Skip to main content

Superennustaja korjaa arvioitaan

Teksti Ville A. Saarinen

Joskus tavalliset lehdenlukijat kykenevät ennus­tamaan lähitulevaisuu­den poliittisia tapahtumia hämmästyttävän tarkasti, kirjoittavat Philip E. Tetlock ja Dan Gardner populaaritieteel­lisessä teoksessaan poliittisen ennustamisen psykologiasta.

Kirja kertoo Tetlockin tutkimusryhmän The Good Judgment Project -tutkimus­hankkeen (GJP) tuloksista. Hanke käynnistyi vuonna 2011, ja se voitti heti ensimmäisenä vuonna selvästi Yhdysvaltojen tiedusteluyhteisön ennustamis­kilpailun. Se päihitti jopa tiedus­teluanalyytikoiden tuottamat ennusteet, joiden laatimisessa oli hyödynnetty julkisen tiedon lisäksi salaista tiedustelutietoa.

Kilpailussa tutkimusryhmille annettiin vuosittain vastat­tavaksi 150 kysymystä. Teos keskittyy GJP:n vapaaehtoisten joukosta erottuneisiin par­haisiin ennustajiin eli »superennustajiin».

Superennustamisen salai­suus ei ole aivojen suuri las­kentateho tai korkea koulutus vaan tiettyjen asenteiden tai ajattelutapojen kokonaisuus. Keskeisin superennustajan piirre on valmius korjata omia ennusteita. Tämä todettiin laskemalla, kuinka monta kertaa kukin ennustaja päivitti yksittäistä kysymystä koske­vaa ennustettaan ennen kuin ennuste piti lyödä lukkoon.

Philip E. Tetlock & Dan Gardner: Superforecasting. The Art and Science of Prediction. Crown 2015, 352 s.

Philip E. Tetlock & Dan Gardner: Superforecasting. The Art and Science of Prediction. Crown 2015, 352 s.

Superennustajat näkivät paljon vaivaa myös ensimmäi­sen arvionsa eteen. Yleensä he ottivat lähtökohdakseen jonkin tilastollisen odotusarvon.

Kun kysyttiin esimerkiksi, kieltäytyykö Yhdysvalto­jen senaatti vahvistamasta Chuck Hagelin virkanimitystä puolustusministeriksi, eräs superennustaja kertoi selvittä­neensä, kuinka usein senaatti historian aikana on torjunut presidentin nimityksen puolus­tusministerin virkaan. Tämän tiedon pohjalta superennus­taja muokkasi ennustettaan tapauskohtaisen tiedon perus­teella.

Tetlockin aiempien tutki­musten mukaan niin sano­tut siilit, jotka tarkastelevat maailmaa yhden suuren idean tai teorian kautta, ennustavat huonommin kuin ketut, jotka tarkastelevat kutakin asiaa erikseen ja kaikista relevan­teista näkökulmista. Kettumai­sen monialaisuuden lisäksi superennustaja epäilee omia arvioitaan ja ymmärtää epä­varmuuden asteita.

Teos kertoo esimerkiksi eräästä superennustajasta, joka on ammatiltaan asian­tuntija. Hän epäröi korjata ennusteitaan nimenomaan sotilaspoliittisissa kysymyk­sissä, koska virheen myöntä­minen omalla erikoisalalla on kasvojen menettämisen pelon vuoksi vaikeaa.

Tetlockin ja Gardnerin mukaan monet julkisuudessa esiintyvät asiantuntijaennusta­jat eivät väärin ennustettuaan myönnä virheitään. Sen sijaan he joko muistavat ennusteensa revisionistisella tavalla väärin tai tulkitsevat sen uudelleen. Tällainen luova uudelleentul­kinta on mahdollista, kunhan ennuste on esimerkiksi ajalli­sesti riittävän epäselvä, kuten »euroalueen taantuma on päättymässä».

Ennusteet kuitenkin pitäisi laatia nimenomaan sellaisiksi, että ne voivat mennä myös pieleen. Vain silloin ennusta­jalle tarjoutuu tilaisuus oppia virheistään.

 

Kirjoittaja on filosofian ja oikeustieteen maisteri.