Skip to main content

Irakin jihadisteja taistelee nyt Syyriassa

Islamistinen taistelujärjestö Jabhat al-Nusra on hankkinut asemansa Syyrian kapinallisrintamassa kurinalaisuudella ja Irakin sodasta tuodulla kokemuksella.

Teksti Saana-Maria Jokinen

KUVA: MAYSUN/EPA/ALL OVER PRESS

KUVA: MAYSUN/EPA/ALL OVER PRESS

Pienessä kahvilassa Turkin Gazi­antepin kaupungissa siemailee teetään kolmekymppinen mies. Syyrian suurimmasta kaupun­gista Alepposta kotoisin oleva Ali on yk­si niistä arviolta 200 000 syyrialaisesta, jotka ovat paenneet kotimaansa sisällissotaa rajan yli Turkkiin.

Uneliaassa Gaziantepissä on helppo unohtaa, että Aleppoon on alle sata kilometriä matkaa. Paikalliset muistelevat haikein mielin ostosmatkojaan Aleppon kuuluisaan basaariin ennen Syyrian kon­fliktin puhkeamista. Alepposta poikettiin yhtä lailla ostoksille Turkin puolelle.

Ali työskentelee englannin kielen opettajana Gaziantepin yliopistossa. ”Olen harvinaisen onnekas”, hän toteaa. ”Töiden löytäminen Turkista on yleensä ottaen lähes mahdotonta syyrialaisille, jotka eivät puhu turkkia.”

Alilla on kuitenkin huoli Syyriaan jääneistä perheenjäsenistä. Yksi hänen veljistään taistelee kapinallisten riveissä, eikä Ali ole kuullut hänestä mitään viik­koihin.

Syyrian hallituksen ja kapinallisten väliset taistelut ovat ajautuneet patti­tilanteeseen, josta ei ole nopeaa ulos­pääsyä. Aleppossa yhdeksi keskeisistä kapinallisryhmistä on noussut ääri-islamistinen Jabhat al-Nusra. Jihadisti­ryhmä ilmoitti tammikuussa 2012 liit­tymisestään ”pyhään sotaan” presidentti Bašar al-Assadin hallintoa vastaan.

Jabhat Al-Nusraan kuuluu eri arvi­oiden mukaan 5 000–7 000 taistelijaa, joista monet ovat ulkomailta Syyriaan saapuneita islamisteja. Al-Nusra ei ole suurimpia Syyrian aseistautuneista kapinallisryhmistä, mutta sitä pidetään niistä ylivoimaisesti tehokkaimpana. Viime vuoden aikana ryhmä on ottanut vastuun lähes 600 iskusta Syyrian hallin­non kohteisiin.

Heinäkuussa 2012 al-Nusra il­moitti iskeneensä pommeilla Syyrian turvallisuuspalvelun päämajaan. Iskussasai surmansa joukko al-Assadin hallin­non sisäpiirin jäseniä, mukaan lukien presidentin lanko ja varapuolustusministeri Assef Shawkat sekä puolustus­ministeri Daoud Rajha.

”Ääri-islamistien määrän kasvun on voinut havaita Syyrian pohjoisosissa selvästi. Eritoten Jabhat al-Nusran tais­telijat nauttivat paikallisten keskuudessa suurta kunnioitusta”, Ali toteaa.

Liikkeen kerrotaan lisänneen kanna­tustaan Aleppossa myös hyväntekeväi­syydellä, kuten jakamalla ruoka-apua kaupunkilaisille.

Kannukset Irakin sodasta

Moni asiantuntija uskoo Jabhat al-Nus­ralla olevan vahvoja kytköksiä Irakin al-Qaidaan. Esimerkiksi mittavan raportin aiheesta tammikuussa julkaissut ajatus­paja Quilliam Foundation uskoo, että ryhmän johtajisto koostuu suurelta osin Irakin al-Qaidan entisen johtajan Abu Musab al-Zarqawin taistelijoista.

Jordaniassa syntynyt Al-Zarqawi perusti Irakissa vuoden 2003 paikkeilla Yhdysvaltojen miehitystä vastustavan terroristijärjestön nimeltä Jama’at al-Tawhid wal-Jihad ja ryhtyi koordinoi­maan islamistitaistelijoiden kulkua Syy­rian kautta Irakiin.

Al-Zarqawi sai merkittävää tukea Syyrian hallinnolta: Yhdysvaltojen eristyspolitiikasta sydämistyneiden Syy­rian johtajien tiedetään järjestäneen ji­hadisteille harjoitusleirejä ja edistäneen taistelijoiden kauttakulkua Irakiin, jossa he aloittivat iskut amerikkalaisia vastaan.

