Skip to main content

Venäjä vahvistaa asevoimiaan

Venäjä vahvistaa asevoimiaan

Venäjä kehittää Yhdysvaltain armeijan kaltaisia huippujoukkoja. Talouden ongelmat ja pula pätevistä sotilaista saattavat jarruttaa uudistusta.

Teksti Erik Nyström

Venäjän asevoimille viime vuosi oli menestyksellinen. Krimin liittämi­nen Venäjään maaliskuussa osoitti, että Venäjän joukot ovat muuttuneet Neuvostoliiton ajalta peritystä massa-armei­jasta ja että niillä on tehokkaita nopean toi­minnan yksiköitä.

Talouskriisistä huolimatta presidentti Vla­dimir Putin kasvattaa puolustusbudjettia kol­manneksella yhteensä 3,3 biljoonaan ruplaan eli 44,3 miljardiin euroon, ja asevoimat kehit­tyvät entistä tehokkaammiksi.

Venäjän puolustusuudistuksella on kun­nianhimoiset tavoitteet armeijan ammat­timaistamisesta ja uuden kaluston hankki­misesta vuoteen 2020 mennessä. Sotilaiden puute, puolustusteollisuuden ongelmat ja taantuman uhka voivat kuitenkin pakottaa Venäjän tinkimään tavoitteistaan.

Neuvostoliiton hajottua Venäjän asevoimia laiminlyötiin pitkään ja perusteellisesti. Ka­ru totuus paljastui Venäjälle Georgian sodassa elokuussa 2008.

Venäläisjoukot pakottivat georgialai­set perääntymään viidessä päivässä Etelä-Ossetiasta ja Abhasiasta, mutta ylivoimaisuudesta huolimatta venäläisjoukkojen heikkoudet olivat ilmeisiä. Maa- ja ilmavoimien yhteistyö ei toiminut, ja sotilaiden kalusto, etenkin viestintälaitteet, olivat vanhanaikaisia.

Venäläinen Strategian ja teknologian tutki­muslaitos kertoi vuosi Georgian sodan jälkeen, että kuudesta menetetystä sotilaslentokonees­ta peräti kolme putosi omien tulituksessa. Viranomaiset ovat kiistäneet tiedon.

Johtopäätös sodasta oli selvä: Venäjä ei pär­jäisi suurien valtioiden moderneja asevoimia vastaan. Syy löydettiin raskaasta komentoketjusta, josta Putinin uudistus katkoi hei­koimmat lenkit. Armeijan upseerien määrää vähennettiin noin puolella 150 000:een.

Sotilaspiirien määrää karsittiin kuudesta neljään eli läntiseen, itäiseen, eteläiseen ja kes­kiseen. Maavoimat on siirtynyt neliportaisesta rakenteesta kolmiportaiseen, jossa sotilaspiirin alaisuudessa toimivat prikaatit ja niiden alai­suudessa pataljoonat.

Piirien komentajilla on nyt alaisuudessaan kaikki sotilaspiirinsä maa-, meri- ja ilmavoi­mat sekä laskuvarjojääkärit. Tämän ansios­ta joukkoja voidaan siirtää nopeasti, kertoo yhdysvaltalaisen Center for Naval Analyses -ajatushautomon vanhempi tutkija Dmitri Gorenburg.

Gorenburgin mukaan Krimin vallanneet »vihreät miehet» havainnollistivat, kuinka nopeita ja ammattimaisia Venäjän eliittijou­koista on tullut.

»Kahta asiaa tämä ei kuitenkaan kerro: sitä, miten joukot taistelevat, sillä Krimillä ei tais­teltu, ja sitä, millä tasolla loput asevoimista ovat», Gorenburg sanoo.

Puolustusuudistuksen tarvetta on Venäjällä perusteltu sanomalla, että Venäjään kohdistu­vat uhkat ovat lisääntyneet. Venäjän tuoreim­masta, joulukuussa julkaistusta sotilasdoktrii­nista käy ilmi, että uhkista päällimmäinen on sotilasliitto Naton vahvistuminen ja laajentu­minen aiempaa lähemmäs Venäjän rajaa.

