Bolen lentokenttä Addis Abebassa on ääriään myöten täynnä, ja kaikkialla vallitsee hallittu kaaos. Lähtöselvityksessä tuntien jono kiemurtelee kymmenille tiskeille, joiden yläpuolella lukee Lähi-idän arabikaupunkien nimiä: Dubai, Kuwait, Riad, Beirut. Joka puolella näkyy nuoria naisia huiveissaan ja kaavuissaan. Useat heistä ovat matkalla arabimaihin etsimään parempaa elämää.
Yksi lähteneistä on Mulu Kenaw, 18. Hän oli kuullut menestystarinoita Lähi-idästä ja päätti niiden innostamana pyrkiä sinne kotiapulaiseksi. Hyvästellessään perheensä köyhässä maalaiskylässä ja suunnatessaan kohti Lähi-itää Kenaw oli vasta 16-vuotias ja juuri päättänyt peruskoulun.
Kenawin onnistui päästä Jemenin kautta Libanoniin tätinsä tunteman etiopialaismiehen avulla. Perillä Beirutissa kotiapulaisen arki sujui alkuun hyvin, Kenaw piti huolta isäntäperheen lapsista ja hoiti kotia. Noin sadan dollarin kuukausipalkallaan hän sai lyhennetyksi puolet 1 000 dollarin lainasta, jonka oli maksanut välittäjälleen. Suuri osa lainasta meni matkakuluihin.
Viiden kuukauden jälkeen Kenawin työnantaja kuitenkin kieltäytyi maksamasta tytölle palkkaa, käyttäytyi väkivaltaisesti ja vei tämän passin, koska tämä ei suostunut suhteeseen isäntäperheen sukulaisen kanssa. Kenaw masentui ja traumatisoitui niin vakavasti, ettei tiedä, miten pääsi palaamaan takaisin kotimaahansa. Hän muistaa seuraavaksi olleensa mielenterveysosastolla Addis Abebassa.
Nyt Kenaw asuu etiopialaisen Agar-järjestön naisten keskuksessa, jossa saa koulutusta ja mielenterveyshoitoa. Saamansa avun ansiosta hän on toiveikas tulevaisuutensa suhteen ja haluaisi isona lentäjäksi.
Pakkotyö tarjoaa välittäjille Etiopiassa vähintään kymmenien miljoonien dollarien tulot.
Naisen hinta: 60 $
Noin 30 000 etiopialaisnaista lähtee joka kuukausi kotiapulaiseksi arabimaihin, arvioi Agar-järjestön johtaja Sasu Nina Addis Abebassa. Hänen mukaansa etiopialaisnaisia välitetään Lähi-itään laittomasti tai laillisesti koko ajan enemmän.
”Kuitenkin ehkäpä vain kourallinen heistä saa kunnollisen kohtelun ja palkkaa”, Nina sanoo. Hän kuvailee ilmiötä nykyaikaiseksi orjuudeksi.
Pakkotyö tarjoaa välittäjille Etiopiassa vähintään kymmenien miljoonien dollarien tulot.
Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan maailmassa työskentelee 53–100 miljoonaa kotiapulaista, joista 2,1 miljoonaa Lähi-idässä. Useimpien kotiapulaisina työskentelevien elinolosuhteet ovat kehnot, ja miljoonilta kotiapulaisilta on riistetty ihmisoikeudet.
Sasu Ninan johtamassa keskuksessa on hoidettu viime vuosien aikana pariasataa naista, jotka ovat palanneet Lähi-idästä vakavasti vammautuneina niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mielenterveyshoidon lisäksi naiset saavat keskuksessa koulutusta, jota tuetaan suomalaisin kehitysyhteistyövaroin.
Moni etiopialaisnainen pyrkii kotiapulaiseksi kuultuaan menestystarinoita Lähi-idästä, mutta huomaakin kohdemaassa joutuvansa raatamaan vailla ihmisoikeuksia. Ninan mukaan kotiapulaisia lukitaan usein sisätiloihin, heiltä voidaan viedä passi ja evätä palkka, ruoka tai uni. Lisäksi kotiapulaiset kohtaavat usein väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Monet musertuvat henkisesti ja päätyvät itsemurhaan päästäkseen orjuudestaan.
Kotiapulaiseksi lähdön syy on usein köyhyys ja vaihtoehtojen puute. Etiopia on yksi maailman köyhimmistä maista, jossa lähes kolmannes kansalaisista elää Maailmanpankin määrittelemän köyhyysrajan alapuolella eli alle 1,25 Yhdysvaltain dollarilla päivässä. Useimmat lähtijät ovat köyhiä, lukutaidottomia naisia maaseudulta.
Keskeisessä roolissa ovat myös tuhannet välittäjinä toimivat etiopialaismiehet, jotka järjestelevät naisia kotiapulaisiksi Lähi-itään. He hoitavat naisille niin kuljetukset, tarvittavat asiakirjat kuin vastaanottavan isäntäperheenkin. Monet heistä välittävät naisia laillisten kanavien ohi laittomasti. Sasu Ninan mukaan naiset joutuvat huomattavan usein kaltoin kohdelluiksi, hakatuiksi ja raiskatuiksi jo Etiopiassa välittäjiensä käsissä.
Etiopialaisvälittäjät ansaitsevat Ninan mukaan noin 60 Yhdysvaltain dollaria jokaisesta välittämästään naisesta. Lähi-itään välitetään vuosittain satojatuhansia etiopialaisnaisia, eli bisnes tarjoaa välittäjille Etiopiassa vähintään kymmenien miljoonien dollarien tulot.
