Skip to main content

Korkein tuomari

Korkein tuomari

Talouskriisi on alkanut horjuttaa eurooppalaista oikeusvaltiota Kreikassa ja Unkarissa. Oikeuslaitoksen toimintakyvystä on syytä huolehtia myös Suomessa, sanoo korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo.

Teksti Joonas Pörsti

Kuvat SAŠA TKALČAN

Pohjois-Eurooppa havahtui viimesyksynä köyhyydestä kertoviin kuviin ja uutisiin Kreikasta. Työelämästä pudon­neet syöpäsairaat eivät saa enää hoitoa. Ateenan kaduilla asuu yhä enemmän väkeä. Omaisilla ei ole varaa haudata kuolleitaan, vaan heidät jätetään sairaa­loiden huoleksi.

Avustusjärjestöt alkoivat puhua humanitaarisesta kriisistä, oikeusoppi­neet eurooppalaisten perusoikeuksien rapautumisesta. Kreikkalaisten hädästä kertovia tarinoita tehosti tietoisuus siitä, että demokratian juuret ovat Ateenassa. Alkaako sen romahdus nyt samasta kau­pungista?

Eurooppalaisen oikeusvaltion idea on taata kansalaisille perusoikeudet, kuten oikeus toimeentuloturvaan ja sosiaalipalveluihin köyhyyden ja sairau­den varalta. Euroopan unioni vahvisti taloudelliset ja sosiaaliset perusoikeudet vuonna2009 voimaan astuneessa Lissa­bonin sopimuksessa.

”Kriisissä paljastuu ja toivon mukaan kirkastuu se tosiasia, että perusoikeuk­sien ilmaiseminen oikeusjärjestyksessä ei riitä. Kansalaisten kannalta on olen­naista, että yhteiskunnassa on toimivat institutionaaliset rakenteet”, sanoo kor­keimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo.

”Käytännössä on ratkaisevaa, mikä on kansakunnan talouden tilanne, koska sieltä tulee todellinen suorituskyky”, Koskelo jatkaa. Institutionaalinen ra­kenne voidaan säätää ja perusoikeudet turvata perustuslaissa, mutta instituuti­oista ei ole apua, jos niiden toimintakyky murenee.

Kreikassa valtio on osin menettänyt määräysvaltansa ulkopuolisille velkojille, aivan kuin konkurssin tehnyt velallinen. Koskelon mukaan Suomessa on tärkeää nähdä Kreikan tapahtumien valossa, kuinka olennaisia kansakunnalle ovat demokratia ja oikeusvaltio, jossa omista asioista pystytään huolehtimaan kestä­vällä tavalla.

Pauliine Koskelo johtaa korkeinta oi­keutta, joka käyttää maan ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa. Korkeim­man oikeuden tuomareiden tärkein teh­tävä on antaa ennakkoratkaisuja, joita alemmat käräjä- ja hovioikeudet voivat käyttää ohjenuorana tuomioissaan.

Korkeimman oikeuden presidenttinä Koskelolla on näköalapaikka Suomen oikeuslaitoksen toimintaan. Euroopan yhdentymisen takia huomattava osa lainsäädännöstämme on eurooppalaistu­nut, joten näköala on laajentunut oikeuslaitoksen toimintaan muualla maanosassa. Ennen siirtymistään korkeimpaan oikeu­teen Koskelo työskenteli 1990-luvullaEuroopan investointipankissa johtajana oikeudellisella osastolla.

Taistelu oikeusvaltiosta

Yksi keskeisistä perusoikeuksista on kansalaisten oikeusturva, joka kuuluu suoraan korkeimman oikeuden omaan toimialaan. Lähtökohdat eivät ole olleet hyvät kaikissa Euroopan maissa.

”Oikeuslaitos on ollut tavattoman huonossa jamassa jo ennen nykyistä monissa uusissa EU:n jä­senmaissa, mutta myös vanhemmissa jäsenmaissa, kuten Italiassa. Kun val­tion taloudellinen liikkumavara supis­tuu ja ollaan kriittisissä vaikeuksissa, halu käyttää yhteiskunnan voimavaroja oikeuslaitoksen ylläpitoon heikkenee entisestään.”

Oikeuslaitoksen remontointi edel­lyttää yleensä isoja rakenteellisia uu­distuksia. Kun hallituksen ja hallinnon kapasiteetti on sidottu talousvaikeuksien hoitamiseen, aika ja päättäjien halu eivät tahdo riittää rakenteiden korjaamiseen. Esimerkiksi Puolassa ja Sloveniassa oi­keusjuttujen käsittely on kestänyt liian pitkään.

