Siirry sisältöön

Yhden puolueen demokratia

Yhden puolueen demokratia

ANC-puolue on dominoinut Etelä-Afrikan politiikkaa vuodesta 1994. Mustasta koulutetusta keskiluokasta kuuluu nyt soraääniä puolueen valtaa kohtaan.

Teksti Mark Waller

Kuvat LEHTIKUVA/AFP PHOTO/STEPHANE DE SAKUTIN

Midrand on Johannesburgin ja Pretorian välillä sijait­seva kaupunginosa, jossa on niin liike-elämää kuin vauraita aidattuja asuinalueita. Monet Etelä-Afrikan uuden mustan keskiluokan edustajista asuvat täällä.

Alueen mukaan on nimetty siellä ko­koontuva Midrand-ryhmä, Etelä-Afrikan valtapuoluetta ANC:tä kritisoivan tusi­nan nuorehkon mustan intellektuellin muodostama klikki. Se katsoo edusta­vansa niitä arvoja, joiden ansiosta Mid­randin kaltaiset alueet ovat nousseet kukoistamaan.

Ryhmän mukaan Anc on hylännyt nykyisen johtajansa Jacob Zuman kau­della poliittiseen keskustaan tukeutuvan uskon markkinavoimiin samoin kuin yk­sityisen ja julkisen sektorin yhteistyön yhteiskunnan kehittämiseksi.

Suunnanmuutos alkoi vuoden 2007 puoluekokouksesta, jossa puolueen vasemmistosiipi syrjäytti istuvan presi­dentinThabo Mbekin ja nosti Zuman johtoon. Vuonna 2009 Zuma valittiin presidentiksi ja joulukuussa 2012 jatko­kaudelle ANC:n puheenjohtajaksi. Valin­ta ennakoi hänelle myös toista president­tikautta vuoden 2014 vaaleissa.

Midrand-ryhmän näkemyksen mu­kaan ANC on matkalla perikatoon. Ryhmän perustajajäsen Prince Mashele arvioi joulukuussa suorasukaisesti The Sunday Independent -lehdessä, että Anc on jatkossa aiempaa jakautuneempi, turmeltuneempi, nurkkakuntaisempi, korruptoituneempi ja yhä pahemmin eksyksissä.

Helmikuun lopulla anc-kritiikkiin yhtyi myös apartheidin ajoilta tunnettu aktivisti Mamphela Ramphele. Hän il­moitti perustavansa oman ”puoluepoliit­tisen ohjelmansa”. Ramphelen liikkeen taustalla ovat vaikuttaneet osin samat hahmot kuin Midrand-ryhmässä, mui­den muassa Mashele.

Mashele toimi edellisen presidentin Thabo Mbekin puheenkirjoittajana, mutta nyt Midrand-ryhmän jäsenet vaikuttavat karsastavan puoluepolitiik­kaa. Heidän tyylinään on eräänlainen elitistinen intellektuaalisuus, jonka on tarkoitus vedota koulutettuun mustaan keskiluokkaan. Siihen kuuluu nyt noin viidennes Etelä-Afrikan väestöstä.

Valikoitua väkeä

Vuonna 2010 Mashele kirjoitti, että Midrand-ryhmä valitsee jäsenensä ää­rimmäisen tarkalla seulalla, mikä suo­jelee ryhmää typeryydeltä ja keskinker­taisuudelta. Ryhmään kuuluu tutkijoita, kansalaisjärjestöjen johtajia ja journalis­teja. Heidän verkko- ja lehtikolumniensa vakiaiheena on Anc:n tila Zuman alai­suudessa.

Zuma ja entinen presidentti Mbeki ovat eri mieltä etenkin valtion tehtävistä. Mbeki vastusti ajattelua, jonka mukaan valtiolla on vastuu Etelä-Afrikan kroo­nisten kehitysongelmien ratkaisemisesta. Noin puolet eteläafrikkalaisista elää alle 500 randilla eli 40 eurolla kuussa.

Mbeki vei aiemmin vasemmistolaisen Anc:n kohti poliittista keskustaa. Talouteen houkuteltiin yksityisiä sijoituksia ja markkinavoimat nähtiin ratkaisevina kasvun kannalta. Infrastruktuuria ke­hitettiin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeilla. Köyhyyden voittamisessa luotettiin siihen, että ta­louskasvun hedelmät valuisivat vähitel­len myös köyhimpien hyväksi.

Mbeki myös tuki vasta kehittymässä olevaa mustaa keskiluokkaa. Käytössä oli heikommassa asemassa olevia työn­hakijoita suosiva positiivisen syrjinnän ohjelma (Black Economic Empower­ment, bee). Puolue katsoo nyt, että Mbeki epäonnistui Etelä-Afrikkaa vai­vaavan köyhyyden ja alikehittyneisyy­den poistamisessa etenkin kaupunkien ulkopuolella.

