Skip to main content

Kahtiajako leimaa Yhdysvaltain mediaa

Kahtiajako leimaa Yhdysvaltain mediaa

Vastakkainasettelu liberaalien ja konservatiivien välillä näkyy entistä vahvemmin amerikkalaisessa mediassa. Ideologisuus ja kärjistykset voimistuvat, kun syväanalyyseille ei ole kysyntää.

Teksti Lauri Seppälä

Hieman kärjistäen Yhdysvaltoi­hin on syntynyt kaksi rinnak­kaistodellisuutta liberaalien ja konservatiivien välille. Poliit­tisella kentällä liberaalit ovat kallellaan demokraatteihin ja konservatiivit re­publikaaneihin. Mielipide-erot valtion roolista, veroista ja sosiaalisista asioista ovat suuria eivätkä vastakkaiset leirit juuri kuuntele toisiaan.

Konservatiivien tulkinnan mukaan Amerikka on liberaalin median, yltiöli­beraalien yliopistojen ja ultraliberaalin Hollywoodin saastuttama. Liberaalit taas paheksuvat muun muassa oikeis­tolaisia radiokanavia, jotka heidän mukaansa saavat aivopestyä erityisesti sydänmaiden äänestäjiä.

Ronald E. Ricen ja Pekka Aulan joh­tamassa viestintätutkimuksessa tode­taan, että amerikkalainen uutisointi on liukunut kohti vastauskeskeistä, selvästi kantaaottavaa journalismia. Perinteiset laatumediat ovat yhä pahemmassa ta­loudellisessa puristuksessa samalla kun kärjistetyillä mielipiteillä onnistutaan keräämään suuret yleisöt.

Yhdysvaltain ulkoministeriön me­diatutkimusprojektiin osallistunut Outi J. Hakola toteaa, että kaupallisuus ja kilpailu määrittävät Yhdysvaltojen me­dian rakennetta, ja median rahoitus on yhä riippuvaisempi levikistä. Suuri osa tiedotusvälineistä ei edes pyri tarjoile­maan hyödyllistä tietoa, vaan ainoastaan seurailemaan yleisön haluja. Monet jour­nalistitkin myöntävät, että poliittisille sy­väanalyyseille ei vain ole kysyntää.

Kiivaasta vastakkainasettelusta ker­too se, että vastapuolen pahimpia yli­lyöntejä poimitaan päivittäin internetis­sä toimivien mediantarkkailufoorumien avulla. Liberaaleilla on Media Matters for America.Sen vastapainoksi on syn­tynyt konservatiivien vahtikoira News­busters.

”Usein väärä tieto jää kuitenkin elä­mään. Esimerkiksi ilmastonmuutoksesta on paljon vääriä väittämiä, jotka ovat syvällejuurtuneita”, kertoo Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja Tuomas Nis­kakangas.

Suuri osa tiedotusvälineistäei edes pyri tarjoilemaanhyödyllistätietoa, vaan ainoastaan seurailemaan yleisön haluja.

Liian liberaali media?

Yhdysvalloissa on jo vuosikymmeniä elänyt käsitys, jonka mukaan valtamedia suosii näkemyksissään liberaaleja. UCLA-yliopistossa vuonna 2005 tehty tutkimus tukee tätä käsitystä: sen mukaan 20:sta tärkeimmästä tiedotusvälineestä 18 oli kallellaan vasemmalle, näistä selvimmin muun muassa The New York Times ja Los Angeles Times.

Tutkimuksen johtaja Tim Groseclose kertoi yllättyneensä siitä, miten voimak­kaat painotukset vasemmalle olivat. Jim A. Kuypersin vuonna2002 tekemässä laajassa mediatutkimuksessa todetaan, että valtamedia suosii ensisijaisesti libe­raaleja näkökulmia esimerkiksi sellai­sissa aiheissa kuin ympäristönsuojelu, asevalvonta, rotukysymykset tai sosiaa­liturva.