Oikeusvaltion rakenteiden korjaami­seen on kiinnitetty EU:n instituutioissa paljonkin huomiota siinä vaiheessa, kun uudet jäsenehdokkaat neuvottelevat liit­tymisestään unioniin. Tänä vuonna liit­tyvän Kroatian neuvotteluissa oikeuslaitosta käsittelevä luku oli pitkään avoinna.

”Kroatiassa on isoja rakenteellisia ongelmia. Maassa on valtavasti tuoma­reita ja paljon tuomioistuimia, mutta systeemiä kuormitetaan väärällä tavalla: Kroatiasta esimerkiksi puuttuu ulosotto­laitos. Tuomioita ei siksi saada pantua täytäntöön, vaan samat asiat pyörivät uudelleen tuomioistuimissa”, Koskelo kertoo.

Liittyminen unioniin ei ole aina tuo­nut ratkaisua oikeuslaitoksen heikkouk­siin. ”Tosiasia tietysti on, että tehokkain insentiivi korjata rakenteita on siinä vai­heessa, kun EU-jäsenyys on siitä kiinni.”

”Tiedämme, että Romaniassa ja Bul­gariassa on edelleen ongelmia, vaikka näihin asioihin kiinnitettiin huomiota. Sitten on vielä korruptio, jonka pois kit­keminen on hyvin hankalaa, jos se on päässyt pesiytymään valtion koneistoon.”

EU:n komissio seuraa Bulgariassa ja Romaniassa oikeuslaitoksen tilannetta. Suurimmat huolenaiheet ovat liittyneet viime vuosina kuitenkin Unkarin kehi­tykseen, sen jälkeen kun Viktor Orbánin johtama kansallismielinen Fidesz-puolue sai vuoden 2010 parlamenttivaaleissa lä­hes 53 prosenttia äänistä ja haltuunsa yli kaksi kolmasosaa parlamenttipaikoista. Puolue ryhtyi voittonsa jälkeen keskit­tämään valtaa omiin käsiinsä ja kirjoitti Unkariin uuden perustuslain, jota on arvosteltu ulkomailla laajasti vallan kolmijaon rikkomisesta.

Uusi perustuslaki esimerkiksi alensi tuomareiden eläkeikää 62 vuoteen niin, että uudistus koskee myös virassa ole­via tuomareita. Yli 200 tuomaria joutui jättämään tehtävänsä ennenaikaisesti. Samalla tuomareiden nimitysoikeus keskitettiin kansallisen oikeustoimiston puheenjohtajalle Tünde Handólle, joka on pääministeri Orbánin perhetuttu. Operaation ilmiselvänä tarkoituksena on vaihtaa koko maan tuomarikunta puolueen kannattajiin.

”EU:ssa ei ole oikeusvaltio-direktiiviä, jossa olisi turvattu oikeusvaltiolle kuuluvat velvoitteet konkreettisella ja täsmällisellä tasolla.”

”Tällainen ei tietenkään ole oikeus­valtion kannalta normaalia”, Koskelo kommentoi. ”Tuomareilla on erityisen turvattu oikeus pysyä virassa, se on yksi tuomareiden riippumattomuuden tae.” Kun Suomessa alennettiin tuomareiden eroamisikä 1980-luvun lopulla 70:stä 68 vuoteen, pidettiin selvänä, ettei se koskisi virassa olevia tuomareita.

EU:n komissio puuttui syksyllä Unkarin eläkeuudistukseen ja katsoi, että Unkari rikkoi jäsenyyttä koskevia velvoitteitaan. Mutta komissio joutui käyttämään rikkomusmenettelyä, jossa nojauduttiin ikäsyrjintää koskevaan direktiiviin. Se ei ollut oikeusvaltion puolustamisen kannalta asian ydin.

”EU:ssa ei ole oikeusvaltiodirektiiviä, jossa olisi turvattu oikeusvaltiolle kuulu­vat velvoitteet konkreettisella ja täsmäl­lisellä tasolla. Oikeuskomissaari Viviane Reding on puhunut tästä ongelmasta jul­kisesti: komissiolla ei ole hyviä keinoja reagoida tällaiseen tilanteeseen.”

