Britannian lähdön hinta

Jos Britannian pääministeri Da­vid Cameron vie konservatiivipuolueensa vaalivoittoon seu­raavissa parlamenttivaaleissa, maa järjestää vuonna 2017 kansanäänestyksen siitä, kuuluuko maa tule­vaisuudessa Euroopan unioniin vai ei. Britannian suhde Manner-Eurooppaan on aina ollut ristiriitainen. Lupaus kansanäänestyksestä on saarivaltion euroskeptisyyden voitto. Mutta olisiko Britannian ero EU:sta tappio unionille?

Ruotsin Ulkopoliittisen instituutin tutkija Björn Fägersten uskoo niin. Eu­roopan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut Fägersten on sitä mieltä, että Euroopan ulkopoliittiset tavoitteet kärsisivät tuntuvasti, jos Britannia lähtisi.

”Britannialla on ulkopoliittisia re­sursseja ja tavoitteita, joita mikään muu valtio ei voi korvata. EU:n tärkeät globaalit päämäärät kuihtuisivat ilman Britanniaa.”

Fägersten korostaa erityisesti Britan­nian roolia kauppapolitiikaltaan avoi­men Euroopan ylläpitäjänä.

”Ilman Britanniaa EU saattaa muut­tua organisaatioksi, joka tarjoaa turvaa globalisaatiolta ranskalaiseen tyyliin sen sijaan, että auttaisi meitä vaurastumaan globalisaation turvin.”

Fägerstenin mukaan Ranskan edus­tama protektionismi olisi väärä tie Eu­roopalle. Hän sanoo myös, että unioni menettäisi uskottavuuttaan sisäpoli­tiikassaan, jos yksi unionin vaikutusvaltaisimmista jäsenistä ja kolmanneksi suurin talous ei haluaisi olla siinä mukana.

Suuruudenhullu saarivaltio

Fägersten ennustaa, että Britannialla on kaksi vaihtoehtoa. Joko maa eristäytyy nationalistisen paineen alla tai tavoittelee globaalia valtaa vapaan kaupan avulla. Brysselin saarivaltio näkee esteenä, ei globaalina mahdollisuutena.

Fägersten ei usko, että britit haluai­sivat eristäytyä. Hän ei toisaalta myös­kään usko Britannian mahdollisuuk­siin maailmanvaltana. Jopa Britannian vanha liittolainen Yhdysvallat on ilmais­sut toiveen, että Britannia pysyisi EU:n jäsenenä.

”Britannia käsittää väärin erityissuhteensa Yhdysvaltoihin, koska se ku­vittelee olevansa globaali valta. Yhdysval­loille erityissuhde Britanniaan tuo lisää vaikutusvaltaa Manner-Eurooppaan.”

Fägersten muistuttaa, ettei lähtö ole tasavahva vaihtoehto jäämiselle. Britan­nia häviäisi vaihtokaupassa.”Britannias­ta saattaa tulla vain valtava Singapore: kauppaa käyvä saari, jolla on hyvät suh­teet Kansainyhteisöön.””Britannias­ta saattaa tulla vain valtava Singapore: kauppaa käyvä saari, jolla on hyvät suh­teet Kansainyhteisöön.”

Keskeistä on Fägerstenin mukaan myös se, mitä tapahtuu sillä aikaa, kun kansanäänestystä odotellaan.

”Britannia ei enää tee aloitteita unionissa, vaan pyrkii päinvastoin ulos kaikista sellaisista päätöksistä, joista ei pidä. Se ei halua osallistua mihinkään kunnianhimoiseen. Seuraavien vuosien aikana tapahtuu kuitenkin isoja asioita.”

Seuraavan viiden vuoden aikana Ba­rack Obama päättää presidentinkauten­sa Yhdysvalloissa, Kiina ohittaa OECD:n ennusteen mukaan Yhdysvallat suurim­pana talousmahtina ja ilmastonmuutok­sen torjunta vaatii niin globaaleja kuin EU:n sisäisiä päätöksiä. Samalla EU kärsii Fägerstenin mukaan valtatyhjiöstä.

