Kävelen ulos Afganistanin kriisinhallintaoperaation ISAF:n pääesikunnasta; ilma on vielä lämmin ja kuten Kabulissa aina, myös samea. Olen vaikuttunut: tuntuu, kuin tapaaminen ISAF-komentajan, kenraali David Petraeuksen kanssa olisi kestänyt vain silmänräpäyksen, vaikka puolitoista tuntia on kulunut.
Pari kuukautta myöhemmin, kun Petraeus on jo palannut Yhdysvaltoihin ja hänestä on tullut keskustiedustelupalvelu CIA:n johtaja, löydän edelleen uusia ulottuvuuksia keskusteluistani Petraeuksen kanssa. Petraeus kuvasi meille kuudelle Afganistania seuraavalle tutkijalle, missä ja miksi vastarintataistelijoiden vaikutusvalta oli vähentynyt ja missä hallituksen valta oli kasvanut viimeksi kuluneen reilun vuoden aikana.
***
Turvallisuus on edelleen kehnoin Afganistanin etelä- ja itäosissa, mutta turvallisuusongelmien luonne on muuttunut. Vastarinta- ja rikollisorganisaatiot eivät enää kykene monimutkaisiin hyökkäyksiin vaan keskittyvät salamurhiin, tienvarsipommeihin (jotka tappavat eniten siviilejä) ja näyttäviin iskuihin esimerkiksi sairaaloihin ja muihin siviilikohteisiin. Siksi vastarintaryhmien kyky horjuttaa Afganistanin hallitusta sotilaallisesti on entistä heikompi.
Petraeus kuvasi myös, miten valtavan kansainvälisen operaation eri osat oli vasta viime vuoden aikana saatu kasatuiksi niin, että ne edistävät operaation strategisia tavoitteita. Päätavoite on yksinkertainen, paperilla: varmistaa, että Afganistania ei tulevaisuudessa hallinnoi kansainvälisiä terroristeja tukeva taho.
Tavoitteen saavuttamiseksi afganistanilaisilla on oltava kyky hallita maataan. Tämä vaatii ensinnäkin toimivat, kansalaisten turvallisuudesta huolehtivat turvallisuusviranomaiset. Siksi ISAFin keskeisin tehtävä on nykyisin turvallisuusviranomaisten tukeminen ja kouluttaminen.
Afganistanin-matkallani näin itse poliisikoulutettavien ylpeyden ja innon Pohjois-Afganistanissa. Heille opetetaan ensin lukemisen alkeet, mikä parantaa merkittävästi koko joukon kykyä suoriutua vaativista tehtävistä. Lisäksi lukutaito kohentaa muita tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksia.
Petraeuksen mukaan oman maan hallinta vaatii myös oikeusjärjestelmän, joka on yleisesti hyväksytty ja joka kykenee ratkaisemaan paikalliset erimielisyydet esimerkiksi maaoikeuksista ja veden jakamisesta kylien kesken.
Petraeuksen näkemys siitä, miten oikeusjärjestelmä luultavasti rakennetaan, kuulosti tutulta: olin kuullut samoja ajatuksia keskustellessani paikallisten juristien, kansanedustajien, opiskelijoiden ja poliitikkojen kanssa. Afganistanin oikeusoppineiden haaste on nyt ja tulevaisuudessa se, miten yhdistää paikalliset, vuosisatoja vanhat sopimiskäytännöt ja moderni oikeuslaitos, joka nykyisin on sekä hidas että korruptoitunut.
***
Kolmas tavoitteen saavuttamisen edellytys on toimiva hallinto. Kansan syvistä riveistä löytyy aina niitä, jotka ovat valmiita taistelemaan hallitusta vastaan, elleivät Afganistanin keskusjohto sekä alueelliset ja paikalliset hallinnot kykene osoittamaan kansalaisille tekevänsä työtä koko kansan elinolojen parantamiseksi. Afganistanin presidenttiä Hamid Karzaita ja hänen perhettään kohtaan esitetty kritiikki on vain pieni osa tätä kokonaisuutta, ja länsimaissa sille annetaan aivan liian suuri huomio.
Tapaamisen lopussa keskustelimme Petraeuksen kanssa operaation kolmesta strategisesta riskistä: huonosta hallinnosta, pääosin Pakistanissa olevista vastarinnan suoja-alueista ja siitä, pitävätkö Afganistanin hallinnon ja kansainvälisen yhteisön toisilleen antamat lupaukset. Kansainvälinen yhteisö on luvannut Karzain hallinnolle jatkaa tukeaan sillä ehdolla, että Karzai työskentelee entistä tarmokkaammin tavallisten afgaanien elinolojen parantamiseksi.
Petraeuksen huomiot antoivat viitteitä siitä, mihin hänen kova maineensa perustuu ja miksi yksi hänen lempinimistään on Kuningas David. Petraeus liitti luontevasti yhteen globaalin politiikan ja yksittäisten kylien viime aikojen tapahtumat ja vakuutti kuulijan siitä, että hän hallitsee ja ymmärtää sekä yksityiskohdat että kokonaisuuden.
