Skip to main content

Maailmanlopun sanansaattaja

Maailmanlopun sanansaattaja

Abu Bakr al-Baghdadi oli tunnollinen opiskelija ja jalkapalloilija, joka vihasi häviämistä. Yhdysvaltojen vankilassa hän kasvoi johtajaksi ja voitti kaikki kostonhimoiset puolelleen.

Teksti Erik Nyström

Vartijoiden silmien alla oli kehitty­mässä kiero suunnitelma.

Irakin Camp Buccan vankien jou­kosta erottui vuonna 2004 hiljainen ja vetäytyvä mies, joka uhkui karismaa. Hänen läsnäolonsa sai kaikki rauhoittumaan. Amerikkalaiset käyttivät häntä välittäjänä vankiryhmien keskinäisissä riidoissa. Hän sai liikkua alueella vapaasti.

Vangit näkivät, mitä oikeasti oli tapahtu­massa: jokaisen riidan takana oli sama mies, Abu Bakr al-Baghdadi. Hän pyrki vankien johtajaksi ajamalla vankeja toisiaan vastaan. Suunnitelma ulottui kuitenkin pitkälle van­kilan ulkopuolelle.

Ennen vankilaan joutumistaan helmi­kuussa 2004 al-Baghdadi oli perustanut pienen jihadistiryhmän. Kymmenien muiden järjestö­jen tavoin se taisteli Irakin sunnirintamassa Yhdysvaltoja ja suurvallan tukemia irakilais­joukkoja vastaan. Moni näistä ryhmistä yhdis­tyi myöhemmin Irakin al-Qaidaksi, terroristi­järjestö Isisin edeltäjäksi.

Joulukuussa 2004 Camp Buccan vartijat arvioivat, ettei Abu Bakr al-Baghdadi enää muodostanut riskiä, ja hänet vapautettiin.

Nyt hän on maailman etsintäkuulutetuin henkilö. Al-Baghdadin alaisuudessa Isis on val­lannut ison osan Irakia ja Syyriaa ja pakottanut Yhdysvallat palaamaan Lähi-itään vain kolme vuotta sen jälkeen, kun amerikkalaiset sotilaat jättivät Irakin.

Järjestön nousu löi maailman ällikällä. Osa syyttää Yhdysvaltojen hyökkäystä Irakiin, toi­set väkivaltaista islamintulkintaa. Isisin taus­taan kietoutuvat kuitenkin vahvasti Saddam Husseinin Irak, al-Qaida ja Lähi-idän valtioi­den uhkapeli äärijärjestöjen kanssa.

Al-Baghdadin Isis sai alkunsa vankilasta. Irakin hallituksen mukaan Isisin 25 tärkeim­mästä johtajasta 17 istui Yhdysvaltojen yllä­pitämissä vankiloissa Irakissa vuosina 2004–2011. Siellä verkostoiduttiin, suunniteltiin ope­raatioita ja nimitettiin johtajia.

Abu Bakr al-Baghdadi syntyi vuonna 1971 nimellä Ibrahim Awwad al-Badri hurskaa­seen irakilaiseen maanviljelijäperheeseen. Al-Baghdadin perhettä pidettiin profeetta Muhammedin jälkeläisinä kotikaupunki Samar­ran pyhättöön haudattujen šiiajohtajien kautta.

Perheellä oli vahvat siteet diktaattori Sad­dam Husseinin Baath-puolueeseen. Kaksi al-Baghdadin setää palveli Saddamin turval­lisuusjoukoissa, ja yhdestä hänen veljestään tuli upseeri. Toinen sai surmansa kahdeksan vuotta kestäneessä sodassa Irania vastaan.

Likinäköisyys esti al-Baghdadia liittymästä armeijaan. Haave oikeusopinnoista kariutui keskinkertaisiin arvosanoihin.

Al-Baghdadille kuitenkin aukesi ovi aka­teemiseen uraan vuonna 1996, kun Saddam lupasi rahoittaa 30 000 koraaninopettajan koulutuksen. Saddam pyrki Persianlahden sodan jälkeen varmistamaan konservatiivisten sunnien tuen vahvistamalla uskonnon asemaa Irakissa. Uskonnollisen koulutuksen lisäksi Saddam uudisti rangaistuskäytäntöjä: rikolli­sia alettiin tuomita islamilaisen lain mukaan raipaniskuilla ja käsiä katkomalla.