Pauliine Koskelo

Pauliine Koskelo

• Syntyi vuonna 1956 Salossa.
• Valmistui oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1979 ja sai varatuomarin arvon 1985.
• Toimi lainsäädäntöneuvok­sena oikeusministeriön lainvalmisteluosastolla 1985–1995.
• Työskenteli Euroopan inves­tointipankissa oikeudellisen pääyksikön yksikönjohtajana, apulaisjohtajana ja viimeksi johtajana vuosina 1995–2000.
• Toimi korkeimman oikeuden tuomarina vuosina 2000–2006. Nimitettiin korkeim­man oikeuden presidentiksi 2006.
• Harrastaa klassisen musiikin ja jazzin kuuntelua, ”siinä määrin kun vapaa-aikaa jää”. Hoitaa kesäisin puutar­haa ja ruusuja perheen kesäpaikassa Nauvossa.
• Perheeseen kuuluu puoliso, entinen kuluttaja-asiamies Gerhard af Schultén ja kaksi lasta.

EU voisi periaatteessa rangaista jäsenvaltiotaan perusoikeuksien järjestelmäl­lisestä ja vakavasta rikkomisesta esimer­kiksi jäädyttämällä valtion oikeuden osallistua neuvoston äänestyksiin. Kyn­nys tällaisen menettelyn käyttöön on kui­tenkin korkea. Kaikissa EU:n instituuti­oissa pitäisi olla määräenemmistö, jotta päätös voitaisiin tehdä. Menettely on Koskelon mukaan eräänlainen nuclear option, äärimmäinen keino.

Suomi paistattelee korruptiotilas­toissa puhtaiden maiden kärkisijoilla, mutta oikeuslaitosta pitäisi uudistaa myös täällä. Vuonna 2011 kautensa aloittanut Jyrki Kataisen hallitus säästi ensimmäisissä budjettipäätöksissään tuomioistuimia leikkauslistoilta, mutta nyt oikeusministeriö etsii hallinnonalalta 30 miljoonan euron säästöjä.

Pauliine Koskelolla on mieles­sä ratkaisu, joka ei miellytä kaikkia asianosaisia. ”Koko järjestelmä pitäi­si remontoida rohkeasti ja ennakkoluulottomasti”, hän sanoo. ”Oikeuslaitos on tavattoman työvoimavaltainen ala, menoistamme miltei 80 prosenttia on palkkamenoja. Oikeuslaitoksen so­peuttaminen alempaan rahoitustasoon ei ole mahdollista millään muulla tavalla kuin muuttamalla järjestelmää niin, että voidaan vähentää olennaisesti henkilös­tön tarvetta.”

Koskelo siirtäisi esimerkiksi rattijuoppojen sakotusvaltaa tuomioistuimilta po­liisille. Nykyisin asiat kulkevat poliisin ja syyttäjän kautta käräjäoikeuteen, joten ketju on pitkä.

Hän menisi uudistuksissa silti vielä pidemmälle ja karsisi erillisten tuomioistuimien määrää. Suomessa tuomioistuimet on nykyisin jaettu käsiteltävien asioiden mukaan kahteen linjaan, joista ensimmäisen muodostavat yleistuomio­istuimet: käräjäoikeudet, hovioikeudet ja korkein oikeus. Niiden rinnalla toisena linjana ovat hallinto-oikeudet ja ylin hallinto-oikeus, jotka käsittelevät muun muassa viranomaisten toimintaa kos­kevia valituksia. Lisäksi on vielä kolme erityistuomioistuinta: markkinaoikeus, työtuomioistuin ja vakuutusoikeus. ”Tehtäisiin linjakas ratkaisu, että on vain yksi tuomioistuinlinja ja mennään samaa linjaa kaikenlaisissa asioissa. Menettelytavat voivat tietysti säilyä erilaisina”, Koskelo kuvaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Vihervuori on ehtinyt tyrmätä tuoreeltaan Koskelon ehdotuk­sen. Vihervuoren mielestä se säästäisi vain vähän rahaa, mutta kaventaisi tuomioistuinten osaamista ja toisi uusia ongelmia.

Tuomarit julkisuuteen

Koskelo on herättänyt ennenkin huo­miota julkisilla kommenteillaan, joiden kärki on usein suunnattu oman ammatti­kunnan työhön. Viime kesänä Helsingin Sanomien haastattelussa hän piti ongel­mana sitä, että vakuutusoikeuden rat­kaisuja työtapaturmien korvauksista on turhan usein jouduttu muuttamaan kor­keimmassa oikeudessa vahingonkärsijän eduksi. Haastattelun jälkeen vakuutus­oikeuden ylilääkäri erosi tehtävästään.

