Skip to main content

Rakkauden vuoksi tai siitä huolimatta

Rakkauden vuoksi tai siitä huolimatta

Avioliiton kautta Ranskaan saapuvien siirtolaisten maahanmuuttoa halutaan hillitä lakiuudistuksella, mutta vaarana on kaikkien ulkomaalaisten kanssa solmittujen liittojen leimaaminen tekaistuiksi.

Teksti Anna Virkama

Kuvat Anna Virkama

Marokkolainen Jamel oli ta­vannut tulevan vaimonsa vain kerran. Jamel ei ollut seurustellut naisen kanssa aiemmin ja myöntää avoimesti, että vai­mon kansalaisuus oli ratkaiseva kriteeri avioliitosta päätettäessä. ”Halusin muuttaa Ranskaan asu­maan, mutta keinot olivat vähissä. Minulla ei ollu topiskelijaviisumiin vaadittavaa tutkintoa eikä tarpeeksi ra­haa maksaakseni ihmissalakuljettajille. Lopulta päädyin solmimaan avioliiton Ranskassa asuvan pikkuserkkuni kanssa. Sitä kautta sain oleskeluluvan ja pystyin perustamaan oman yrityksen, josta olin aina haaveillut. Marokossa se ei olisi ol­lut mahdollista.”

Avioliiton solmimisen syistä huolimat­ta Jamel on edelleen naimisissa vaimonsa kanssa, ja pariskunnalla on kaksi lasta.

Yhä useamman eurooppalaisen puo­liso on kotoisin Euroopan ulkopuolelta. Kansainvälisen avioliiton solmineelta parilta vaaditaan kärsivällisyyttä, sillä oleskeluluvan saaminen EU-maiden ulko­puolelta saapuvalle puolisolle saattaa olla pitkän ja uuvuttavan paperisodan takana.Pahimmassa tapauksessa morsian tai sul­hanen voi joutua rikosepäilyn kohteeksi.

Presidentti Nicolas Sarkozyn kau­della Ranskassa on tarkastettu monia maahanmuuttoon liittyviä lakeja. Mo­nien muiden Euroopan maiden tavoin myös Ranska pyrkii lisäämään työpe­räistä maahanmuuttoa ja vähentämään humanitaarisista tai sosiaalisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa.

Maahanmuuttoministeri Éric Bes­sonin mukaan avioliittosiirtolaisuus on nykyisin yleisin maahanmuuton kanava Ranskaan. Tätä väylää on nyt päätetty supistaa, ja viime lokakuussa käsitte­lyyn otettu lakiehdotus pyrkii entistä tarkemmin seulomaan aidot avioliitot pelkästään oleskelulupaan tähtäävistä. Jälkimmäisestä käytetään Ranskassa ter­miä mariage blanc, ”valkoinen avioliit­to”, ja sillä viitataan lakiteksteissä mihin tahansa hyötyavioliittoon.

Arkikielessä valkoisen avioliiton käsite yhdistetään erityisesti Ranskan kansalaisen ja ulkomaalaisen henkilön yhteisestä sopimuksesta sovittuun liit­toon, joka ei tähtää parin yhteiselämään, vaan ulkomaisen puolison oleskeluluvan ja sitä kautta kansalaisuuden saamiseen. Ranskan kansalaisuuden omaava saattaa hyötyä sopimuksesta esimerkiksi rahalli­sen korvauksen muodossa.

Viime lokakuusta lähtien Ranskas­sa on keskusteltu myös niin sanotuista ”harmaista avioliitoista”. Harmaa avio­liitto eroaa valkoisest asiten, että hyötyavioliitto ei perustu molemminpuoliseen sopimukseen, vaan toinen puoliso käyt­tää tietoisesti toisen tunteita hyväkseen solmiakseenavioliiton, jonka tarkoituk­sena on yksinomaan oleskelulupa.

Ranskan kansalliskokous äänesti lokakuun alussa lakiehdotuksesta, jon­ka perusteella tunne huijaukseen (escro­querie sentimentale) syyllistynyt henkilö voi saada seitsemän vuotta vankeutta ja 30000 euroa sakkoa. Samat rangaistuk­set pätevät valkoiseen avioliittoon, jon­ka solmineet osapuolet voitiin aiemmin tuomita viiden vuoden vankeuteen ja 15 000 euron sakkoihin.