Vuonna 1999 alkaneiden jatko-opintojen aikana al-Baghdadin setä värväsi hänet Mus­limiveljeskuntaan. Järjestö vaati islamilaista valtiota, mutta jäsenistö oli sekoitus liberaaleja ja konservatiiveja.

Al-Baghdadi kiinnostui jihadismista 2000-luvun alkuun mennessä. Hän syytti maltilli­sempia veljeskuntalaisia vätyksiksi, jotka »vain puhuvat, eivätkä tee mitään». Myös »epäisla­milainen» käytös sai hänet kiehumaan. Kerran hän raivostui hääjuhlasta, jossa miehet ja nai­set tanssivat yhdessä.

Samoihin aikoihin kun Abu Bakr al-Baghdadi hyväksyttiin koraaniopintoihin Bagdadin isla­milaiseen yliopistoon, eräs temperamenttinen jordanialainen saapui tapaamaan Osama bin Ladenia ja muita al-Qaidan johtajia Afganis­tanin Kandahariin.

Abu Musab al-Zarqawi oli tuomittu 1980-luvulla ahdistelusta ja huumeiden hal­lussapidosta. Miehen tatuoinnit ärsyttivät bin Ladenia lähes yhtä paljon kuin tämän jyrkät mielipiteet.

Al-Zarqawi oli käynyt Afganistanissa jo 1989, mutta myöhästyi silloin sodasta, josta Neu­vostoliitto oli vetäytymässä. Hän palasi Jor­daniaan, epäonnistui terrori-iskussa ja joutui vankilaan. Telkien takana hän nousi johtajaksi pullistelemalla lihaksiaan ja pitämällä vankien puolta vartijoita vastaan.

Al-Zarqawi ei häikäissyt älyllään. Hänen yrityksensä jäsentää ajatuksiaan ääri-islamis­mista eivät vakuuttaneet jihadistipiireissä, ja al-Zarqawi tyytyi pahoinpitelemään arvoste­lijoitaan. Hän halveksui šiiamuslimeja, mutta määritteli vääräuskoisiksi myös sunnit, jotka eivät noudattaneet salafismia.

Afganistanissa Bin Laden myönsi al-Zar­qawille vaatimattoman rahoituksen harjoitus­leirin perustamiseksi Heratiin lähelle Iranin rajaa. Koulutus veti leirille satoja jihadisteja ympäri Lähi-itää. Kun Afganistanin Tale­ban-hallinto kaatui Yhdysvaltain hyökkäyk­sessä 2001, al-Zarqawi pakeni Iraniin. Vuoden 2002 lopussa hän osasi jo ennakoida Yhdysval­tojen hyökkäyksen Irakiin.

Iranista al-Zarqawi päätyi Irakiin rakenta­maan verkostojaan. Šiialaisen Iranin tavoit­teena on kontrolloida Irakia, ja siksi se tuki lahkoista huolimatta myös al-Zarqawin sun­nijihadisteja amerikkalaisia vastaan. Aluksi Iran toimitti jihadisteille aseita ja katsoi myö­hemmin näiden sotavalmisteluja läpi sormien.

Irakin sodan alkuaikoina al-Baghdadi opetti koraaninlausuntaa köyhän bagdadilaisen kaupunginosan lapsille. Hänellä oli tiettä­västi kaksi vaimoa ja kuusi lasta, ja vapaa-ai­kansa hän käytti lempiharrastukseensa jalkapalloon.

Paikallisessa moskeijassa hänet muiste­taan Messinä. Pelikaverit kertovat, kuinka hän aina menetti malttinsa hukattuaan maalipaikan.

Amerikkalaisten nujerrettua Saddamin armeijan al-Baghdadi jäi kiinni helmikuussa 2004 etsintäkuulutetun ystävänsä talosta – hän oli väärässä paikassa väärään aikaan. Al-Baghdadi sijoitettiin Camp Buccan vanki­laan ja kirjattiin jihadistin sijaan »siviilivan­giksi». Hän sai lempinimen Maradona häikäis­tyään vankien jalkapallo-otteluissa.