Tunnettu vasemmistolainen toisin­ajattelija Noam Chomsky katsoo, että väite liberaalista mediasta on myytti. Toi­mittajien enemmistön tiedetään olevan liberaaleja ja äänestävän demokraatteja, mutta se ei Chomskyn mukaantodista vielä mitään tiedotusvälineiden puolueellisuudesta. Hän painottaa, että tie­dotusvälineiden linjan määrittävät niiden omistajat ja uutispäälliköt, jotka ovat usein oikeistolaisesti suuntautuneita.

”Maan ideologisin kanava”

Vuonna 1996 käynnistynyt Fox News Channel on maan katsotuin kaapeli­televisiokanava; se näkyy yli sadassa miljoonassa yhdysvaltalaisessa kotita­loudessa. Rupert Murdochin omistama Fox News on liitetty vahvasti konserva­tiiviseen uutisointiin. The Pew Research Centerin mukaan amerikkalaiset pitävät Foxia maansa kaikkein ideologisimpana kanavana. Suurelle osalle katsojista Fox on yhtä kuin sen kiivas sanaisimmat stu­dioisännät, BillO’ReillyGlenn Beck ja Sean Hannity. Liberaalit väittävät Foxin suosion johtuvan siitä, että konservatiivit eivät lue, vaan haluavat tietonsa televi­sion kautta.

Foxin alkutaipaleella sen oma uutis­tuotanto oli melko neutraalia. Muutok­sen on nähty kiihtyneen, kun George W. Bushin hallinto alkoirapistua 2000-lu­vun puolivälistä lähtien. Raportointi on saanut huomattavasti suoraviivaisempia ja ideologisesti latautuneempia piirteitä.

Kanavan johdon mukaan uutisointi ja poliittinen kommentointi tapahtuvat toisistaan riippumatta. Kanavan slogan kuuluu ”Fair & Balanced” (Oikeuden­mukaistaja tasapainoista).

Foxin entinen uutistuottaja Charlie Reina kertoi vuonna 2003, että Foxin toimitustyössä ylhäältä alas suunnatuilla muistioilla onkeskeinen rooli. ”Usein ne sisältävät vinkkejä, ehdotuksia ja sään­töjä siitä, millaiset näkökulmat päivän uutisiin valitaan, ja aina tavalla, joka on sopusoinnussa Bushin hallinnon kans­sa”, Reina totesi tuolloin.

Vuoden 2010 lopussa julkisuuteen vuosi Fox Newsin varatoimitusjohtajan Bill Sammonin muistio, jossa annettiin ohjeistukset siitä, miten työntekijöiden tulisi käsitellä kiisteltyä terveydenhuolto­uudistusta. Sammon ohjeisti väkeään, että heidän tulisi käyttää ”julkisen vaihto­ehdon” sijaan aina ilmaisua ”hallituksen ajama sairausvakuutus” tai lyhyemmin ”hallituksen vaihtoehto”. Näin kansan mielipide saataisiin Sammonin mieles­tä paremmin demokraattien johtamaa hallitusta ja presidentti Barack Obamaa vastaan.

Fox Newsin vastavoima

Fox Newsin vastakohtana voidaan pitää vuonna 1996 käynnistynyttä MSNBC-kanavaa, joka on Yhdysvaltain kolman­neksi katsotuin tv-kanava. MSNBC on konservatiivien roimimisessa vähintään­kin yhtä aktiivinen kuin Fox liberaalien mollaamisessa. Washington Post -lehden media-analyytikko Howard Kurtz toteaa, että MSNBC on viime vuosina selvästi pai­nottunut poliittisesti vasemmalle laidalle, ja kanava profiloi itsensä Foxin vasta­kohdaksi esittämällä sille vastakkaisia teesejä. MSNBC:n varatoimitusjohtaja Phil Griffin on sanonut muutoksen olleen luonnollinen ja kiistää dogmaattisuuden.

Räikeää manipulaatiota

Kuvien muuntelusta on tullut osa amerikkalaista politiikkaa.

Digitaalinen aikakausi on luonut edellytykset entistä tarkem­malle kuvamanipulaatiolle. Väärää ja keinotekoisesti muokattua materiaa­lia voidaan käyttää myös poliittisiin tarkoitusperiin. Yhdysvalloissa Na­tional Press Photographers Associa­tion (NPPA) on esittänyt eettisen koodiston luomista, joka ohjeistaisi selkeästi, milloin kuvankäsittely ylittää harhaanjohtamisen rajan.

