Isännän ääni kuuluu

Viime tammikuussa Hongkongin nuorten kadettien yhdistys juhlisti päämajansa avajaisia Kowloonissa. Tilaisuuteen osallistuivat Kiinan kansantasavallan Hongkongin-edus­tuston päällikkö Wang Zhimin ja kaupungin hallintojohtaja Carrie Lam.

Wang lupasi molempien puolesta lisätä yhteistyötä »kansakunnan, Hongkongin ja nuorison parhaaksi». Lam puolestaan kertoi tutustuneensa Wangiin 12 vuotta sitten, kun tämä vastasi edustuston nuorisotyöstä. »Nyt kohtalo on yhdistänyt meidät työhön Hong­kongin nuorison hyväksi.»

Wangin ja Lamin lausunnot ihmetyttivät hongkongilaisia demokraatteja. Professori Benny Tai muistutti Facebookissa, että Hong­kongin peruslain mukaan Kiina ei saa puuttua erityishallintoalueen sisäisiin asioihin.

Kiina avasi edustustonsa Hongkongissa vuonna 2000. Sen tehtävä on muun muassa edistää Kiinan ja Hongkongin suhteita taloudessa, tieteessä ja koulutuksessa. Samalla se raportoi hongkongilaisten mielialoista Kiinan hallitukselle.

Viime vuosina edustuston tiedetään myös rahoittaneen ja tukeneen Kiinan hallitukselle myötämielisiä puolueita ja politiikkoja Hong­kongissa. Lam valittiin viime vuonna hallintojohtajan virkaan suorissa vaaleissa mutta Kii­nan hyväksymänä ehdokkaana.

»Kiina on yksipuoluevaltio, joka sietää Hong-kongin erityisasemaa vain niin kauan kuin se ei uhkaa sen etuja. Tärkeintä on säilyttää vakaus ja estää kapinointi», Cabestan sanoo.

Demokraatit ja opiskelija-aktiivit vastusta­vat turvallisuuslakia, koska he pelkäävät sen kaventavan vaikutusmahdollisuuksiaan. Rajoi­tusten sijaan he vaativat Hongkongin poliitti­sen järjestelmän kansanvaltaistamista.

»Hongkong on eräänlainen puolidemokra­tia. Lainsäädäntöneuvoston 70 paikasta puolet täytetään suoralla vaalilla, loput eri ammatti­kuntien jäsenillä», Jean-Pierre Cabestan sanoo.

Järjestelmä ei ole myöskään parlamentaari­nen, sillä hallitus ei ole vastuussa lainsäädän­töneuvostolle vaan Kiinan kansankongressille.

Cabestan ei usko, että hongkongilaiset onnistuvat uudistamaan Britannian siir­tomaa-ajalta periytyvää hallintojärjestel­määnsä. Vuoden 2014 suurmielenosoituk­sissa sitä yritettiin – turhaan.

Kiinalla ei ole kiirettä muuttaa nykyistä tilannetta. »Kiina on taloudellisesti ja poliitti­sesti vahva ja Hongkong heikko. Kiinan näkö­kulmasta Hongkongin asioissa ei ole neuvotel­tavaa», Cabestan sanoo.

Nyt opiskelija-aktiivit keskittyvät puolus­tamaan vaalikelpoisuuttaan lainsäädäntöneuvoston vaaleissa.

Tammikuussa viranomaiset estivät 21-vuo­tiasta opiskelija-aktiivia Agnes Chow’ta aset­tumasta ehdolle maaliskuisissa täytevaaleissa. Peruste oli, että Chow’n puolue Demosistō vaa­tii Hongkongille itsemäärämisoikeutta, mikä viranomaisten mielestä on vastoin peruslakia.

Vuoden 2016 vaaleissa Demosistōn Nathan Law vielä kelpasi ehdokkaaksi. Hänet myös valittiin lainsäädäntöneuvostoon mutta ero­tettiin myöhemmin, kun hän ei suostunut vannomaan uskollisuutta Kiinan kansantasavallalle.

Suurimpana ongelmana Cabestan pitää politiikkojen ja puolueiden eripuraisuutta. Se antaa Kiinan hallitukselle ja sen kantoja myö­täileville hongkongilaisille tilaa vaikuttaa myös tuomioistuinten päätöksiin, yliopistojen virka­nimityksiin ja tiedotusvälineiden linjauksiin.

»Oppositio kykenee vain harvoin yhteistyö­hön. Kiina-mieliset taas osaavat toimia Kiinan kanssa mutta unohtavat hongkongilaisten edun», hän sanoo.

Kahtiajakoa kärjistää mannerkiinalaisten mittava muutto Hongkongiin, mikä on saanut etenkin nuoret korostamaan hongkongilaista identiteettiään. Kaikesta huolimatta Cabestan luottaa hongkongilaisiin.

»Juuri nyt he eivät ehkä jaksa osoittaa miel­tään kadulla, ja monet hyväksyvät Kiinan tavan ohjata politiikkaa. Vapautta arvostavasta ajattelutavastaan he eivät kuitenkaan luovu vaan pyrkivät vähintäänkin hidastamaan epä­mieluisia muutoksia», hän sanoo.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.