Fägersten pohtii, tulevatko muut jäsenmaat hyväksymään EU:n passiivi­suuden vai yrittävätkö ne toimia Britan­niasta huolimatta.

Euroopan unionin voimakolmikon kaksi muuta osapuolta reagoivat Fäger­stenin mukaan lähtöuhkaan eri tavoin. Britannia saattaa tutkijan mukaan yrit­tää käydä kauppaa unioniin jäämisestä Ranskan ja Saksan kanssa, joskin on epäselvää, mitä maa EU:lta haluaisi. Vaikuttaa siltä, että Britannia haluaa pelkät yhteiset markkinat EU:n kanssa ilman unionin minkäänlaista puuttumis­ta maan sisäisiin asioihin.

”Selvää on vain, että Britannia ei ha­lua, että sitä painostetaan osaksi Brysse­lin sosiaalipolitiikkaa”, Fägersten sanoo.

”Ranska on vähiten huolissaan. Se tulee sanomaan, anteeksi vain, mutta meillä ei ole juuri mitään annettavaa. Saksa taas pelkää yksin jäämistä Rans­kan kanssa.”

Saksa tarvitsee Britanniaa tasapai­nottamaan voimasuhteita. Kun EU:n kaksi suurinta maata Saksa ja Ranska ovat napit vastakkain, toimii kolman­neksi suurin Britannia vaa’an punnuk­sena, josta varsinkin Saksa hyötyy.

”Mutta Saksallakaan ei ehkä ole mi­tään sellaista annettavaa, mitä Britannia haluaisi.”

Fägerstenin mielestä Ranskan pro­tektionismi on ongelma, jota Britannian avoimuus tasapainottaa.

”Ranskan mielestä on vain hyvä, jos kaupan vapautumista kohtaan on ny­kyistä vähemmän paineita. Maan olisi jo vähitellen kohdattava nykytodellisuus.”

Suurin häviäjä

Itävaltalainen tutkija Stefan Lehne The Carnegie Endowment for International Peace -ajatushautomosta suhtautuu Britannian lähtöön ruotsalaista kolle­gaansa maltillisemmin. Pitkän uran eri instituutioissa tehnyt Lehne myöntää silti, että lähtö olisi ”valtava isku EU:n itsetunnolle”.

Lehnen mukaan on vain yksi osa­puoli, joka häviäisi vielä enemmän kuin unioni – Britannia itse.

Hän pitää Britannian ulkopoliit­tisina vahvuuksina maan puolustussektoria ja pääsyä erilaisiin korkean tasonpäättäviin ryhmiin, kuten G20:een ja WTO:hon. Britannian pysyvä paikka YK:n turvallisuusneuvostossa ja hyvät suhteet entisiin siirtomaihinsa tuovat hyötyä myös EU:lle.

Ainoana myönteisenä asiana eroa­misessa Lehne pitää sitä mahdollisuutta, että Euroopan rakenteet vahvistuisivat. Kun suurin vastarannan kiiski jäisi ran­nalleEuroopan rakenteet vahvistuisivat, kun suurin vastarannan kiiski jäisi ran­nalle., yhdistymisprosessi voisi edetä pa­remmin. ”Mutta vain harva sanoisi, että tämä korvaisi kaiken menetetyn.”

Monia askarruttaa, mitä kieltä EU:ssa puhutaan, jos englantia puhuva suurvalta eroaa.

Kolmen suuren maan ryhmässä Bri­tannian lähtö merkitsisi entistä suurem­paa ulkopoliittista valtaa ja vastuuta erityisesti Ranskalle, Lehne ennustaa. ”Saksa on ollut passiivinen ulkopolitii­kan suhteen. Se on tietoisesti yrittänyt pitää tasapainoa yllä eikä halua johtaa Eurooppaa yksin.”

