PÄÄKAUPUNKI. Mies kuivatti vaatteitaan Caracasissa joulukuussa. Osa kaupunkilaisista on löytänyt suojaisan majapaikan siltojen alta.Maduro kilpailee Maduron kanssa, otsikoi toistaiseksi ainoa riippumaton Venezuelassa julkaistava päivälehti El Nacional pääkirjoitussivullaan tammikuun lopussa.
Lehden otsikossa on perää, sillä edesmenneen Hugo Chavezin sosialistihallinnon manttelinperijä presidentti Nicolas Maduro on käytännössä estänyt lukuisten oppositiovaikuttajien osallistumisen huhtikuun 22. päivänä järjestettäviin ennenaikaisiin presidentinvaaleihin.
Yksi heistä on keskustavasemmistolaisen Voluntad Popular -puolueen johtaja Leopoldo López, joka tuomittiin 14 vuodeksi vankeuteen väkivallan käyttöön yllyttämisestä vuoden 2014 mielenosoituksissa. Viime vuonna hänet vapautettiin erittäin tarkasti vartioituun kotiarestiin. Lópezin liikkeitä valvoo jalkaan laitettu panta. Hän on ensimmäinen venezuelalaisvanki, joka kantaa kyseistä pantaa.
Ehdolleasettumiskielto koskee myös monia muita oppositiopoliitikkoja, kuten Chavezille vuonna 2012 hävinnyttä Henrique Capriles Radonskia. Lähes kaikki muut johtohahmot ovat joko vangittuina tai maanpaossa, kuten kotiarestista muutama kuukausi sitten Espanjaan karannut pääkaupunki Caracasin entinen kaupunginjohtaja ja senaattori Antonio Ledezma.
Siksi puolueen toimistolla on helmikuisena perjantaina hiljaista. Leopoldo Lópezin äiti Antonietta Mendoza de López on luvannut kertoa sekä puolueen että poikansa tilanteesta. Mendoza de López ei itse ole puoluepoliitikko, mutta hän on kampanjoinut sitkeästi poikansa vapauttamisen puolesta.
Voluntad Popular on yksi 11:sta puolueesta, jotka muodostavat ennen vuoden 2008 presidentinvaaleja perustetun oppositioliittouman, joka tunnetaan nimellä MUD (Mesa de la Unidad Democrática). Puolue on ilmoittanut boikotoivansa vaaleja.
Caracasissa Altamiran kaupunginosassa sijaitsevan rakennuksen 17. kerroksessa sijaitsevaan puoluetoimistoon käydään rautaisesta ovesta. Työntekijät saavat varautua tunnustautumaan sormenjäljellä.
»Koska he ovat yrittäneet tunkeutua tännekin», kertoo Mendoza de Lópezin assistenttina työskentelevä Louisa ja viittaa he-sanalla hallituksen lähettämiin joukkoihin.
Toimisto on kuin Lópezille omistettu museo: pahvinen versio puoluejohtajasta seisoo hänelle rakennetun alttarin edessä. Seinille on kirjoitettu demokratian palauttamista ja Lopezin vapauttamista vaativia iskulauseita. Mendoza de Lópezin pöydällä lepää Lópezin vankeudessa kirjoittama ja kaksi vuotta sitten julkaistu kirja Preso pero libre (Vanki mutta vapaa).
»Leopoldo päästettiin viime vuonna kotiarestiin, mutta mikään muu ei ole muuttunut kirjan julkaisemisen jälkeen. Ainoastaan minä, hänen vaimonsa ja lapsensa pääsemme katsomaan häntä. Toimittajilla ei Leopoldon luokse ole asiaa», Mendoza de López sanoo mahdollisuudesta haastatella Lópezia.
Esipuheen kirjaan ovat kirjoittaneet sekä Espanjan entinen presidentti Felipe Gonzaléz että Nobel-palkittu perulainen kirjailija ja poliitikko Mario Vargas Llosa.
Vargas Llosa ja Gonzaléz eivät ole ainoita merkkihenkilöitä, jotka ovat vedonneet Lópezin ja samalla koko Venezuelan vapauttamisen puolesta Maduron hallinnon ikeen alta.