Kansanvallan kasvukivut

  • Etelä-Afrikassa oli vuosina 1948–1994 voimassa apartheid eli rotuerottelupolitiikka. Ihmiset luokiteltiin mustiin, valkoisiin, värillisiin ja intialaisiin. Äänioikeus oli vain valkoisilla.
  • ANC eli Afrikan kansalliskongres­si perustettiin vuonna1912. Puo­lue kiellettiin vuonna 1960 ja sen johtajille – tunnetuimpana Nel­son Mandela – langetettiin pitkät vankilatuomiot.
  • ANC voitti Etelä-Afrikan ensim­mäiset vapaat vaalit vuonna 1994.
  • Etelä-Afrikan 51,7 miljoonasta asukkaasta 60 prosenttia on alle 35-vuotiaita.
  • Etelä-Afrikka on maailman 25. suurin talous. Kansantuote kas­voi viime vuonna 3,2 prosenttia. Tärkeimpiä vientituotteita ovat kulta, platina ja muut metallit, timantit sekä koneet.

Rahojen väärinkäyttöä

Zuman hallinnon tavoitteena on paran­taa aiempaa useamman mustan asemaa. Anc on myös ryhtynyt Zuman kaudella tiiviimpään yhteistyöhön ammattiliitto­jen ja kommunistipuolueen kanssa.

Zuman aikaisen Anc-hallinnon po­liittisiin voittoihin kuuluvat vähittäiset edistysaskeleet sosiaalipolitiikassa sekä hi-viruksen ja aidsin vastaisessa työssä. Hallinto on tukenut hiv-lääkkeiden no­peaa käyttöönottoa, ja Lancet-lehden mukaan eteläafrikkalaisten eliniänodote nousi kuudella vuodella 2005–2011. Mbeki puolestaan sai aikanaan nolon maineen esitettyään skeptisiä näkemyk­siä hi-viruksen ja aidsin suhteesta.

Jotkut Midrand-ryhmän esittämistä syytöksistä ovat ennen kaikkea ideologi­sia, mutta ryhmän kritiikki Anc:n kor­ruptiota vastaan on asiapohjaisempaa. Kritiikki keskittyy valtion varojen vää­rinkäyttöön.

Etelä-Afrikan julkiset hankinnat tehdään usein Anc:n toimihenkilöiden henkilökohtaisten kontaktiverkostojen avulla. Vuonna 2011 noin 40 kansan­edustajan todettiin käyttäneen henki­lökohtaisiin matkoihinsa 18 miljoonaa randia eli lähes 1,5 miljoonaa euroa val­tion rahoja. Vuosina 2009–2012 Etelä-Afrikka putosi 14 pykälää Transparency Internationalin korruptioindeksissä ja on nyt sijalla 69 yhteensä 174 maan ver­tailussa.

Midrand-ryhmä edustaa pohjimmil­taan niitä Anc:n jäseniä, jotka pettyivät Mbekin syrjäyttämiseen, mutta ryhmä on pitänyt etäisyyttä oppositiopuoluei­siin. ANC:stä irtautuneet Mbekin tukijat perustivat Kansankongressi-puolueen (Cope), joka sai 7,4 prosenttia vuoden 2009 parlamenttivaalien äänistä mutta romahti 2,6 prosenttiin vuoden 2011 kunnallisvaaleissa. Se osoitti, ettei Etelä-Afrikassa ole paljon tilaa mustille johta­jille Anc:n ulkopuolella.

Suurin oppositiopuolue Demokraat­tinen allianssi ei ole saanut taakseen mustia kannattajia eikä riveihinsä mus­tia johtajia, vaikka puolue onkin vaali­en yhteydessä omaksunut Anc-tyylisen vapautusretoriikan. Demokraattinen al­lianssi on ilmoittanut pyrkivänsä muo­dostamaan muiden oppositiopuoluei­den kanssa koalition, joka voisi haastaa Anc:n vuoden 2019 vaaleissa.

Ei ole kuitenkaan varmaa, pystyvät­kö oppositiopuolueet sopimaan yhtei­sestä vaaliohjelmasta, sillä niitä yhdistää oikeastaan vain oppositioasema.

ANC:n oman tulkinnan mukaan puolue kärsii ”virka-aseman mukanaan tuomista synneistä”. Anc on useimmi­ten ainoa tarjolla oleva vaihtoehto, ja se houkuttelee ihmisiä, jotka näkevät puolueessa toimimisen keinona saada töitä ja kohentaa elintasoaan. ANC:n kouriintuntuvat epäonnistumiset antavat Midrand-ryhmälle nostetta koulutetun mustan keskiluokan keskuudessa. Ryh­mä on kuin paarma ANC:n niskassa, eikä sitä ole helppo läimäyttää pois.

 

Kirjoittaja on Etelä-Afrikassa asuva vapaa toimittaja.