Lehnen mukaan Puola voisi nousta Britannian paikalle kolmen suuren ryh­mään. Maa on välttynyt talouskriisiltä ja on taloudeltaan tällä hetkellä Euroopan kuudenneksi suurin. Kunnianhimoisesti unionin eliittiin tähtäävä Puola on soti­laallisesti tärkeä maa, joka on vähitellen voittanut Saksan luottamuksen.

Lehne yhtyy Fägerstenin arvioon sii­tä, että Britannia näkee itsensä todellis­ta kokoaan suurempana. ”Eurooppa on vanhanaikainen, Aasia on paikka, jossa nyt tapahtuu”, hän kuvailee Britannian asennetta.

”Tosiasiassa niin Indonesia kuin Yhdysvallatkin ovat halukkaampia neu­vottelemaan Saksan tai Ranskan kanssa, jos niiden kautta avautuu portti koko EU:n talousalueelle. Yksinäinen Britannia ei pysty kilpailemaan Euroopan koon kanssa.”

Muuttuuko mikään sittenkään?

Pohjoismaista Ruotsilla on tutkijoiden mielestä eniten menetettävää, jos Bri­tannia lähtee. Ruotsi ja Britannia eivät ole mukana euroalueessa eli unionin kovimmassa ytimessä. Ne ovat jättäy­tyneet periferiaan, jossa kehitykseen ei voi vaikuttaa samalla tavalla kuin euro­keskiössä.

Ruotsalainen Fägersten myöntää tämän: ”EU ei olisi yhtä hyvä paikka Ruotsille ilman Britanniaa. Euroalueen ulkopuolella periferiassa olisi hankalam­paa ilman sitä.”

Lehnen mukaan Britannian eroami­nen ei sen sijaan vahingoittaisi Suomea merkittävästi.

Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelman johtaja Juha Jokela ei usko, että Britannian lähtö muuttaisi tilannetta välttämättä niin dramaattisesti kuin pelätään. ”Vaatii tietysti isoja järjestelyjä, jotta yhteistyö saadaan jatkumaan, mutta on luultavaa, että vapaakauppa säilyisi ja ihmiset voi­sivat liikkua saarivaltion ja EU:n välillä vanhaan tapaan.”

Lontoon City on ollut varsinkin rahoitusmarkkinoille portti Euroopan unionin sisämarkkinoille. Jokela pohtii, avautuisiko esimerkiksi Frankfurtista uusi portti EU:hun Lontoon tilalle. Ero­aikeinen Britannia on investointien suh­teen epävarma kohde.

”EU on ilman Britanniaakin yksi maailman suurimmista talousalueista. Viiden vuoden päästä tällä hetkellä talouskurimuksessa kamppailevat Etelä-Euroopan valtiot saattavat jo nous­ta. Entä liittyykö Turkki EU:n talousalueeseen ja millä aikataululla?” Jokela jatkaa.

Hänen mielestään isoin kolaus EU:lle tulisi sotilaalliseen toimintakykyyn.

”Britannia on suuri sotilasmahti, joka on osallistunut aktiivisesti sotilaallisiin ja siviilikriisinhallinnan operaatioihin. Mistä löydetään korvaavat resurssit, jos Britannia lähtee?”

Jokela uskoo kuitenkin, että EU:n yhteistä turvallisuuspolitiikkaa voidaan kehittää.

Lehne taas ei usko ainakaan van­haan unelmaan EU:n puolustusvoimista vaihtoehtona Natolle.

Jokelan mukaan Britannian lähtö on iso uhka, jos se aiheuttaa muissa jäsen­maissa erohaluja. ”Jos monissa maissa alettaisiin järjestää kansanäänestyksiä erosta, ne johtaisivat unionin rapautumiseen ja mahdollisesti vakavampaan kriisiin.”

Monia askarruttaa, mitä kieltä EU:ssa puhutaan, jos englantia puhuvasuurvalta eroaa. Jokela uskoo, ettei eng­lannin valta-asema vaarannu. ”Englanti on pragmaattisin kieli lähes kaikkien kannalta. Itä-Euroopassa ei puhuta ranskaa.”

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.