Viha Turkkia kohtaan muokkasi Kremlin propagandakoneiston agendaa viime vuoden lopulla. Propagandan lippulaiva, televisiokanava RT muutti linjaustaan muita aiemmin ja nopeammin, ja muu media seurasi perässä.
»Sen, joka aiemmin syytti Ukrainan banderalaisia ja Oikeaa sektoria, on nyt syytettävä Isistä ja Turkkia», kuvaa mediakriitikko Vasili Gatov median nykylinjausta.
Venäläismediassa kukoistaa Turkin vähättely huumorin varjolla. Turkin presidentin nimestä on väännetty uusi verbi erdoganit, jolla tarkoitetaan muun muassa vastuun välttelemistä.
»Todellisuus on osittain orwellilaista, mutta ei niin totaalista. Tuskin kukaan huomaa päivittäistä, viikoittaista tai jopa kuukausittaista agendan ja sävyn muuttumista, Gatov sanoo. Yhdysvalloissa asuva Gatov työskenteli vuosina 2011–2014 RIA Novosti -uutistoimiston kehitysjohtajana.
»Iso linja on kuitenkin säilynyt samana», sanoo puolestaan Aleksei Kovaljov. Hän ylläpitää Venäjällä propagandan selättämiseen erikoistunutta Noodleremover-sivustoa.
Loppuvuodesta 2013 alkaen mielentila on ollut aika lailla yhtenäinen: voitonriemuisen tunnelman ja lähes hysteerisen pelottelun sekoitus.
»Poliittiset talk show’t, jotka hallitsevat nykyään lähetysaikaa, ovat lähes mahdottomia katsoa, koska kaikki huutavat koko ajan», Kovaljov kirjoittaa sähköpostivastauksessaan.
Gatovin mielestä propaganda muutettiin aseeksi, kun mielenosoitukset kärjistyivät Kiovassa vuonna 2014. Valtamedian toimitukset yrittivät tehdä propagandasta luovaa ja älykästäkin joskus – eivät kuitenkaan enää.
»On usein melko surrealistista, kun samat uutisankkurit siirtyvät yhdeltä uutisrintamalta Itä-Ukrainasta toiselle ja raportoivat toisenlaisesta sotaretkestä samoin äänenpainoin ja ilmauksin kuin edellisestä», Kovaljov toteaa Syyria-uutisoinnista.
Jekaterinburgin yliopiston mediahistorian professori Dmitri Strovsky muistuttaa, että Syyrian tilanteesta puhutaan sotana, toisin kuin Itä-Ukrainasta.
»Kyseessä on sota. Sitä ei kiistä edes ulkoministeriö. Koneemme osallistuvat sotaan Bašar al-Assadin rinnalla», Strovsky sanoo Skype-haastattelussa.
Virtaviivaiseksi ohjailtu media luo ilmapiirin, jossa ihmisten täysimittainen manipulointi on mahdollista. Etenkin televisiossa Kreml määrittelee aiheet, joita toimitusten on syytä korostaa ainakin pääkanavilla.
Haastateltavien mukaan Putinin järjestelmän kyky varsinaiseen sensuuriin on silti heikko, eikä kuluttajan tarvitsisi vaivautua paljonkaan löytääkseen vaihtoehtoja Kremlin esittämille »totuuksille». Useimmat venäläiset eivät kuitenkaan halua nähdä tätä vaivaa, Strovsky toteaa.
Toimittajille propagandasta tulee »toinen minä», Gatov sanoo. Toimittajan on itse uskottava propagandaan, jotta saa sen toimimaan etenkin radiossa ja televisiossa.
Aleksei Kovaljov on samaa mieltä. Hänen mukaansa nekin toimittajat, jotka aiemmin pystyivät olemaan suoran propagandan ulkopuolella, ovat alkaneet esittää Kremliä kohtaan yhä lojaalimpia mielipiteitä. He omaksuvat nopeasti kirjoittamattomat säännöt siitä, millä sävyllä voi kirjoittaa.
»Kyse on kopiointimekanismista. Heidän on perusteltava itselleen työskentely propagandaputkessa», Kovaljov sanoo.
Kirjoittaja on Viestintä- ja Kehityssäätiön (Vikes) media-asiantuntija ja vapaa toimittaja.