Heinäkuussa 2008 Fox News jäi kiinni kuvamanipulaatioista, kun se oli muokannut The New York Timesin toimittajien Jaques Steinbergin ja Steven Reddicliffen kasvokuvia. Molempien hampaat oli värjätty keltaisiksi ja silmienalusia oli tum­mennettu, jotta heistä saisi rähjäi­semmän vaikutelman.

Marraskuussa 2009 Fox uutisoi Alaskan kuvernöörin Sarah Palinin kirjan Going Rogue esittelytilaisuu­desta. Uutisankkuri Gregg Jarrett kertoi katsojille Palinin esiintyvän valtavan ihmisjoukon edessä, kun samalla näytettiin kuvamateriaalia John McCainin ja Palinin vuoden 2008 presidentinvaalien kampanja­kiertueesta.

Marraskuussa 2010 Fox käytti teekutsuliikettä käsittelevässä uuti­soinnissa kuvamateriaalia vanhasta yleisötapahtumasta saadakseen teekutsuliikkeen mielenosoituksen Washingtonissa näyttämään todel­lista paljon suuremmalta.

Myös MSNBC on jäänyt kiinni kuvamanipulaatiosta. Marraskuussa 2009 juontaja Dylan Ratigan käytti MSNBC:n ohjelmassa Morning Mee­ting muokattuja kuvia Sarah Palinis­ta. Hänen kasvonsa oli liitetty varta­loon, jolla oli päällään bikinit ja kä­dessä kivääri. Palin on nykyään libe­raalien selvästi eniten pilkkaama poliitikko.

Project for Excellence in Journalism -järjestön vuonna 2008 tekemän tutki­muksen mukaan demokraatit esitettiin MSNBC:n uutisoinnissaselvästi myön­teisemmässä valossa kuin republikaanit. Barack Obamaa koskevastauutisoinnis­ta 14 prosenttia oli negatiivista, kun leh­distön keskiarvo oli 29 prosenttia. Re­publikaanien presidenttiehdokasta John McCainia koskevastauutisoinnista 73 prosenttia oli negatiivista, lehdistön kes­kiarvon ollessa 57 prosenttia. MSNBC on saanut kritiikkiä muun muassa sloganis­taan The Power of Change (Muutoksen voima), jonka on nähty myötäilleen Oba­man kampanjaslogania Change.

Katsojalukujen perusteella MSNBC on noussut poliittista keskitietä edustavan CNN:n ohi, mikä osaltaan kertoo tv-demagogian suosiosta.

Kärjistyksiä ja vihapuheita

Perinteinen mielipidepainotteinen talk radio -perinne on saanut potkua inter­netin tarjoamista uusista jakeluteistä. Erittäin kalliiksi käyvä kilpailu on pa­kottanut myös tv-kanavat toteuttamaan suorat lähetyksensä puheradion kaltai­sesti. Varsinkin paikallisilla radiokana­villa kuulijat voivat yleensä soittaa tai lähettää sähköpostia lähetykseen. Mitä röyhkeämpi viesti on, sitä todennäköi­semmin se päätyy lähetykseen, kerrotaan Russ Duncanin ja Joseph Goddardin kir­jassa Contemporary America.

Voimakkaista kannanotoista tun­netaan erityisesti oikeiston radiotähdet Glenn Beck ja Rush Limbaugh. Beck isän­nöi radio-ohjelmaa The Glenn Beck Pro­gram, jossa hän on puhunut muun muassa dokumentaristi Michael Mooren tappa­misestapaljain käsin, edustajainhuoneen entisen puhemiehen Nancy Pelosin myr­kyttämisestäja demokraattien vasempaan laitaan kuuluvan kansanedustajan Dennis Kucinichin polttamisesta elävältä.

Beck syyttääpresidentti Obamaa ”valkoihoisten kulttuurin vihaamises­ta”. Obaman neuvonantajia Beck on kutsunut marxilaisiksi, maolaisiksi ja kommunisteiksi. Limbaugh on puoles­taan väittänyt Amerikan kuunnelluim­massakeskusteluohjelmassa The Rush Limbaugh Show, että afroamerikkalaiset on järjestelmällisesti koulutettu jo nuo­rena vihaamaan Amerikkaa. Limbaugh on myös kohahduttanut soittamalla lähetyksessään rasistisen pilkkalaulun ”Barack The Magic Negro”.

