Läntisten siirtomaavaltojen sata vuotta sitten Lähi-itään hahmottelema alueellinen järjestys on romahtanut eikä uutta ole näkyvissä. Varmalta näyttää vain, että alue on pitkän myllerrysten ajan alussa, kirjoittaa Volker Perthes, joka johtaa saksalaista Stiftung Wissenschaft und Politik -tutkimuslaitosta.
Perthes esittää varsin synkkiä tulevaisuudennäkymiä Lähi-idän pirstaloitumisesta. Hän pitää epätodennäköisenä, että Irak ja Syyria voisivat syntyä uudelleen keskusjohtoisina valtioina nykyisissä rajoissaan. Demografiset haasteet johtavat siihen, että myöskään alueen voimavaltiot Iran ja Saudi-Arabia tuskin voivat säilyä poliittisesti ja kulttuurisesti samanlaisina kuin nykyään.
Perthesin mukaan Lähi-idässä samanaikaisesti sekä odotetaan että pelätään, että suurvallat yrittäisivät muodostaa alueelle uutta järjestystä. Esimerkiksi arabiankielisessä Googlessa »uusi Sykes-Picot» tuottaa 350 000 hakutulosta. Britannia, Ranska ja Venäjä sopivat tuonnimisellä sopimuksella vaikutusalueistaan Lähi-idässä ensimmäisen maailmansodan aikana.
Odotukset eivät ole realistisia, Perthes katsoo. Suurvaltojen geopolitiikka on nyt puolustuksellista, päinvastoin kuin esimerkiksi Yhdysvaltain ulkopolitiikka 2000-luvun alkuvuosina. Ulkovallat pyrkivät välttämään omien sotilaiden lähettämistä alueelle. Perthesin kirja tosin ilmestyi juuri ennen kuin Venäjä aloitti pommitukset Syyriassa, mutta Venäjän voi katsoa puolustavan Syyriassa tukikohtaansa.
Perthesin mukaan avainasemassa ovat nyt Iran ja Saudi-Arabia, jotka ovat alueellisia voimatekijöitä ja toistensa vihollisia. Iranin vaikutusvalta on lisääntynyt niin Irakissa kuin Syyriassa, ja Perthes pohtii, olisiko Bašar al-Assadin hallinto edes pysynyt pystyssä ilman Iranin tukea. Iranin ydinohjelmaa koskeva sopimus on liennyttänyt maan suhteita suurvaltoihin. Tämä on huolestuttanut niin Israelia kuin Saudi-Arabiaakin.
Ellei Riadin ja Teheranin suhteita liennytetä, leviää edelleen »oikeauskoisuuden myrkky», jota Perthes pitää pahimpana esteenä alueen vakaudelle. Tunnustuksellinen kiista lietsoo konflikteja Syyriassa, Irakissa, Jemenissä ja potentiaalisesti myös Libanonissa. Isis, jota Perthes kutsuu »jihadistiseksi valtiohankkeeksi», on hänen mielestään lyötävä sotilaallisesti. Tästä ovat vastuussa ensisijaisesti Lähi-idän alueen maat yhdessä Yhdysvaltain ja Euroopan maiden kanssa.
Palestiinalaiskysymyksellä ei Perthesin mukaan ole enää entistä merkitystä alueen väestön mobilisoinnissa. Kansalaisten protestointi kohdistuu pikemminkin omiin hallituksiin, eikä poliittisia ja taloudellisia epäkohtia voida perustella Israelin vastustamisella.
Perthes panee hieman toivoa Iranin ydinsopimukseen. Hänen hahmottelemassaan optimistisessa skenaariossa ydinsopimus vahvistaa Iranissa voimia, jotka tavoittelevat sopua sekä alueellisessa että kansainvälisessä ympäristössä. Iranin poliittiset johtajat muuttavat kielenkäyttöään Yhdysvaltoja, Saudi-Arabiaa ja lopulta myös Israelia kohtaan. Samalla Saudi-Arabia ja muut arabimaat hyväksyvät Iranin kumppanikseen etsimään neuvotteluratkaisua Syyriaan ja Jemeniin.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