Kaksi vuotta sitten Koskelo arvosteli eduskunnan perustuslakivaliokuntaa yksityistä pysäköinninvalvontaa sää­televän lain hätäisestä valmistelusta. Arvostelu aiheutti hetkellisen myrskyn vesilasissa, kun emeritusprofessori Jukka Kemppinen vaati suositussa blogissaan Koskeloa eroamaan. Kemppisen mukaan Koskelo rikkoi kommentoinnillaan val­lan kolmijako-oppia, jonka mukaan kansanedustajat säätävät ja tuomarit jakavat lakia.

Ensitapaamisella Koskelo ei vaikuta henkilöltä, joka hakisi kahnauksia kol­legoiden kanssa. Päinvastoin, Helsingin Eteläsatamaan avautuvassa työhuonees­saan, Presidentinlinnan naapurissa, hän tuntuu harkitsevan tarkoin sanomisiaan.

Koskelo perustelee julkisia kannan­ottojaan sillä, ettei oikeuslaitos voi itse korjata kaikkia ongelmia, joita se ha­vaitsee omalla toimintakentällään. Usein tarvitaan lainsäädännöllisiä muutoksia.

”Minusta on silloin asianmukaista, että me, jotka näemme näitä ongelmia, käytämme puheenvuoroja, joissa tuom­me ne esiin”, Koskelo sanoo.

Maallikosta Koskelon linjanveto kuulostaa järkeenkäyvältä: oikeuslaitos antaa palautetta lainsäädännöstä, jota se soveltaa työssään.

”En näe periaatteellista ongelmaa, että käymme hankalista ja monitahoi­sista asioista institutionaalista vuoropuhelua”, Koskelo määrittelee.

EU:ssa ei ole oikeusvaltio-direktiiviä, jossa olisi turvattu oikeusvaltiolle kuuluvat velvoitteet konkreettisella ja täsmällisellä tasolla.

Kysymys ei ole hänen mielestään halusta murentaa toisen instituution arvovaltaa, vaan instituutioiden välisestä yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta. Koskelo ymmärtää silti niitäkin, jotka reagoivat herkästi korkeimman oikeuden presidentin kannanottoihin. ”Meillä on vanha perinne, että edus­kunnan perustuslakivaliokunta on ylin auktoriteetti perustuslakikysymyksissä. Mutta ei ole nykyaikaa, että mikään elin voisi olla yhteiskunnassa erehtymättö­mässä asemassa.”

”Esimerkiksi pysäköinninvalvonta-asiassa voi nähdä, että perustuslakivaliokunta ei arvioinut asiaa muun käytäntönsä valossa”, Koskelo jatkaa. Nyt asia on palannut perustuslakivaliokunnan käsittelyyn. Oikeusministeriö esittää, että pysäköintiä valvovilla yri­tyksillä olisi oikeus vain avustaa viran­omaisia, ei sakottaa itse.

Koskelo on peräänkuuluttanut, että muutkin tuomarit osallistuisivat Suomessa yhteiskunnalliseen keskuste­luun. Esimerkiksi Englannissa tuomarit ottavat toisinaan voimakkaasti kantaa puheissaan ja luennoissaan, jotka käsit­televät oikeuslaitoksen tehtäviä.

”En ole missään tilanteessa itse pyr­kinyt julkiseen keskusteluun. Minulta on pyydetty haastatteluja, ja olen käyttänyt sitten niitä tilanteita.”

Koskelo haluaa käyttää julkisia pu­heenvuoroja lisätäkseen ihmisten ym­märrystä oikeuslaitoksen toiminnasta. ”Päivittäisessä julkisuuskarusellissa me­diaa kiinnostavat yksittäiset rikosjutut”, Koskelo toteaa. ”Se on täysin oikeutettua ja sillä on yhteiskunnallista merkitystä, että ihmiset näkevät, miten kontrolliko­neisto toimii, mutta se on vain yksi osa oikeuslaitoksen työtä.”

Parlamentin puolustaja

Oikeuslaitoksen tehtävänä on demo­kratiassa valvoa myös viranomaisten toiminnan laillisuutta. Monissa maissa kolmannen valtiomahdin asemaa vah­vistaa erillinen perustuslakituomioistuin, jolla on valta hylätä lait, jotka eivät ole yhteensopivia perustuslain kanssa.

Unkarissa hallitus on supistanut juuri tämän tuomioistuimen valtaa. Unkarin perustuslakituomioistuin tuomitsi vielä tammikuussa maan uuden vaalilain pe­rustuslain vastaiseksi, koska laki olisi rajoittanut vaalikampanjointia ja ra­jannut äänioikeutta vaaleissa sitomalla sen ennakkorekisteröitymiseen. Nyt on odotettavissa, että myös perustuslakituomioistuin liukuu Fidesz-puolueen val­lan alle. Puolue voi saada jo huhtikuussa tarvittavan enemmistön tuomarinpaikoista omille kannattajilleen.