Maduron liittolaisiksi Latinalaisessa Amerikassa voi laskea enää Nicaraguan, Kuuban ja Bolivian. Muiden maiden johtajat ovat tuominneet Maduron toimet keskittää lisää valtaa itselleen. Latinalaisen Amerikan maiden lisäksi Venezuelalle pakotteita määränneet EU ja Yhdysvallat nimittävät tulevia vaaleja epädemokraattisiksi, sillä Maduro ei suostu esimerkiksi päästämään maahan kansainvälisiä vaalitarkkailijoita.
Yhdysvallat on toistaiseksi tyytynyt EU:n tavoin määräämään Venezuelalle sanktioita, vaikka viime syyskuussa presidentti Donald Trump uhkaili maata sotilaallisella väliintulolla. Sotilaallisella väliintulolla on kannattajia myös Venezuelassa. Harvardin yliopiston venezuelalainen ekonomisti Ricardo Hausmann lausui tammikuussa, että se voi olla ainoa tapa laittaa piste Venezuelan kriisille.
Hän vertasi Maduron Venezuelan tilannetta Manuel Noriegan Panamaan ja Yhdysvaltojen panokseen Noriegan syrjäyttämisessä vuonna 1989. Sittemmin Panamasta on tullut taloudellisesti menestynyt valtio, ja Hausmann haluaisi nähdä samanlaisen kehityskulun myös Venezuelassa.
Maduroa puheet sotilaallisesta välintulosta eivät ole säikäyttäneet, eikä sotatoimia pidetä tällä hetkellä todennäköisinä. Opposition vaimentaminen ja ennenaikaisten vaalien järjestäminen ovat kuitenkin osoitus siitä, ettei presidentti ole valmis luopumaan vallasta edes siksi, että arviolta 70 prosenttia ennennäkemättömästä taloudellisesta ja humanitaarisesta kriisistä kärsivän maan asukkaista on häntä vastaan.
Hyperinflaation aiheuttaman ruoka- ja lääkepulan lisäksi maassa kärsitään nyt myös käteispulasta, sillä paperin arvo on ylittänyt setelien arvon. Käteisnostoja on rajoitettu 10 000 bolivariin päivässä – summaan, jolla pystyy maksamaan hädin tuskin parkkilipukkeen.
Suurin osa venezuelalaisista haluaa Maduron pois vallasta. Oppositiolla on kuitenkin omat ongelmansa: MUD-liittoutumaan kuuluvien puolueiden väliset näkemyserot ovat suuria.
Venezuelassa muutoksen odotetaan tulevan muualta kuin oppositiopuolueiden tai nykyisen chavisti-hallituksen riveistä.
»Venezuelassa on tällä hetkellä monta oppositiota. Puolueita yhdistää ainoastaan halu päästä irti Madurosta», kertoo ekonomisti ja Datanalisis-tilastoyhtiön johtaja Luis Vicente Léon, joka tunnetaan neutraalina kommentaattorina Venezuelan nykytilanteesta.
Kaikki kansalaiset eivät suinkaan kannata MUD-oppositiota. Osa ihmisistä on ainoastaan Maduroa vastaan.
»On yhä paljon ihmisiä, joiden mielestä paholaisen viittaa kantaa pelkästään Maduro. Heille Chavezin perintö on pyhä, mutta he haluavat Maduron pois vallasta», Léon muistuttaa.
Hänen arvionsa mukaan Maduroa kannattavia on tällä hetkellä noin 25–28 prosenttia venezuelalaisista. »Kiinnostavaa on se, että Chavezin politiikkaa kannattaa edelleen hieman yli 50 prosenttia kansasta. Heille Maduro ja Chavez eivät siis ole sama asia.»
Léon antaa haastattelun Caracasissa sijaitsevassa kotitoimistossaan. Kiireinen Léon on saanut vastata samoihin toimittajien kysymyksiin usein viime aikoina. Suurin kysymyksistä on se, milloin ja miten Venezuelan kriisi päättyy.
Opposition puuttuva yhtenäisyys on hänen mielestään suurin ongelma, jonka takia Venezuelan on liki mahdoton löytää ratkaisua kriisiin. »Oppositiolla on historiansa huonoin hetki. Sen lisäksi, että oppositio on sirpaloitunut, siltä puuttuu vahva ehdokas, joka pystyy vastustamaan Maduroa sekä saamaan kansan ja kansainvälisen tuen taakseen.»