Al-Zarqawin verkosto muutti vuon­na 2004 nimensä Irakin al-Qaidaksi. Verkoston tuhoisimpiin iskuihin lukeutui pommihyökkäys YK:n Irakin päämajaan elokuussa 2003. Iskussa sai surmansa 22 ihmistä, mukaan lukien YK:n Irakin erityislähettiläs Sergio Vieira de Mello.

Yhdysvaltain ilmavoimat surmasi al-Zarqawin vuonna 2006. Seuraavana vuonna Syyria sulki alueellaan toimivat jihadistien harjoitusleirit ja alkoi vangita al-Zarqawin verkoston jäseniä Syyriassa.

Quilliam Foundationin raportin mukaan useiden taistelijoiden onnistui paeta Irakin puolelle. Heidän joukossaan oli myös Jabhat al-Nusran johtaja Abu Mohammed al-Golan, jonka raportin laatijat uskovat kuuluneen al-Zarqawin sisäpiiriin.

Rinnakkaiselon perintö

Syyriassa kapinalliset ovat hyötyneet Jabhat al-Nusran liittymisestä taisteluun al-Assadin hallintoa vastaan. Al-Nusran taistelijoilla on kapinallisten joukossa maine rohkeina, hyvin koulutettuina ja kurinalaisina taistelijoina. Ryhmän joh­dolla on myös tärkeää tietoa sissisodassa käytetyistä taistelutaktiikoista.

Ääri-islamisteille on lisäksi virrannut runsaasti rahoitusta vaurailta tukijoilta Persianlahden maista. Samaan aikaan Vapaan Syyrian armeijan kaltaiset mal­tilliset kapinallisryhmät ovat turhaan vedonneet länsimaihin avustusten saa­miseksi.

Toisaalta Vapaan Syyrian armeijan tiedetään suhtautuvan ääri-islamisteihin varauksellisesti. Vapaan armeijan johta­jat ovat kerta toisensa jälkeen ilmoittaneet tavoitteekseen demokraattisen järjestelmän luomisen Syyriaan. Jabhat al-Nusran tavoitteena näyttää sitä vas­toin olevan islamistisen valtion perusta­minen.

Syyrialaissiviilien joukossa liikkuu sitkeitä huhuja, joiden mukaan Jabhat al-Nusran jäsenet ovat alkaneet pysäytel­lä autoa ajavia naisia ja vaatia, että naiset kulkevat julkisilla paikoilla ainoastaan miehen seurassa.

Ääri-islamistien aseman vahvistu­minen Syyriassa on myös heikentänyt muiden kapinallisten mahdollisuuksia saada tukea Yhdysvalloilta tai muilta länsimailta. The New York Times -leh­den mukaan presidentti Barack Obama torppasi kesällä 2012 Yhdysvaltojen tie­dustelupalvelun ja ulkoministeriön laati­man suunnitelman kapinallisten aseista­misesta, koska pelkäsi aseiden joutuvan ääri-islamistien käsiin.

Lisäksi pelkona on, että kun sunnifundamentalistien lukumäärä kasvaa, konflikti ajautuu Irakin tavoin yhä enemmän islamin eri oppisuuntien vä­liseksi. Näin voi käydä, jos sunni- ja šiiamuslimien sekä toisaalta uskon­nollisesti konservatiivisten ja liberaa­lien syyrialaisten väliset jakolinjat jyrkkenevät.

Jabhat al-Nusran ja Vapaan Syyrian armeijan taistelijoiden välisten erimielisyyksien kerrotaan lisääntyneen viime aikoina. Jabhat al-Nusran on raportoitu teloittaneen vangitsemiaan Syyrian armeijan sotilaita vastoin mui­den kapinallisryhmittymien käytäntöä.

Myös kurdi- ja arabitaistelijoiden sekäeri kurdiryhmittymien väliset yhteenotot ovat lisääntyneet Pohjois-Syyriassa viime kesästä alkaen. Esimerkiksi Vapaan armeijan Salah al-Din -prikaatin ja Jabhat al-Nusran saapumi­nen kurdipuolue PYD:n hallinnoimalle alueelle Aleppossa lokakuussa 2012 johti yhteenottoon, jossa sai surmansa noin 30 ihmistä. Pessimistit ennustavat, että al-Assadin hallinnon kaatumista seuraa uusi konflikti, jossa Syyrian eri aseelliset ryhmittymät taistelevat vallasta keskenään.

Harva syyrialainen kuitenkaan us­koo, että ääri-islamistit voisivat nousta Syyriassa valtaan.

”Kotikaupungissani on aina ollut vieretysten moskeijoita ja kirkkoja”, Ali toteaa. ”Minulla on pitkäaikaisia ystä­viä, joiden uskonnollisesta vakaumukses­ta en edes tiedä; asia ei ole koskaan tullut puheeksi. Syyria ei ole maa, jossa ääri-islamistit saavat kovin hevillä jalansijaa.”

 

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.