Mitä turvallisuusympäristö oikein merkitsee?

Paasikivelle Venäjän naa­puruus tarkoitti, että Suomen tulee hoitaa suhteensa Venä­jään itse, tukeutumatta mui­den apuun – siitä huolimatta, että presidentti tuskaili aikojen hirmuisuutta ja sitä, ettei itä­naapurin aikeista oikein tiedä. Kekkonen katsoi, että Suomi voi turvata oman rauhansa ja toimia lisäksi sillanrakentajana lännen ja idän välillä.

Iloniemelle viittaus maan­tieteeseen taas tarkoittaa lähinnä vain turvallisuuspoliit­tisen ympäristön tarkastelua. Iloniemi on valinnut kirjalleen Paasikiven iskulauseen mutta ei sen paasikiveläistä merkitystä.

Iloniemi keskittyy pohti­maan Itämeren alueen nyky­tilaa ja erityisesti Ukrainan sodan vaikutuksia. Kriisi on vaikuttanut Itämeren alueella ennen kaikkea ilmapiiriin, eli juuri siihen, mikä merki­tys maantieteelle annetaan. Suomen ja Ruotsin kehittyvää puolustuspoliittista suhdetta Iloniemi tarkastelee myöntei­sesti. Niin ikään hän tutkailee Suomen mahdollista Nato-jä­senyyttä, tuomatta kuitenkaan mitään uutta jo parikymmentä vuotta jatkuneeseen keskus­teluun.

Yllättävintä Iloniemen teoksessa on se, että kirjoittaja katsoo Venäjän tökeröiden ydinaseuhkailujen vaikutta­neen saksalaisten ja muiden läntisten yleisöjen Ukraina-nä­kemyksiin Venäjän haluamalla tavalla. Mutta eiköhän län­nessä muutoinkin olisi pää­telty, ettei Ukrainan kriisiin ole sotilaallista ratkaisua.

Kirjoittaja on Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen emeritustutkija.