Al-Baghdadin kanssa lusi noin 24 000 van­kia, joista moni oli Saddamin armeijassa tai tiedustelupalvelussa palvelleita sunneja. Kun Saddam kaatui, heiltä riistettiin kaikki. Vangit vaihtoivat yhteystietoja kirjaamalla puhelin­numeroita ja osoitteita boksereidensa kumi­nauhoihin.

Al-Baghdadin vankeusaikana Yhdysvallat oli luovuttamassa valtaa Irakin šiioille ja sun­nien kapina voimistui. Al-Qaida haki kuumei­sesti jalansijaa Irakista ja päätyi yhteistyöhön al-Zarqawin jihadistien kanssa.

Suhde oli alusta asti vaikea: Osama bin Laden halusi yhdistää muslimit amerikkalaisia vastaan, mutta al-Zarqawi ajoi omaa sotaansa Irakin sunnien ja šiiojen välille. Isku Samar­ran šiiapyhättöön helmikuussa 2006 käynnisti lahkojen välisen sodan. Al-Zarqawin taisteli­joiden videot šiiamuslimien mestauksista jär­kyttivät jopa al-Qaidaa, joka pelkäsi häviävänsä kamppailun muslimien suosiosta.

Al-Qaidan kakkosmies Ayman al-Zawahiri läksytti al-Zarqawia kirjeitse. Islamin mukaan muslimien tappaminen on tabu, mutta al-Zar­qawille kaikki vastustajat olivat tapettavissa.

Al-Baghdadi tapasi todennäköisesti al-Zar­qawin liittolaisia Camp Buccan vankiloissa. Vapauduttuaan hän otti yhteyttä heihin ja sai töitä Syyrian pääkaupungista Damaskoksesta. Hän alkoi toimittaa verkkoon al-Qaidan pro­pagandaa.

Al-Baghdadin tehtäväksi lankesi myös auttaa ulkomaisia jihadisteja Irakiin Syyrian kautta. Syyrian presidentti Bašar al-Assad sulki silmänsä rajaliikenteeltä. Al-Assad halusi rangaista Yhdysvaltoja hyökkäyksestä naapu­rimaahan, ja Syyria toimi vuosia jihadistien kokoontumispaikkana. Kun syyrialaiset kään­tyivät al-Assadia vastaan keväällä 2011, taiste­lijoiden virta muutti suuntaa.

Vuonna 2006 Irakin al-Qaida oli koonnut kaikki sunnijihadistit alaisuuteensa ja al-Zar­qawi ilmoitti aikomuksestaan perustaa isla­milainen valtio. Yhdysvallat kuitenkin tappoi al-Zarqawin lennokki-iskussa saman vuoden kesäkuussa. Hänen seuraajansa, egyptiläinen pitkän linjan jihadisti Abu Ayyub al-Masri julisti Irakin islamilaisen valtion (ISI) loka­kuussa 2006.

Siinä missä al-Qaida oli nähnyt itsensä sukupolvien päässä olevan maailmanlopun vauhdittajana, al-Masri katsoi maailmanlopun olevan käsillä nyt.

Sunnalaisen ennustuksen mukaan tuomio­päivä koittaa, kun kristityt, juutalaiset ja šiiat yhdistyvät antikristukseksi sunneja vastaan. Silloin muslimien pelastaja Mahdi saapuu kalifaatin avuksi. Mahdin saapumisen vuoksi kalifaatti oli siis pystytettävä heti, al-Masri järkeili.

ISI oli al-Masrille kalifaatti, vaikka hän nimesikin sen valtioksi. Hätäisestä ratkai­susta kertoo, että ISI ei varsinaisesti hallin­nut mitään alueita. Al-Masri antoi Abu Bakr al-Baghdadin vastuulle ISI:n uskonnolliset asiat. Al-Baghdadin tehtävänä oli varmistaa, että järjestön taistelijat noudattivat islami­laista lakia ja että heitä rankaistiin rikkeistä sen mukaisesti. Alkoholin nauttimisesta sai raipaniskuja, ja kaikki islamilaisen valtion vastustajat tapettiin.