Se ei ole uutinen, mutta äänensävy on tiu­kentunut, arvioi yhdysvaltalaisen Rand-tutki­muslaitoksen asiantuntija Olga Oliker.

»Vuoden 2010 doktriini käsitteli Naton ai­keita laajentua lähemmäs Venäjän rajaa. Ny­kyinen doktriini tulkitsee Naton laajentumi­sen vaaraksi, joka on toteutumassa», Oliker kirjoittaa analyysissään.

Nato nähdään uudistuksessa kaksijakoises­ti: yhtäältä se muodostaa uhkan, toisaalta se toimii mallina. Gorenburgin mukaan Venäjä pyrkii samaan verkostokeskeiseen sodankäyn­tiin kuin Yhdysvallat.

Uuden viestintäteknologian avulla joukot voivat hajaantua koko taistelualueelle ja synkronoida liikkeensä. Kun komentajilla ja sotilailla on reaaliaikainen tilannekuva, toiminta tehos­tuu. Aiempaa pienemmällä joukolla saadaan enemmän tulosta, kuten Yhdysvaltojennopea valloitussota Irakissa vuonna 2003 osoitti.

Yhdysvallat on digitalisoinut organisaa­tionsa aina rivisotilaisiin asti. Venäjä on vasta rakentamassa ylimmän johdon ja prikaatien välisiä yhteyksiä, Gorenburg toteaa. Lopulta teknologiasta ei ole hyötyä, elleivät kaikki opi sitä käyttämään.

»Yhdysvaltojen armeijasta on kerrottu, et­tä uuden sodankäynnin sisäistämiseen kului kymmenisen vuotta siitä, kun teknologiaa oli alettu ottaa käyttöön 1990-luvun lopulla. Ve­näjällä on vielä pitkä matka edessä.»

Venäjän armeijan suurimpana hankaluute­na moderniin sodankäyntiin siirryttäessä on ammattimaisten sotilaiden rekrytointi. Uraa asevoimissa ei ole onnistuttu tekemään hou­kuttelevaksi.

Asevoimien vahvuuden tulisi vuoteen 2017 mennessä olla miljoona sotilasta, joista lähes puolet olisi palkallisia. Nyt sotilaita on noin 770 000 ja esimerkiksi maavoimien 300 000 sotilaasta vain neljäsosa on Krimin tuliterin asein varustettuja eliittijoukkoja.

Lopuista sotilaista suurin osa on huo­nosti varustettuja ja kehnosti koulutettuja varusmiehiä. Jos uusimmat aseet ja teknolo­gia hankitaan vastaisuudessakin vain eliitti­joukoille, tasoero kasvaa entisestään. Venäjällä puhutaan jo kahdesta eri armeijasta, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Katri Pynnöniemi.

»Siellä on liikkuvat, nopeat eliittijoukot, joil­la on kaikki modernit laitteet. Sitten on vanha hidas armeija, jolla on edelleen kaikki ongel­mat», hän sanoo.

Ongelmia aiheuttaa esimerkiksi se, että kuri on höllentynyt upseerien vähentämi­sen jälkeen. Vaikka henkilöstöä on supistet­tu, rikosten määrä ei ole laskenut vastaavasti. Pitkät pahan olon perinteet, kuten simputus, jatkuvat.

Asevoimien suorituskyvyn kannalta henki­löstön osaaminen ja arvostus ovat keskeisem­piä haasteita kuin materiaalihankinnat, sanoo tutkija Olli-Matti Mikkola.

Venäjän asehankinnat

Laivasto

  • 38–44 sukellusvenettä
  • 46–48 korvettia ja fregattia
  • 12 hävittäjälaivaa (2020-luvulla)6 maihinnousualusta
  • Arviolta 50–70 prosenttia aluksista on määrä rakentaa vuoteen 2020 mennessä.

Maavoimat

  • 2 300 Armata-taistelupanssarivaunua2 000 Panssaroitua Bumerang-miehistön­kuljetusvaunua
  • 17 000 sotilasajoneuvoa
  • 400 mannertenvälistä ohjusta
  • Arviolta 70–80 ohjusta on määrä rakentaa vuoteen 2020 mennessä.

