Skip to main content

Saksan pakolaiskeskustelu jakautui

Teksti Yrjö Lautela

Anja Reschke (toim): Und das ist erst der Anfang. Deutschland und die Flüchtlinge. Rowohlt Polaris 2015, 334 s.

Anja Reschke (toim): Und das ist erst der Anfang. Deutschland und die Flüchtlinge. Rowohlt Polaris 2015, 334 s.

Saksassa on viime kuukausina tervehditty turvapaikanhakijoita sekä ystävällisellä avu­nannolla että poltto­pulloilla. Kristillisdemokraatteja edustava parlamentaarikko Jens Spahn on toimittanut aiheesta teoksen, jonka kir­joittajien joukossa on Spahnin puoluetovereita. Samaa aihetta käsittelevään tv-toimittaja Anja Reschken kirjaan on koottu kirjoituksia tutkijoilta ja toimittajilta, joista muutamien tausta on vasemmistossa.

Kiistellyimpiä seikkoja pakolaiskeskustelussa on ollut, voidaanko vastaanotettavien pakolaisten määrälle asettaa yläraja. Liittokansleri Angela Merkel (CDU) on todennut, että pakolaisten määrää on pyrittävä vähentämään, mutta pitänyt kiinni siitä, että oikeus turvapaikkaan on perusoikeus.

 

Spahnin kirjassa Baijerin valtiovarainministeri, Merkelin CDU:n sisarpuoluetta CSU:ta edustava Markus Söder myöntää, että Merkelin kanta kuulostaa hyvältä. Söderin mukaan maahanmuuttoa tulee kuitenkin rajoittaa ennen kuin väestön myötätunto joutuu liian kovalle koetukselle. Söder pitää kantaansa »vastuullisen eetikon» mielipiteenä.

Söder vetoaa vuoden 2014 tilastoihin ja katsoo niiden perusteella, että Saksan turva­paikkapolitiikka ei toimi. Saksa vastaanotti tuona vuonna yli 202 000 turvapaikka-ano­musta, joista hylättiin 43 000, mutta maasta poistui vain 15 000 henkilöä. Lisäksi Söder muistuttaa yleisesti todetusta epäonnistumisesta aiempien vierastyöläisten kotouttami­sessa.

»Jopa joissakin kolmannen polven (maahanmuuttaja)perheissä šaria ja klaani ovat perustuslain yläpuolella. Mie­het eivät puhu naisten kanssa, kieltäytyvät kädenpuristuk­sesta ja torjuvat naispuoliset lääkärit ja poliisit», Söder väittää.

Kristillisdemokraattien johtama Baijerin osavaltio on suhtautunut turvapaikan­hakijoihin Saksassa kaikkein kielteisimmin. Aihe on repinyt hajalle Saksan hallituksen rivejä puolueen sisällä.

Jens Spahn katsoo kir­jassaan, että Saksan valtio on epäonnistunut monessa suhteessa. Hän perustelee väi­tettään sillä, että viranomais­ten arvioiden mukaan ainakin 300 000 maahantulijaa on jäänyt rekisteröimättä ja että poliisin on vaikea hoitaa varsi­naisia tehtäviään, kun se tekee ylityötunteja toisensa jälkeen Saksan ja Itävallan rajalla.

Toisaalta Spahn myön­tää, että Saksa on Dublin-sopimuksen avulla pyrkinyt helpottamaan tilannettaan liikaakin, kun se on halunnut siirtää turvapaikkahake­musten käsittelytaakan EU:n rajavaltioille. Dublinin sopi­muksen mukaan hakemuksen käsittelee se EU-maa, johon turvapaikanhakija on ensim­mäiseksi tullut.

Jens Spahn (toim.): Ins Offene. Deutschland, Europa und die Flüchtlinge. Herder 2015, 202 s.

Jens Spahn (toim.): Ins Offene. Deutschland, Europa und die Flüchtlinge. Herder 2015, 202 s.

Muiden muassa toimittaja Gabriele Gillen edustaa vastakkaista näkökulmaa Anja Reschken toimittamassa kir­jassa. Gillenin mielestä Euroo­pan maat torjuvat kasvavaa pakolaismäärää kiivaasti muun muassa siksi, että rikkaan poh­joisen valkoinen valhe uskot­telee hyvinvointimme olevan pelkästään oman työmme ansiota. Toivomme kaiken jäävän ennalleen, kun olemme hyötyneet epäoikeudenmu­kaisesta maailmankaupasta ja riistosta, Nordrhein-Westfale­nin yleisradioyhtiössä työsken­televä Gillen kirjoittaa.

Useat kirjoittajat käsitte­levät kriittisesti Saksan turva­paikkapolitiikkaa ja pitävät sitä paljon viime kuukausien yleis­kuvaa tiukempana. Vuonna 1992 Saksaan tuli Jugoslavian sotien takia 440 000 turva­paikanhakijaa. Tästä seurasi lukuisia tuhopoltto- ja muita hyökkäyksiä ulkomaalaisia vas­taan. Poliittinen eliitti säikähti, ja perustuslakia muutettiin niin, että turvapaikkaa ei saa henkilö, joka tulee turvalli­seksi katsotusta kolmannesta maasta.

Süddeutsche Zeitungin Heribert Prantl katsoo, että Dublin-asetuksella rangaistaan niitä EU:n ulkorajamaita, jotka eivät saa rajojaan suljettua. Suojelun tarpeesta siinä ei väli­tetä. Kaksikymmentä vuotta järjestelmä toimi Saksan, ei Kreikan eikä Italian eduksi, kunnes se romahti viime vuonna, Prantl kirjoittaa.

Zeit-Magazinin toimittaja Mohamed Amjahid puoles­taan pitää Merkeliä tekopy­hänä: »Angela Merkel viittoilee toisella kädellä apua hakeville pakolaisille Euroopan turval­liselta rannalta ja huolehtii toisella kädellä siitä, että he astuvat kumiveneisiin. Laillisia, turvallisia reittejä EU:hun ei juuri ole.»

Politiikan tutkija Herf­ried Münkler on kirjoittanut molempiin teoksiin. Jens Spahnin kirjassa hän toteaa kotoutumisen edellyttävän, että kantaväestö näkee maa­hanmuuton mahdollisuutena. Münklerin mukaan niin Saksan kuin Ranskankin kokemukset osoittavat, että maahan­muuttajien kotouttaminen on onnistunut pienissä kaupun­geissa paremmin kuin suurissa. Poliitikkojen pitäisi pystyä viestimään onnistumisista kansalaisille.

Anja Reschken toimit­tamassa kirjassa Münkler huomauttaa, että nykyinen muuttoliike eroaa olennaisella tavalla aiemmista. Se kohdis­tuu yhteiskuntiin, jotka ovat nyt haavoittuvia siksi, että niiden alimmat yhteiskunta­luokat pelkäävät joutuvansa kilpailemaan maahanmuutta­jien kanssa hyvinvointivaltion eduista.

Münkler arvioi, että jos Saksa onnistuu kotouttamaan nyt tulleet siirtolaiset osaksi yhteiskuntaa, Saksan vaiku­tusvalta kasvaa. Tämän vuoksi osassa Eurooppaa on vähätelty Saksan humanitaarista toimin­taa, ja Unkarin pääministeri Victor Orbán on moittinut epäsuorasti Merkeliä moraali­sesta imperialismista.

 

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.