Tehtäviensä lomassa al-Baghdadi viimeis­teli väitöskirjansa, analyysin koraaninlausun­taa käsittelevästä runokirjasta, ja lähti väi­töstilaisuuteensa Islamilaiseen yliopistoon Bagdadiin maaliskuussa 2007. Hänet palkit­tiin arvosanalla »erittäin hyvä». Vaikuttunut al-Masri nimesi hänet islamilaisen valtion johdon neuvonantajaksi.

Al-Masrille alkoi käydä selväksi, ettei maail­manloppu ollutkaan aivan nurkan takana. ISI:n johtajat elivät pitkään kuplassa, eivätkä huo­manneet, kuinka järjestön kannatus mureni sunnien keskuudessa. Järjestöön liittyi sekä uskovaisia että opportunistisia rikollisia, jotka tappoivat sunneja ja tuhosivat taloja, sairaa­loita ja muita rakennuksia.

Amerikkalaiset onnistuivat houkuttele­maan ISI:n sekasortoon turhautuneet sun­nalaiset puolelleen nujertaakseen ISI:n. Irakin pääministeri Nuri al-Maliki lupasi järjestön kukistamisessa auttaville sunneille valtaa ja vakuutti ajavansa alas sunneja sortaneet puolisotilaalliset šiiajoukot. Väkivaltaisuudet laantuivat, ja hetken vaikutti siltä, että Irak oli toipumassa.

Vuonna 2010 amerikkalaiset löysivät al-Mas­rin savimajasta Tikritin ulkopuolelta, keittiön­kaapin taakse kätketystä piilopaikasta. Johtaja räjäytti itsensä välttääkseen kiinnijäämisen.

Kun ISI:n johto oheni, Saddamin Baath-puo­lueen jäsenten vaikutusvalta järjestössä kas­voi. Uuden johtajan valinta lankesi diktaattorin entisen upseerin, Camp Buccassa al-Baghdadin jälkeen lusineen Haji Bakrin järjestettäväksi.

Bakr manipuloi äänestystä Abu Bakr al-Baghdadin eduksi. Al-Baghdadi oli Bakrin mielestä täydellinen valinta: Hänellä oli johta­jakokemusta, uskonnollinen korkeakoulutus ja oikeat sukujuuret. Lisäksi hän oli irakilainen. Bakr arvioi, ettei hän taipuisi al-Qaidan joh­dolle, joka alusta saakka oli sättinyt ISI:tä.

Al-Baghdadi ja Bakr siivosivat järjestön rivit vastarinnasta ja paikkasivat johtoporrasta Camp Buccan tutuillaan, Saddamin entisillä upseereilla ja tiedustelupalvelun työntekijöillä. Toisin kuin edeltäjänsä, he tietäisivät, miten autoritaarista hallintoa ylläpidetään.

Tässä vaiheessa Ibrahim al-Badrina syn­tynyt terroristijohtaja otti taistelijanimensä Abu Bakr al-Baghdadi. Se osoitti uskollisuutta uskonnolle ja synnyinmaalle: Abu Bakr oli Muhammedin isäpuoli ja ensimmäinen kalifi profeetan kuoleman jälkeen. Bagdad oli puo­lestaan pääkaupunki Abbasidien dynastian aikana, varhaisen islamin kukoistavimmassa kalifaatissa.

Abbasidit nousivat valtaan 700-luvulla apokalyptisella ideologialla ja salamyhkäisillä verkostoilla, joilla he kiihottivat kansan Irakin ja Syyrian valtiaita vastaan. Abbasidit esiintyi­vät profeetan jälkeläisinä.

Al-Baghdadi suunnitteli historian toisin­toa. Hän halusi perustaa Abbasidien veroisen kalifaatin.

Syyriassa keväällä 2011 alkaneet mielenosoi­tukset tarjosivat sunnijihadisteille tilaisuuden uuteen nousuun.

Al-Baghdadi lähetti kätyrinsä Syyriaan herättääkseen vuosia aiemmin rakentamiaan verkostoja taisteluun. Ryhmä nimettiin myö­hemmin al-Nusran rintamaksi, ja se alkoi tap­paa silmittömästi.