Ilmavoimat

  • 600 sotilaskonetta
  • 1 000 helikopteria
  • Kehitteillä myös pitkän matkan pommikoneita ja aseistettuja lennokkeja, joiden valmistus on tarkoitus aloittaa 2020-luvulla.

Lähteet: Oxford Analytica/russiamil.wordpress.com (Dmitri Gorenburg), Puolustusministeriön raportti Muutosten Venäjä (2012).

Mikkola on tutkinut Venäjän asevoimien reformista käytyä keskustelua venäläisissä sanomalehdissä. Väitöskirja julkaistiin viime vuonna.

»Armeijan johto joutuu vakuuttelemaan, että henkilöstöä kohdellaan hyvin, palkkoja nostetaan ja varusmiehet saavat vapaita. Mal­lia henkilöstöasioista on haettu Suomestakin», hän kertoo.

Lisäksi reformia vaikeuttaa väestönkasvun hiipuminen. Kun Venäjän ikäluokat pienene­vät, 18-vuotiaiden määrä laskee: siinä missä 18-vuotiaita vielä vuonna 2007 oli 1,1 miljoo­naa, heitä lasketaan vuoteen 2017 mennessä olevan noin 630 000. Tammikuussa Venäjä il­moitti jo kelpuuttavansa asevoimiin venäjää puhuvia sotilaita myös ulkomailta.

Gorenburg arvioi, että lisääntyneet harjoitukset, Krimin liittäminen Venäjään ja Itä-Ukrainan tilanne ovat parantaneet armeijan mainetta kotimaassa. Mutta jos armeija tosissaan haluaa panostaa verkostokeskeiseen sodankäyntiin, sen on koulutettava sotilaita, jotka osaavat toimia uuden mallin mukaisesti.

»Se vaatisi luopumista varusmiespalveluk­sesta, ja siihen Venäjä ei näillä näkymin pysty», Gorenburg sanoo.

Kallein panostus Venäjän puolustusuudis­tuksessa on asevoimien yli 500 miljardin eu­ron varusteluohjelma, jonka edellytyksiä on haluttu parantaa uudistamalla teollisuutta. Asevoimien modernin aseistuksen osuus on määrä nostaa 70 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Vielä vuonna 2008 vain kymme­nesosa aseista oli moderneja.

Uusiin hankintoihin kuuluvat täsmäaseet, kuten Iskander-ohjukset, ja reaaliaikaiseen verkostokeskeiseen sodankäyntiin tarvittavat automatisoidut komentojärjestelmät. Lisäksi neuvostoaikaisia lentokoneita, ajoneuvoja ja sotalaivoja korvataan uusilla.

Massiivisia hankintoja rassaavat kuitenkin tehtaiden rapistuminen ja korruptio. Venäjän sotilassyyttäjä arvioi vuonna 2011, että jopa viidennes puolustusmenoista hukataan kor­ruptioon. Kalustosta maksetaan ylihintaa.

»Työn kalleus ja teollisuuslaitosten vanhen­tunut tekniikkaa tarkoittavat, että samoihin asioihin kuluu enemmän rahaa kuin muualla», Katri Pynnöniemi sanoo.

Ukrainan sodan takia Venäjän on kuiten­kin luotettava omiinsa. Ranska on jäädyttä­nyt kahden Mistral-helikopteritukialuksen toimituksen. Saksalainen Rheinmetall-yritys puolestaan perui huippumodernin harjoituskompleksin rakentamisen Venäjän Muli­noon.

Pahin takaisku oli puolustusyhteistyön päättyminen Ukrainan kanssa. Aikaisemmin Ukrainasta ostettiin laivojen ja lentokoneiden moottoreita ja turbiineita, ja nyt niiden tuo­tanto on käynnistettävä Venäjällä. Alustavien arvioiden mukaan tähän menee vielä vähin­tään kaksi vuotta.

Pynnöniemen mukaan Venäjällä suhtau­dutaan hyvin epäilevästi teollisuuden kykyyn selvitä urakoista. Valtio ei puhu ongelmista, mutta vaitonaisuus kertoo sitäkin enemmän.

