Siirry sisältöön

Keskiluokka ryhtyi yrittäjiksi

Delhiläinen Vidhi Chhariya työskenteli 14 vuotta IT-alalla ja teki sitten niin kuin moni muu Intian keskiluokasta: perusti oman yrityksen.

Teksti Julia Wiræus

Intian pääkaupungissa New Delhissä talouskasvua ei voi olla huomaamat­ta. Joka puolella nousee uutuuttaan kiiltäviä rakennuksia, kuin symbo­leita viime vuosien talouskasvusta, joka on kivunnut seitsemään kahdeksaan pro­senttiin vuodessa.

Yhä useampi monikansallinen yritys on siirtänyt toimintojaan Intiaan. Siinä imussa myös Vidhi Chhariya aloitti uran­sa puhelintukena 1990-luvulla.

”Tuijotin tietokoneen näyttöä 16–18 tuntia päivässä ja autoin asiakkaita, jotkasoittivat muilta mantereilta”, Chhari­ya sanoo. Hän istuu hopeanharmaan Suzukinsaratissa; Delhin liikenneruuhkaseisoo.

Chhariya teki puhelintuen töitä öisin ja ansaitsi noin 6 400 rupiaa eli noin 100 euroa kuukaudessa. Puolet palkasta kului vuokraan, eikä muuhun elämiseen jää­nyt tarpeeksi. Vuosi vuodelta Chhariya kuitenkin kipusi yrityksen hierarkiassa. Palkka nousi parhaimmillaan lähes 30 kertaa aloituspalkkaa suuremmaksi – mutta ei lopulta riittänyt motivaatioksi jatkaa IT-alan päällikkötehtävissä.

”Halusin saada aikaan jotain omaa. Tuntui, että oli oikea aika heittäytyä.”

Nyt Chhariya on toiminut yrittäjänä kolmisen vuotta. Hän suunnittelee työk­seen tietoteknisiä ratkaisuja esimerkiksi julkisten koulujen ja sairaaloiden tarpei­siin. Työn alla on esimerkiksi sairaaloi­den asiakastietojen hallintajärjestelmiä.

Aasian kehityspankin mukaan Intian pienet ja keskisuuret yritykset työllistivät 2000-luvun ensimmäisen vuosikymme­nen lopussa noin 42 miljoonaa ihmistä.

”Vielä kymmenen vuotta sitten yrit­täjyys olisi ollut monelle mahdottomuus. Moni keskiluokkaan kivunnut kokeilee nyt ensimmäistä kertaa, millaista elämä yksityisyrittäjänä on”, Chhariya sanoo.

Juuri nyt bisnes tosin käy kankeasti. Intian valtiokoneisto on jähmeä kään­teissään, ja sopimusten neuvotteleminen valtion kanssa vie aikaa. Sitä paitsi pian käydään osavaltiovaalit, ja ne hankaloit­tavat asioita entisestään.

”Poliitikot eivät vaalien alla päätä mistään, joten minun täytyy odottaa, kunnes äänet on laskettu.”

Nousun jälkeen lasku?

Chhariya on kotoisin Lucknow’sta, Ut­tar Pradeshin osavaltion kaupungista läheltä Nepalin rajaa, missä hänen van­hempansa edelleen asuvat. Suurkaupunki Delhissä oma auto on nuorelle yrittäjälle lähes välttämättömyys, mutta Chhariyan vanhemmilla ei autoa ollut, kun perheen lapset olivat pieniä.

”Isä kuljetti koko viisihenkistä per­hettämme moottoripyörällään.” Isä työs­kenteli Intian valtion rautatieyhtiössä, äiti opetti hindin ja sanskritin kieliä.

”Olimme tyypillinen keskiluokkai­nen perhe. Vanhempani työskentelivät ankarasti, jotta heillä oli varaa koulut­taa minut ja kaksi veljeäni. Niin tekivät kaikki muutkin keskiluokkaiset.”

Chhariyalla on taloustieteen mais­terin tutkinto intialaisesta Chhatrapati Shahu Ji Maharaj -yliopistosta. Hyvän koulutuksen lisäksi nuori yrittäjä pitää menestyksen avaimena sujuvaa englan­nin kielen taitoa.

Tulevaisuudeltaan Chhariya toivooentistä parempaa menestystä liiketoiminnalleen. Toistaiseksi yritykseen sijoittaminen on helppoa, sillä Chhariya elää yksin: riittää, kun kustantaa oman elämänsä, joten rahaa liikenee investoin­teihin.

Maansa poliitikoilta Chhariya toivoo enemmän poliittista tahtoa taistella kaik­kialle ulottuvaa korruptiota vastaan. Bis­neksen nuori yrittäjä kuitenkin uskoo kukoistavan Intiassa myös tulevaisuu­dessa, sillä kysyntää riittää yli miljardin asukkaan sisämarkkinoilla. Talouskas­vun jatkumiseen hän tosin suhtautuu realistisesti, jopa hivenen skeptisesti. ”Nousun jälkeen tulee aina lasku.”

 

Kirjoittaja on New Delhissä asuva vapaa toimittaja.