Syyrian presidentti al-Assad yhdisti propa­gandassaan mielenosoittajat al-Nusran väki­valtaisuuksiin ja syytti kaikkia terroristeiksi. Ruokkiakseen propagandaansa hän vapautti satoja jihadisteja Syyrian vankiloista.

Kyynisen strategiansa vuoksi al-Assad pys­tyy nyt esiintymään osana Syyrian sodan rat­kaisua, vaikka hallituksen joukoilla on kontol­laan suurin osa sodan siviiliuhreista.

Al-Nusrasta kehittyi oppositiovoima, joka solmi liittoumia muiden sunnikapinallis­ten kanssa. Järjestö lakkasi tottelemasta al-Baghdadia ja alkoi noudattaa al-Qaidan kes­kusjohdon ohjeistusta, jonka mukaan al-As­sad oli syrjäytettävä ennen islamilaisen valtion perustamista. Siten järjestö saisi paikalliset puolelleen.

Al-Baghdadi oli toista mieltä. Hänen mukaansa islamilainen valtio oli jo ole­massa – sen alueet oli vain otettava haltuun. Al-Nusra ei taipunut al-Baghdadin kannalle, ja al-Baghdadi suuttui. Hän vaihtoi järjestönsä nimeksi Isis, Irakin ja Syyrian islamilainen val­tio, ja usutti joukkonsa al-Nusraa vastaan.

Suhde al-Qaidaan katkesi helmikuussa 2014. Isis nujersi al-Nusran ja valloitti ison palan Itä-Syyriaa.

Al-Baghdadin hallinto voitti heimot suun­nitelmallisesti puolelleen. Aluksi korjattiin teitä, annettiin ruokaa ja maksettiin lahjuk­sia. Vasta valta-aseman varmistuttua tulivat rangaistukset. Jotkut arvostivat niitäkin, sillä ne kitkivät rikollisuutta.

Isis menestyi, koska se sai toimia vapaasti. Noin 90 prosenttia Syyrian hallituksen ilmais­kuista kohdistui Isisin kanssa kilpaileviin kapi­nallisiin, ja tuhannet taistelijat loikkasivat Isi­sin riveihin. Oli loikkareiden motiivina sitten uskonto, raha, menestys tai valinnanmahdolli­suuksien puute, Isis toivotti kaikki tervetulleiksi.

Irakissa sunnalaiset heimot nousivat vuo­den 2013 lopussa Irakin hallintoa vastaan. Al-Baghdadin Isis-taistelijat liittyivät heimo­jen puolelle: yhteinen vihollinen yhdisti hurs­kaita ja maallisia.

Tilanne Irakissa oli otollinen. Vuoden 2009 parlamenttivaalit hävinnyt Nuri al-Maliki oli keinotellut itsensä uudelleen pääministeriksi ja petti oitis sunneille antamansa lupaukset. Iranin tukema al-Maliki keskitti valtaa häi­käilemättömästi omiin käsiinsä korvaamalla turvallisuuskoneiston pätevimmätkin johtajat uskollisilla kannattajillaan. Sunnien mielen­osoitukset tukahdutettiin väkivalloin.

Vuoteen 2014 mennessä Isis valtasi Fallu­jan ja Ramadin. Videot sotilaiden ja poliisien raaoistateloituksista levisivät Irakin turvalli­suusjoukkojen keskuudessa. Kauhistuneiden Irakin armeijan joukkojen pako varmisti Isisin otteen Mosulista kesäkuussa 2014.

Isisin hetki oli koittanut monesta syystä.

Pew-tutkimuslaitoksen kyselyn mukaan yli puolet arabimaailman muslimeista uskoi vuonna 2012 maailmanlopun olevan käsillä, koska sekasorto oli yltynyt Syyriassa. Koraa­nin ennustuksissa Syyria tunnetaan al-Sha­mina. Isis käytti hyväkseen ennustuksiin poh­jautuvaa apokalyptista ideologiaa, joka tehosi parhaiten ulkomaalaisiin taistelijoihin, myös länsimaalaisiin. Heitä houkutteli halu päästä osaksi jotakin suurta.