Etenkin tuottoisa laiton välitystoiminta on monelle etiopialaismiehelle houkutteleva keino ansaita elanto.
Kotiapulaisia ei usein kuullariitatilanteissa, ja isännän perätönkin syytös voi viedä apulaisen vankilaan.
Laittomasti välitetyt kärsivät eniten
Etiopian työvoima- ja sosiaaliministeriön mukaan laillisesti Lähi-itään välitettyjen kotiapulaisten määrä nelinkertaistui lähes sataantuhanteen vuonna 2011. Luku vastaa kuitenkin vain kolmannesta siitä määrästä, joka vuosittain pyrkii Etiopiasta Lähi-itään – suurin osa ulkomaille siirtyvästä työvoimasta kulkee laittomien välittäjien kautta.
Laittomasti välitettyjen kotiapulaisten kohtalo Lähi-idässä on karu: siinä missä laillisesti välitetyllä kotiapulaisella on takanaan välitystoimisto ja vakuutus, laittomasti välitetyllä ei ole mitään.
Kotiapulaisia ei usein kuulla riitatilanteissa, ja isännän perätönkin syytös voi viedä apulaisen vankilaan.
Etenesh Wolde, 25, lähti Beirutiin kotiapulaiseksi erottuaan miehestään. Wolde matkusti bussilla Sudanin kautta Libanoniin laittoman välittäjän avulla. Vaikka Wolde työskenteli Beirutissa kolmelle perheelle seitsemän kuukauden ajan, hänelle ei suostuttu maksamaan palkkaa lainkaan. Kun Wolde kysyi palkkaansa, työnantaja vei hänen passinsa, hakkasi hänet ja toimitti vankilaan.
Kärsittyään kuukauden vankilassa Wolde pääsi vapaaksi. Nyt hänkin on päässyt takaisin Etiopiaan ja Agar-järjestön hoiviin.
Etiopialaisten työntekijöiden kysyntä arabimaissa on lisääntynyt etenkin sen jälkeen, kun Saudi-Arabia lopetti heinäkuussa 2011 työskentelyviisumien myöntämisen filippiiniläisille ja indonesialaisille siirtolaisille. Viisumien myöntäminen lopetettiin, koska Filippiinit ja Indonesia olivat vaatineet kansalaisilleen parempia työskentelyolosuhteita ja minimipalkkaa. Etiopialaiset sen sijaan ulkopolitiikka 2/2013 55 tyytyvät viidesosaan filippiiniläisten vaatimasta palkasta.
Kotiapulaisten kaltoinkohteluun Lähi-idässä on vaikea puuttua, sillä apulaisen oikeudellinen asema arabimaissa on heikko. Kotiapulaisia ei useinkaan kuulla riitatilanteissa, ja apulaisten isäntien perätönkin syytös esimerkiksi varastamisesta voi viedä apulaiset vankilaan. Jos kotiapulaiset pääsevätkin karkaamaan työnantajiltaan, he päätyvät usein kadulle ja prostituoiduiksi.
Human Rights Watch -järjestön naisten oikeuksien yksikön johtajan Liesl Gerntholtzin mukaan kotiapulaisten heikko asema arabimaissa johtuu ennen kaikkea siitä, että maiden työvoimalait eivät ota apulaisia huomioon. Gerntholtzin mukaan arabimaiden tulisikin kehittää lainsäädäntöään kotiapulaisten aseman kohentamiseksi.
Myös Sasu Nina näkee, että tärkeintä kotiapulaisten auttamiseksi olisi heidän asemansa parantaminen kohdemaissa. Hänen mukaansa Etiopian hallituksen pitäisi puuttua asiaan ja järjestää kohdemaihin taho, joka puolustaisi kotiapulaisten oikeuksia.
Toistaiseksi Etiopian korruptoitunut hallitus on kuitenkin ollut voimaton. Se on kansalaisiinsa kohdistuneiden ihmisoikeusloukkausten vuoksi kieltänyt työvoimajärjestöjä lähettämästä etiopialaisia kotiapulaisiksi Lähi-idän maihin, lukuun ottamatta Kuwaitia ja Saudi-Arabiaa. Hallituksen toimet eivät kuitenkaan ole hillinneet työvoiman pakoa Lähi-itään.
Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan Etiopian tulisi rakentaa kieltojen sijaan selkeä siirtolaispolitiikka, joka takaisi etiopialaisten ihmisoikeudet ulkomailla. Lisäksi maan pitäisi kriminalisoida kaikki ihmiskauppa.
Yksi suurimmista esteistä kotiapulaisten oikeuksien ja kansainvälisten sopimusten toteutumiselle arabimaissa on kafalana tunnettu sponsorisuhde, jonka mukaan työnantaja vastaa siirtotyöläisen maahantuloasiakirjoista ja asemasta – eli käytännössä omistaa työläisen. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kafala saattaa työntekijän alisteiseen asemaan työnantajaansa nähden ja edistää siten ihmiskauppaa ja hyväksikäyttöä.
Toisaalta Lähi-idän kotiapulaisten asemaan on pilkahtanut myös valoa, sillä vuonna 2011 lähes kaikki Persianlahden arabimaat hyväksyivät ILO:n kotiapulaisia koskevan sopimuksen. Se asettaa normit sille, kuinka kotiapulaisia tulee kohdella, ja pyrkii kohentamaan heidän työolosuhteitaan. Lisäksi Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit ovat esittäneet uusia lakeja, joissa kotiapulaisille myönnettäisiin samat oikeudet kuin muillekin työntekijöille.
Kirjoittaja on kehityskysymyksiin erikoistunut vapaa toimittaja.
