Skip to main content

Gazan kaista on muutakin kuin Hamas

Kukaan ei jaksa puhua politiikkaa.

Välimeri huuhtelee Gaza Cityn roskaista rantaa. Pienet kalastusalukset keinahtelevat muutaman kymmenen metrin pää­hän kultaisesta rantaviivasta hankkimaan isännilleen elantoa. Kauemmaksi kalastajat eivät pääse, sillä Israelin veneet partioivat kalastusalusten liikkeitä.

Kesän 2014 sodasta kielivät Gazassa reikäiset rakennukset ja kivimurska. Päivittäinen puuhastelu peittää epätoivon. Aasien vetämät kauppakärryt myyvät purukumia ja juotavaa.

Neljän tarkastuspisteen päässä idässä on Länsiranta moderneine kauppa­keskuksineen ja sushiravintoloineen. Nyky-Palestiina on kahteen viipaleeseen jaettu alue. Etenkin Gazaa leimaavat kurjuus ja terrorismi.

»Meille olisi tärkeää, että ihmiset tietäisivät, että elämme niin normaa­listi kuin voimme. Että meillä on yliopistoja ja yrityksiä ja että teemme kaiken, minkä saarron sisällä voimme», sanoo Al-Aqsan yliopiston journa­lismin apulaisprofessori Bahjat Abuzanouna. Hän puhuu täydellistä brittienglantia; väitöskirjansa hän teki Westminsterin yliopistossa Lontoossa.

Abuzanouna kollegoineen puhuu siitä, mistä professorit kaikkialla: rahoituksesta ja opettajavaihdosta – sekä Gazan tarpeesta olla yhteydessä ulkomaailmaan. Tasavertaisesti, akateemisia ajatuksia vaihtaen, koulutusta kehittäen. Kukaan ei jaksa puhua politiikkaa, vaikka politiikka on imeytynyt kaikkialle Gaza Cityyn kuin virus.

Hamasin vallasta kertoo yliopiston seinien sisällä lähinnä se, että naiset ja miehet on jaettu eri ryhmiin. Naisilla on huivit päässään, mutta kasvot peittäviä huntuja näkee vähän – eikä Hamas ole saanut läpi huivipakkoa. »Mitä te luulette olevanne, talebaneja vai», Gazassa tuhahdettiin, kun Hamas asiaa ehdotti.

Naisopiskelijoiden silmät kimmeltävät lyhyen tapaamisemme aikana. »Me Palestiinan naiset olemme vahvoja,» nuoret journalistinalut sanovat. Kaikki haluavat jatkaa yhteydenpitoa Facebookissa. Suurin osa ei ole eläessään käynyt Gazan kaistaleen 363 neliökilometrin ulkopuolella.

Hamasin ja tavallisten gazalaisten liitto näyttää pakkoavioliitolta. Hamas ja islamistit ovat saarron aikana olleet lähes ainoa taho, joka on tarjonnut ihmisille työtä ja toimeentuloa, mutta Gazan kaistan virallinen työttömyys­prosentti lähentelee 40:tä. Tämä on saanut gazalaiset osoittamaan mieltään YK:n rakennusten edessä: miksi te olette täällä ja mitään ei tapahdu?

Gazan kaduilla, kahviloissa ja kouluissa puhutaan varsin vapaasti. »Emme me ole mitään aivopestyjä ääliöitä. Haluaisimme vain nähdä, millaista on edes Länsirannalla.»

Vaikea olla eri mieltä.