Skip to main content

Lisää uskallusta YK-virkamiehille

Teksti Janne Hopsu

YK:n rauhanturvatoi­minnan tehostami­nen on kuin yrittäisi keksiä ikiliikkujaa, selviää ranskalai­sen älykön ja diplomaatin Jean-Marie Guéhennon muistelmateoksesta.

Guéhenno johti maailman­järjestön rauhanturvaosastoa vuosina 2000–2008. Hänen tehtävänään oli päivittää sini­kypärien rooli uuteen maail­mantilanteeseen, jossa konflik­tien perinteisten valtiollisten osapuolten rinnalle oli alkanut tulla muita toimijoita.

Kirjan näkökulma on reaa­lipoliittinen: isot vallat pitävät aina puolensa, ja siksi YK:n on oltava suojaa tarvitsevien ihmisyhmien rinnalla.

Guéhennon YK-ajalla sodat ja kriisit vyöryivät Afganis­tanista, Irakista ja Kongon demokraattisesta tasavallasta Sudaniin ja Darfuriin. Niistä kaikki jatkuvat jossain muo­dossa yhä.

Tyynellä YK-proosalla Guéhenno avaa rauhanturvaoperaatioiden politiikkaa ja kenttätoiminnan anatomiaa. Rauhanturvaamiseen kuuluvat muun muassa jatkuva materi­aalinen ja tiedollinen resurssi­pula sekä toiminnan ja odotta­misen välinen tasapainottelu.

Jean-Marie Guéhenno: The Fog of Peace. A Memoir of International Peacekeeping in the 21st Century. Brookings Institution Press. 2015, 331 s.

Jean-Marie Guéhenno: The Fog of Peace. A Memoir of International Peacekeeping in the 21st Century. Brookings Institution Press. 2015, 331 s.

Guéhenno kirjaa, kuinka esi­merkiksi Georgiassa ja Norsun­luurannikolla konflikti lopulta jäätyi tai unohtui – suurval­tojen intressien tai niiden puuttumisen vuoksi. Toisissa operaatioissa, kuten Kongossa, päästiin plussan puolelle, kun edes estettiin jotakin vielä pahempaa tapahtumasta. Dar­furin tuloksia Guéhenno pitää epäonnistumisena.

YK:ssa on parannettavaa. Guéhennon mukaan maa­ilmanjärjestöstä on tultava »oppiva organisaatio». Tarvit­taisiin motivoitunut ja nykyistä ammattimaisempi virkako­neisto. Lisäksi päämajan ja kentän välistä yhteistyötä tulisi lisätä sekä rauhanturvaajien tietoja ja kokemuksia jakaa tehokkaammin.

Guéhennon mukaan rau­hanturvaamisen suurin haaste on kuitenkin poliittinen. Niin kauan kuin jäsenvaltiot ovat erimielisiä YK:n tehtävistä, ongelmia ei kyetä ratkaise­maan. Guéhenno ei silti usko rauhanturvaoperaatioista päättävän turvallisuusneuvos­ton uudistamiseen.

Sen sijaan suurvaltojen ris­tiriidat tai välinpitämättömät asenteet avaavat sihteeristölle tilaa toimia. Guéhenno puhuu YK-virkamiesten muodosta­masta sihteeristöstä erään­laisena kuudentena pysyvänä jäsenenä ja korostaa heidän omatoimisuutensa tärkeyttä annetun mandaatin sisällä.

Esimerkiksi Kongossa Guéhenno kertoo joutuneensa punnitsemaan, kutsuako YK-pataljoona suojelemaan siviilejä maan itäosaan. Soti­laat saapuivat ja pelastivat ihmishenkiä. YK:n edustajan on mandaattien puitteissa uskal­lettava toimia, Guéhenno kat­soo. Se vaatii vahvaa eettistä näkemystä.

Guéhenno muistuttaa, että YK-operaatioiden ympäristö on muuttunut aiempaa vai­keammaksi jäsentää, koska rauhaa uhkaavat nykyään myös heikot tai romahtaneet valtiot ja ei-valtiolliset toimijat. Siksi YK:n jäsenmaiden olisi ajateltava rauhanturvaamista uudella tavalla.

Operaatiot pitäisi nähdä paitsi sotilastoimintana myös jälleenrakennustehtävänä. On vain työlästä uskoa, että maksajavaltiot jaksaisivat sitoutua isoihin, pitkäkestoisiin ja rahoituskustannuksiltaan korkeisiin tehtäviin.

 

Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja.