Skip to main content

Maan tapa venäläisittäin

Leviathanin oli vaikeuksia päästä teattereihin Venäjällä, mutta elokuvan mainetta on seurannut kansainvälinen levitys.

Teksti Alma Snellman

Andrei Zvjagintsev: Leviathan. 2014, 140 min.

Andrei Zvjagintsev: Leviathan. 2014, 140 min.

Harva venäläinen elokuva on saanut viime aikoina yhtä paljon kansainvälistä huomiota kuin Andrei Zvjagintse­vin viime vuonna julkaistu Leviathan.

Kriitikoiden ylistämä elo­kuva on jo niittänyt palkintoja maailmalla. Se voitti parhaan käsikirjoituksen palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla ja parhaan ei-englanninkielisen elokuvan Kultaisen maapallon.

Leviathan sijoittuu pieneen kylään jonnekin Barentsin­meren rannikolle. Viinaanme­nevä automekaanikko Kolja (AlekseiSerebrjakov) ja pai­kallinen pormestari (Roman Madjanov) ajautuvat napit vastakkain, kun pormestari suunnittelee purkavansa Koljan rapistuvan sukutalon bisnes­suunnitelmiensa tieltä.

Kolja pyytää avukseen vanhan toverinsa, lakimiehen Moskovasta. Oikeustaistelussa katsojalle avautuvat venäläisen yhteiskunnan mädät kerrokset.

Korruptio on osa arkipäivää, eivätkä yksilöt kykene vastus­tamaan koneistoa, joka ulottuu paikallisvirkamiehistä korkealle ortodoksisen kirkon hierarkias­sa. Kirkasotsaiselle lakimiehelle näytetään maan tapa, jossa erimielisyydet ratkaistaan joko rahalla tai väkivallalla. Yhteis­kuntakritiikki on koko ajan läsnä, vaikka tarina liikkuukin paikallistasolla.

Eräässä kohtauksessa Kolja ystävineen käyttää ammuske­lumaaleina Venäjän johtajien kuvia Leninistä Gorbatšoviin. Liian aikaista nykyiselle presi­dentille, miehet toteavat, kun katsojalle näytetään Putinin kasvot korruptoituneen pormestarin työhuoneen seinällä.

Venäjällä Leviathanin vastaan­otto on ollut ristiriitainen, ja elokuvan ensi-iltaa jouduttiin lykkäämään useaan otteeseen erinäisten verukkeiden nojalla. Elokuvaa syytettiin muun muassa liiasta kiroilusta.

Leviathania on kritisoinut muun muassa kulttuuriminis­teri Vladimir Medinski, joka totesi Izvestija-lehden haastat­telussa, että elokuva edustaa »irvokasta kuvaa venäläisistä». Medinskin kritiikille mausteen­sa antaa se, että Leviathan on saanut Venäjän kulttuuriminis­teriön rahoitusta. Sillä muutkin kriitikot ratsastavat: heidän mukaansa julkista rahoitusta saaneen elokuvan ei sovi arvostella yhteiskuntaa.

Teatterilevityksen viiväs­tymiseen kyllästynyt ohjaaja Zvjagintsev kehotti venäläisiä lataamaan elokuvan laitto­masti internetistä, ja 1,5 miljoo­nan latauksen jälkeen Leviat­han otettiin maanlaajuiseen teatterilevitykseen valtavan julkisuuden saattelemana.

Elokuva sai ensi-iltansa Ve­näjällä 5. helmikuuta, yli kah­deksan kuukautta Cannesin ensinäytöksen jälkeen.

Leviathan on masentava elokuva, sillä sen kuvaama todellisuus tuntuu uskotta­valta. Satiirinen ote kuitenkin takaa katsojalle muutamat hyvät naurut, vaikka tunnelma synkkenee hetki hetkeltä. Raa­matun Jobin kirjasta innoitusta saanut tarina ja pohjoisen jyl­hät maisemat jäävät mieleen.

 

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Leviathanin Suomen ensi-ilta 17.4.2015.