»Sotateollisuudesta vastaava varapääminis­teri Dmitri Rogozin on ollut hiljaa verrattu­na siihen nationalistiseen hehkutukseen, jota häneltä kuuli vielä pari vuotta sitten», Pynnö­niemi sanoo.

Tilanne paljastuu viimeistään siinä vai­heessa, kun tilausten on määrä valmistua. Gorenburg kuitenkin uskoo, että ne saadaan toimitettua, tosin kalliimpina kuin piti ja vä­hän myöhässä.

»Kaikki ei valmistu vuoteen 2020 mennes­sä, mutta varmasti vuoden 2025 kieppeillä, jos Venäjä pitää kiinni sotilasbudjetistaan», hän sanoo.

Näkymät eivät kuitenkaan ole hyvät. Ta­louskasvu on hidastunut sitten vuoden 2008, jolloin uudistus aloitettiin. Tuolloin bruttokan­santuote kasvoi vuodessa seitsemän prosent­tia, ja nyt talouden ennustetaan supistuvan viisi prosenttia, huomauttaa Lappeenrannan teknillisen yliopiston professori Pekka Sutela.

»Parhaassa tapauksessa, eli ilman EU-sank­tioita ja öljyn hinnan laskua, Venäjän talous voi nousta lievään, parin prosentin kasvuun kolmen tai neljän vuoden päästä», hän arvioi.

Puolet Venäjän federaation budjetista muodostuu öljyn vienti- ja tuotantoveroista. Raakaöljyn hinta oli helmikuuhun mennessä puolittunut viime kesän sadasta dollarista bar­relilta reiluun 50 dollariin.

Sutela arvioi, että Venäjä selviää pari vuotta valuuttavarannollaan, joka viime vuoden lo­pussa supistui alle 400 miljardin dollarin eli 353 miljardin euron. Kohta on kuitenkin pää­tettävä, leikataanko sosiaaliturvasta tai julki­sesta sektorista, joista suurin osa äänestäjistä hyötyy, vai sotilasmenoista.

»Kun hallitus käy kansan kukkarolla, sen on syytä varautua kansan reaktioihin. En millään usko, että koko varusteluohjelma voisi toteu­tua», Sutela sanoo.

Venäjän sotilasdoktriinissa korostetaan yhä ydinpelotetta. Venäjä voisi käyttää ydinasei­ta sekä ydinsodassa että tavanomaisessa konfliktissa, mutta vain »eksistentiaalista uh­kaa» eli maan olemassaoloa uhkaavaa vihollis­ta vastaan.

Olga Olikerin mukaan mielenkiintoista on, että tuore doktriini mainitsee ensimmäistä kertaa pelotteena myös Venäjän tavanomai­set aseet. Olli-Matti Mikkolan mukaan suh­tautumista ydinaseisiin voidaan pitää ase­voimien reformin onnistumisen mittarina: kun ohjusjärjestelmät ja tavanomaiset aseet kehittyvät, niiden pelote on paljon ydinaseita uskottavampi, koska niillä voidaan ratkaista paikallisia konflikteja.

»Mutta jos reformille tulee takapakkia, ydinpelotetta on taas korostettava», Mikkola sanoo.

Gorenburgin mukaan liiallinen keskitty­minen Venäjän armeijan varusteluun vie Na­to-maiden huomion pois Moskovan muista työvälineistä. Niihin kuuluvat Venäjän naa­purimaissaan lietsomat radikaaliryhmien vä­kivaltaisuudet, jotka aiheuttavat sekaannusta. Samalla Venäjä tukee EU:ta vastustavia liikkei­tä ja vaikuttaa hallituksiin informaatiosodan­käynnillä.

»Venäjä suosii ei-sotilaallisia keinoja vai­kutusvaltansa lisäämisessä. Mutta jos ne eivät toimi, venäläiset ovat osoittaneet Ukrainassa pystyvänsä puuttumaan asioihin myös soti­laallisesti», Gorenburg sanoo.

»Uskon heidän olevan valmiita siihen myös tulevaisuudessa.»

Kirjoittaja on sotaan ja konflikteihin erikoistunut toimittaja.