunnioitus vaalien tuloksia kohtaan.
Bolivia, Brasilia ja Kolumbia ovat palaamassa autoritaarisen koukkauksen jälkeen takaisin demokratian polulle.
Maahanmuuttoa lukuun ottamatta Yhdysvaltain kiinnostus Latinalaiseen Amerikkaan on ollut viime vuosina vähäistä. Donald Trumpin vaikutukset alueella riippuvat taloudesta ja ideologisista yhteyksistä. Kovien otteiden talousliberalismia ajavat Argentiinan Milei ja El Salvadorin Bukele kokevat hyötyvänsä Trumpista. Marco Rubion nousu Trumpin hallintoon tarkoittanee kovempia sanktioita Kuuballe, Nicaragualle ja Venezuelalle.
Kiina ja Venäjä tarjoavat Latinalaisen Amerikan maille yhä houkuttelevamman vaihtoehdon eriarvoisen globaalin järjestelmän uusimiseen. Länsimaiden onkin mietittävä, kuinka ne voivat tarjota niille tasavertaisempaa kumppanuutta. Muuten vaarana on, että diktatuurit näyttäytyvät demokratioita houkuttelevimpina vaihtoehtoina.
Anna Heikkinen on Latinalaisen Amerikan luonnonvarapolitiikkaan erikoistunut tutkijatohtori Helsingin yliopistossa sekä freelancetoimittaja.
Eija Ranta on akatemiatutkija ja globaalin kehitystutkimuksen yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa.