Lisäksi Ranskaan avioliiton kautta muuttanut puoliso saattaa menettää jo saavuttamansa Ranskan kansalaisuuden tai oleskeluluvan.

Perusoikeuksien loukkaus

Uusi laki on herättänyt Ranskassa pal­jon keskustelua. Se koetaan valtiovallan tunkeutumisena yksityisyyden piiriin. Ranskan avioliittolainsäädäntö on pi­tänyt liittoa parin keskeisenä sopimuk­sena oikeuksineen ja velvollisuuksineen, tunteista ei lainopillisissa teksteissä ole aiemmin puhuttu.

Etienne Pinto, Bessonin puoluetoveri oikeistolaisesta UMP-puolueesta, ei näe syytä tiukentaa aiempia avioliittosiirto­laisuutta koskevia säädöksiä. Pinto to­tesi Metro-lehden haastattelussa viime lokakuussa,että käytännössä avioliiton määrittely ”harmaaksi” tai ”valkoiseksi” on vaikeaa, ja sen pelätään johtavan kan­sainvälisten avioliittojen leimaamiseen.

Internetissä argumentoidaan kii­vaasti lain puolesta ja vastaan. Arnaque sentimentale -sivusto on perustettu tuki­foorumiksi henkilöille, jotka ovat mieles­tään joutuneet tunnehuijauksen uhriksi. Toisella sivustolla taas kansalaisjärjestö Les amoureux au ban public arvostelee lakiuudistusta ja puolustaa kansainvä­listen parien oikeutta normaaliin perhe-elämään ja yksityisyyden suojaan. Verk­kosivuilleen järjestö on kerännyt tietoa avioliittolainsäädännöstä, ja se tarjoaa tukea henkilöille, joiden ulkomaalainen puoliso odottaa oleskeluluvan saantia.

Tiukempi syyni avioliittoihin

Hollannissa avioliittosiirtolaisuutta on pyritty hillit­semään järjestämällä siirtolaiskandidaateille haastatteluja lähtö­maassa.

Belgiassa avioliittosiirtolaisena maahan muuttanut henkilö joutuu palaamaan takaisin kotimaahansa, mikäli hän eroaa puolisostaan en­nen kuin on saanut pysyvän oleskeluluvan.

Tanskassa avioliittosiirtolaisuus on vähentynyt sitä säätele­vän lain tiukentamisen jälkeen. Taustalla oli toive, että maahanmuuttajataustaiset tanskalaiset eivät voisi painostaa lapsiaan järjestettyihin avioliittoihin saa­dakseen maanmiehilleen oleskeluluvan Tanskaan.

Järjestö myös tiedottaa uudesta val­vontajärjestelmästä, joka on annettu po­liiseille sekä kaupunginjohtajille, jotka Ranskassa suorittavat avioliittoon vih­kimisen. Kyseessä on alunperin Media­part-verkkolehden julkaisema, salaiseksi tarkoitettu 23-sivuinen vihkonen, joka sisältää viranomaisille osoitettuja ohjeita tekaistujen avioliittojen jäljittämiseen.

Ohjeistuksen mukaan avioliiton ai­touden kyseenalaistamiseen riittää esi­merkiksi puolisoiden suuri ikäero tai yh­teisen kielen puuttuminen. Lisäksi avio­liittoa suunnittelevalta parilta saatetaan kysyä miten ja koska he ovat tavanneet, kumman aloitteesta avioliitto solmitaan sekä kuinka hyvin puolisot tuntevat tois­tensa kielen ja kulttuurin.

Heitä voidaan myös pyytää todista­maan, missä ja milloin he ovat viettä­neet yhteistä aikaa ja millaisia yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia heillä on. Todisteiksi saatetaan vaatia esimerkiksi kirjeitä tai matkalippuja.

Toimeenpantuna kyseinen laki louk­kaisi useita kansalaisenperusoikeuksia, vapautta solmia avioliitto kenen kanssa haluaa ja yksityiselämän suojaa. Metro-lehden haastattelussa Les amoureux au ban public-järjestön edustaja Nicolas Ferran huomauttaa myös, että uusi laki perustuu uskomukselle, että huijatuksi tullut on se osapuoli, joka on Ranskan kansalainen.