Beckin ja Limbaughin edustama oi­keistopopulistinen retoriikka on halun­nut murtaa kaikkien tuntemaa mieliku­van Obamasta. Hänet halutaan esittää rodullisen, uskonnollisen ja moraalisen vierauden symbolina, toisin sanoen an­tiamerikkalaisena.

Yhdysvaltain mediassa esiintyvää poliittista retoriikkaa tulisi yrittää ymmärtää maan poliittisen tilanteen ja amerikkalaisille erittäin keskeisen sananvapaustradition kautta.

Myös natsi vertauksia suolletaan ajoittain, ja niitä on käytetty muun mu­assa kongressiehdokkaiden vaalimainok­sissa. Fox Newsin toimitusjohtaja Roger Ailes tyrmistytti The Daily Beast -verk­kolehden haastattelussa marraskuussa 2010 syyttämällä julkisen palvelun ra­diokanava NPR:n väkeä seuraavasti: ”He ovat tietenkin natseja. Heillä on natsi­asenne. He ovat natsismin vasen siipi.”

Vihapuheet liittyvät niin sanotun tunnepolitiikan vahvistumiseen. Tunteet ovat nykyään merkittävä motivointikei­no poliittisella foorumilla. ”Yksittäiset sutkautukset, koodatut sanat, hiljaiset viestit ja peloilla pelaaminen muodosta­vat oleellisen osan poliittista kulttuuria Amerikassa”, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola Suomi – USA-lehdessä.

Yhdysvaltojen politiikkaan yhdis­tetyt vihapuheet ova tkorostuneet tam­mikuussa tapahtuneen Arizonan am­pumatapauksen seurauksena. Tuomas Niskakangas muistuttaa, että toisten poliitikkojen uhkailu on Yhdysvalloissa poikkeuksellista ja siihen suhtaudutaan vakavasti.

”Politiikka on toki kärjekästä. Erityi­sen ansiokkaitayhdysvaltalaiset poliiti­kot ovat muiden sanojen vääristelemises­sä ja asiayhteydestä erottamisessa. Myös puolueelliset sanomalehdet, aikakausleh­det ja tv-kanavat tekevät tätä paljon”, Niskakangas selostaa.

Puoluejako määrittää retoriikkaa

Yhdysvaltain kaksipuoluejärjestelmä ta­kaa sen, että Pohjoismaiden järjestelmien kaltaista vakaata tasapainoa ei poliittises­sa sanailussa juuri esiinny. ”Yhdysvaltain mediassa esiintyvää poliittista retoriikkaa tulisi yrittää ymmärtää maan poliittisen tilanteen ja amerikkalaisille erittäin kes­keisen sananvapaustradition kautta”, muistuttaa lehdistösihteeri Kari Mokko Yhdysvaltain Suomen suurlähetystöstä.

Mokko uskoo, että mediaympäris­tön polarisaatio ja uuden median vaa­timukset, kuten nopeatempoisuus sekä tarve kasvattaa mainostuloja sekä le­vikkiä, takaavat sen, että huomattava osa poliitikkojen ja hallinnon johtavien virkamiesten ajasta menee erilaisten kommenttien jatkuvaan laukomiseen ja vastapuolen kärjistysten kumoamiseen. Oikean ja väärän amerikkalaisuuden määrittely tulee luultavasti jatkumaan ja esimerkiksi systemaattiselle pitkän linjan talous- ja ulkopolitiikan suunnittelulle jää yhä vähemmän aikaa.

Samalla pitää muistaa, että Yhdys­valloissa on laaja riippumattomien ää­nestäjien poliittinen keskusta, joka on ratkaisevassa asemassa vaaleissa. ”Kan­san valinnat ovat ymmärrettäviä, koska valinnan varaa on. Jos äänestät repub­likaaneja, katsotko uutisesi liberaalien tv-tähtienjuontamana ja päinvastoin? Tuskin”, kiteyttää Mokko.

 

Kirjoittaja on vapaa toimittaja