Isis vetää puoleensa taistelijoita vetoamalla kostoon, vallanhimoon ja sotamenestykseen. Sunneille ja entisille Baath-puolueen upsee­reille Isis tarjoaa mahdollisuuden maksaa kalavelkoja Irakin ja Syyrian hallinnoille. Pai­kallisille heimoille liittyminen Isisin riveihin saattaa olla ainoa keino selviytyä.

Muutama päivä Mosulin valtauksen jälkeen al-Baghdadi astui julkisuuteen mustassa kaa­vussa, Abbasidien kalifeja mukaillen, ja johti perjantaisaarnaa tähän mennessä ainoassa julkisessa esiintymisessään.

Mosulissa Isis perusti jumalan kuningas­kunnan, kalifaatin, ja uskovaisten johtajaksi nousi Abu Bakr al-Baghdadi – kalifi Ibrahim.

Mosulin valtauksen jälkeen sotaan varautu­neesti suhtautunut Barack Obaman hallinto määräsi Yhdysvaltain ilmavoimat aloittamaan iskut Isisiä vastaan. Kostoksi Isis mestasi siep­paamiaan länsimaalaisia, muun muassa ame­rikkalaisen toimittajan James Foleyn.

Murhat tallennettiin videolle järkyttä­mään maailmaa, silmittömällä väkivallalla al-Qaidassa mässäilleen al-Zarqawin esimer­kin mukaisesti. Uhrit oli puettu Camp Buccan entisille vangeille tuttuihin oransseihin haa­lareihin.

Kalifaatin julistamisen jälkeen Isis lakkasi olemasta terroristijärjestö. Käytännössä se on sotilasvaltio, jonka alueilla asuu miljoonia ihmisiä. Siksi Isisiin eivät tehoa al-Qaidan kal­taista salamyhkäistä globaalia verkostoa vas­taan käytetyt keinot.

Isisin riveissä on arviolta 30 000 taistelijaa, ja sillä on modernia sotakalustoa sekä kyky vaativiin operaatioihin. Se kontrolloi infra­struktuuria ja on muun muassa öljytulojensa ansiosta taloudellisesti omavarainen.

Öljyn maailmanmarkkinahinnan lasku, ilmaiskut öljykuljetuksia vastaan ja taval­listen ihmisten tyytymättömyys ovat tosin verottaneet Isisin voimaa. Kasvavasta tyyty­mättömyydestä huolimatta Islamilaisen val­tion asukkailla ei ole vaihtoehtoa niin kauan kuin Irakin ja Syyrian sisäpolitiikka ei muutu.

Isisin johtaja Abu Bakr al-Baghdadi saattaa olla entisille Saddamin Baath-puolueen jäse­nille väline kostoon heidät syrjäyttänyttä hal­lintoa vastaan. Toisaalta häntä on nimitetty uudeksi Saddamiksi. Al-Baghdadia pidetään harvinaisen kyvykkäänä ja koulutettuna mie­henä, joka on onnistunut säilyttämään ase­mansa armottomassa väkivaltakoneistossa.

Mutta miten Isisin käy, jos sen johtaja kaa­tuu? Onko hän pelkkä ratas valtavassa koneis­tossa, helposti korvattavissa seuraavalla kiihkoilijalla? Al-Baghdadin saarnan jälkeen mediassa on kahdesti uutisoitu hänen kuole­mastaan tai haavoittumisestaan ilmaiskuissa. Viimeisimmän huhun hän tyrmäsi interne­tissä viime toukokuussa julkaistulla äänit­teellä.

Oli Abu Bakr al-Baghdadin kohtalo mil­lainen tahansa, hän on saanut aikaan jota­kin peruuttamatonta julistamalla kalifaatin. Isis on osoittanut, että verisellä väkivallalla on seuraajansa ja että ihmisten alistaminen sydämiä puhkomalla on nopeampi tie valtaan kuin sydänten voittaminen omalle puolelleen.

Tulevaisuuden jihadistien lienee vaikea vas­tustaa raa’an väkivallan houkutusta.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.