Viime vuoden marraskuussa 24 pakistanilaissotilaista kuoli Naton ilmaiskussa Afganistanin rajan tuntumassa. Naton mukaan Pakistanin puolella toimivat kapinalliset olivat tulittaneet rajan yli Naton Afganistanissa toimivia sotilaita kohti. Ilmaiskusta raivostunut Pakistan kiisti Naton väitteet ja katkaisi Nato-joukkojen huoltoyhteydet.
Tapaus kertoo paljon Afganistanin ja Pakistanin rajaseudusta. Se on 2000-luvunvilliä itää, jossa totuudesta on usein vaikea saada selkoa.
Durand-linjana tunnettu raja piirrettiin 1800-luvun lopulla, jolloin Pakistanoli osa Brittiläistä Intiaa. Britti- diplomaatti Mortimer Durand neuvotteli rajalinjauksen Afganistanin emiirin Abdur Rahman Khanin kanssa. Afganistan ei ole tunnustanut rajaa. Maa on vedonnut siihen, että rajasta ei sovittu Pakistaninvaan Brittiläisen Intiankanssa.
Lähes 2 500 kilometriä pitkä raja on tyypillinen siirtomaakauden luomus: se ei piittaa etnisistä jakolinjoista vaan halkoo pataaniheimojen perinteiset asuinalueet. Pakistanin puolelle jäävillä heimoalueilla on itsehallinto. Heimoalueet ovat Pakistanin köyhintä ja takapajuisinta seutua. Vain runsas viidennes väestöstä on lukutaitoisia.
Vaikka raja on kaukana maailmantalouden keskuksista, siitä on tullut yksi maailmanpolitiikan polttopisteistä. Rajaseudun asukkaiden kannalta tosin taitaisi olla toivottavaa, että maailmanpolitiikka siirtyisi jonnekin muualle melskaamaan.