Hänen tietoonsa on kuitenkin tul­lut myös tapauksia, joissa ulkomailta, usein köyhästä maasta tullut puoliso on joutunut ranskalaisenosapuolen hyväksikäytön uhriksi, joutumalla esi­merkiksi tämän palvelijaksi. On myös mahdollista, että rikosilmoitus perustuu erossa katkeroituneen entisen puolison kostonhaluun.

Ranska lakkautti virallisesti työ- peräiseen maahanmuuttoon liittyvät perheenyhdistämisohjelmat vuonna 1974.

Uuden lain ongelmakohtana pide­tään myös kansainvälisten avioliittojen leimaamista. Vaikka avioliittosiirtolaisia muuttaa Ranskaan ympäri maailmaa, epäilyt kohdistuvat erityisen vahvasti tiettyihin siirtolaisryhmiin: itäeuroop­palaisiin ja aasialaisiin naisiin sekä af­rikkalaisiin miehiin.

Vaihtoehdot vähissä

Ranskankielisestä Pohjois-Afrikasta eli Algeriasta, Marokosta ja Tunisiasta muuttaneet siirtolaiset tulivat Ranskaan 1960- ja 1970-luvuilla pääasiassa rekry­toituna työvoimana lähinnä teollisuus- ja maanviljelystöihin. Ranska lakkautti virallisesti työperäisen maahanmuuton ja siihen liittyvät perheenyhdistämisoh­jelmat vuonna 1974, jonka jälkeen avio­liitto tai opiskelu ovat jääneet ainoiksi laillisiksi väyliksi muuttaa Ranskaan. Nykypolitiikka suosii korkeasti koulu­tettua työvoimaa, mutta koulutetullekin työpaikan saaminen voi olla vaikeaa, jos oleskelulupa ei ole ensin kunnossa.

Pariisissa haastattelemieni marok­kolaismiesten keskuudessa lakiuudistus herättää monenlaisia mietteitä. Maro­kossa järjestetyillä avioliitoilla on pitkät perinteet, ja monet ajattelevat edelleen, ettei avioliiton tarvitsekaan perustua ro­manttiseen rakkauskäsitykseen.

Joitain siirtolaisia huolestuttaa Rans­kan epäluuloinen ilmapiiri. Jutun alussa mainitun Jamelin naimaton maanmies Nabil on tullut Ranskaan muutamia vuosia sitten suorittamaan yliopistotut­kintoa. Hän onlähdössä tutkinto takatas­kussa Kanadaan työnhakuun. Tavoittee­na on Kanadan kansalaisuus.

”Jos nyt menisin Ranskassa naimisiin, ihmiset sanoisivat, että teen sen vain oles­keluluvan takia. Jos taas palaan Ranskaan Kanadan kansalaisena, ei kenelläkään ole siihen mitään sanomista”, Nabil pohtii.

Homopareista keskustellaan harvoin avioliittosiirtolaisuuden yhteydessä. Sa­maa sukupuolta olevien henkilöiden ei ole mahdollista avioitua Ranskassa, ei­kä rekisteröidyllä parisuhteella ole oles­kelulupaa hakiessa samaa painoarvoa kuin avioliitolla. Monille homopareille Euroopan ulkopuolelta muuttavan puo­lison tekaistu heteroavioliitto Ranskan kansalaisen kanssa saattaa olla ainoa keino yhteiseloon todellisen kumppanin kanssa.

Adyl tapasi tulevan kumppaninsa tämän lomaillessa hänen kotikaupun­gissaan Marrakeshissa. Marokossa Adylilla oli vakituinen työpaikka, eikä siirtolaisuus kuulunut tulevaisuuden suunnitelmiin. Parin olisi kuitenkin ol­lut mahdotonta elää avoimesti yhdessä muslimivaltiossa. Voidakseen elää kump­paninsa kanssa Ranskassa korkeakou­lututkinnon jo suorittanut Adyl päätti hakea opiskelemaan Pariisiin.

”Opiskeluviisumin saatuani pystyin muuttamaan Ranskaan poikaystäväni luo. Valitettavasti monelle muulle marok­kolaiselle homomiehelle ainoaksi vaihto­ehdoksi jää näennäisen heteroavioliiton solmiminen eurooppalaisen naisen kans­sa. Se on surullista, mutta sitä tapahtuu.”

 

Haastateltavien nimet on muutettu.

Kirjoittaja on Ranskassa asuva tutkija, joka valmistelee väitöskirjaa Marokosta Ranskaan suuntautuvasta opiskelijaliikkuvuudesta