Myös Saksassa on historiallisista ja liittovaltion rakenteeseen liittyvistä syistä vahva perustuslakituomioistuin, jolla on vaikutusvaltaa toisinaan koko Euroopan poliittiseen kehitykseen. Viime syksynä Saksan perustuslakituomioistuin käsitteli ja hylkäsi kanteen, jonka mu­kaan Euroopan vakausmekanismi, eli euromaiden 500 miljardin euron kriisi­rahasto, olisi ollut Saksan perustuslain vastainen. Perustuslakituomioistuin otti päätöksellään samalla epäsuorasti kan­taa unionin poliittiseen kehitykseen.

Kriiseissä hallituksilla on poliittinen paine tehdä nopeasti suuria päätöksiä, joilla saadaan rauhoitettua finanssimarkkinoita, Koskelo tulkitsee. ”Sak­san perustuslakituomioistuin korosti päätöksessään, että Saksan parlamentin täytyy olla todellinen toimija eikä sen asemaa voi sivuuttaa tällaisissa ratkai­suissa. Parlamentaarinen päätöksenteko on hankalaa, raskasta ja aikaa vievää – sekä osin ennalta arvaamatonta. On riski, että tavalla tai toisella ajaudutaan heikentämään parlamentin asemaa, vaik­ka sen pitäisi olla ylin valtioelin.”

”Saksan perustuslakituomioistuimen presidentti Andreas Voßkuhle on käyttä­nyt useita julkisia puheenvuoroja, joissa hän on tuonut esille, että niin sanotusta eurokriisistä ei saisi tulla demokratian kriisi.”

Yhdysvalloissa ja eräissä muissa maissa korkeimmalla oikeudella on perustuslakituomioistuimen tehtävät. Yhdysvalloissa korkeimman oikeuden tuomarit nimittää presidentti, kuten Suo­messa. Erona on, että Yhdysvaltain presi­dentti käyttää vahvoja valtaoikeuksia ja johtaa maan hallitusta. Lisäksi tuomareiden nimitykset vahvistaa vaaleissa valittu senaatti.

Tuomarinimitykset herättävät Yhdys­valloissa näistä syistä aivan toisenlaisia poliittisia intohimoja kuin Suomessa. Viime kesänä Yhdysvaltain korkein oikeus esimerkiksi ratkaisi äänin 5–4, että demokraattipuolueen ajama suuri terveydenhuoltouudistus ei ole perustuslain vastainen.

Koskelo huomauttaa, että Suomessa tuomareiden nimitykset eivät ole millään tavalla poliittisia eikä parlamentilla ole niihin sananvaltaa, kuten Yhdysvalloissa ja joissain Itä-Euroopan maissa. Suo­messa tuomariehdokkaat arvioi oikeuslaitoksen edustajista ja tuomareista koostuva valintalautakunta, joka esittää valtioneuvostolle ja lopulta presidentin nimitettäväksi yhden ehdokkaan nimen.

Suomalaisen oikeusjärjestelmän eri­koisuus on, että maassa ei ole perustus­lakituomioistuinta. Sen sijaan kansanedustajat kontrolloivat eduskunnan perustuslakivaliokunnassa ennakolta, että lait ovat perustuslain mukaisia. Jos systeemin läpi menee laki, joka on perustuslain vastainen, tuomioistuimet voivat jättää soveltamatta sitä yksittäi­sissä tapauksissa.

”Meillä on onneksi tällaisia tapauksia kovin harvoin, mutta tämä kuvaa sitä, että Suomen rakenteita ei ole tehty sellaisen vakavan kriisin varalta, jos­sa parlamentti suistuisi raiteiltaan ja sieltä tulisi perusoikeuksia loukkaavaa lainsäädäntöä. Yleensä perustuslakivaliokunnan kontrolli toimii varsin hyvin.”

Entä jos kävisi kuten Unkarissa: yksi puolue kaappaisi vaaleissa vallan itsel­leen ja alkaisi laatia lakeja, jotka louk­kaavat kansalaisten perusoikeuksia?

”Meillä tuomioistuimet voisivat vain sanoa eteensä tulevissa yksittäistapauksissa, ettei perustuslain vastaista lakia voida soveltaa”, Koskelo sanoo.