»Lisäksi arviolta 40 prosentilla kansasta ei ole selvää poliittista kantaa. Suurin osa kansasta ei siis kannata Maduroa mutta ei myöskään seiso nykyisen kaltaisen opposition takana.»
Maduron lähes varmana vastaehdokkaana pidetään keskustavasemmistolaisen Avanzada Progresista -puolueen johtajaa Henri Falcónia, joka ilmoitti tammikuun lopussa halustaan asettua ehdolle eikä ole missään vaiheessa kannattanut vaihtoehtoa oppositioliittouman vaaliboikotista. Falcon kuului aiemmin sosialistipuolueeseen, mutta loikkasi oppositioon vuonna 2012.
Lisäksi Venezuelassa on nähtävissä Ranskasta ja Yhdysvalloista tuttu ilmiö, jossa vaalien ehdokasta haetaan puoluepolitiikan ulkopuolelta. Kuumin nimi »ulkopuolisista» on venezuelalaisen Polar-yhtiöiden omistaja, liikemies ja multimiljonääri Lorenzo Mendoza. Painostuksesta huolimatta Mendoza ei kuitenkaan ole toistaiseksi ilmoittanut asettuvansa ehdolle mutta ei myöskään kieltäytynyt ehdokkuudesta. Mendozalla on imago reiluna ja menestyksekkäänä yritysjohtajana. Se ei silti tarkoita, että hän pystyisi nostamaan maan suosta.
Nouseminen Venezuelan johtajaksi tarkoittaa tällä hetkellä vastuuta katastrofitilaan ajetusta maasta, Léon huomauttaa. Johtajuutta pitää haluta.
»Pitää muistaa, ettei Mendoza ole Ranskan Emmanuel Macron tai Yhdysvaltojen Donald Trump. He ovat itse halunneet ehdokkaaksi ja kampanjoineet valintansa puolesta. Mendoza taas on masinoitu mahdolliseksi ehdokasvaihtoehdoksi itse sitä todennäköisesti haluamattaan. Toisaalta hän tietää, että kieltäytyminen ehdokkuudesta saattaisi tarkoittaa sitä, että osa kansasta tuntisi itsensä hylätyksi.»
Léonin mukaan Lorenzo Mendozan suosio on merkki siitä, että Venezuelassa muutoksen odotetaan tulevan muualta kuin oppositiopuolueiden tai nykyisen chavisti-hallituksen riveistä.
Kaikesta huolimatta muutosta ei todennäköisesti ole luvassa. YK:n pääsihteeri António Guterrez on ollut skeptinen Venezuelan tilanteen suhteen eikä usko, että ratkaisua löydetään lähitulevaisuudessa.
Venezuelan oppositioliittoutuma MUD ei helmikuussa ollut edes päättänyt, osallistuuko se huhtikuun vaaleihin vai boikotoiko se niitä. Jälkimmäistä Léon pitäisi katastrofina.
Domikaanisessa tasavallassa pidetyt neuvottelut opposition ja hallituksen välillä ovat toistaiseksi jäissä. Oppositio ei suostu jatkamaan neuvotteluja, mikäli hallitus ei suostu päästämään Venezuelaan kansainvälisiä vaalitarkkailijoita. Näin tuskin tulee tapahtumaan.
Madurolla on tällä hetkellä etulyöntiasema huhtikuisissa vaaleissa. Léon kuitenkin muistuttaa, ettei Maduron asema ole koskaan ollut yhtä huono. Pohjamudissa matelevan suosion lisäksi presidentin harteilla on maailman korkeimmasta inflaatiosta kärsivän maan johtaminen. Vuosi 2017 päättyi Venezuelassa noin 2 700 prosentin inflaatioon.
»Maduro ei ole Jumala, ja Venezuelan inflaatio nousee jo tämän vuoden alkupuoliskolla vähintään 13 000 prosenttiin. Sen jälkeen sitä ei pysäytä mikään. »
Hieman yllättäen León sanoo olevansa kuitenkin optimistisempi maan talouden kuin poliittisen tilanteen suhteen. »Meillä on useita esimerkkejä maista, joissa autoritaarinen hallinto on kyennyt pysymään vallassa kansainvälisestä painostuksesta huolimatta. Sen sijaan meillä ei ole yhtään esimerkkiä maasta, joka olisi pystynyt elämään pitkään hyperinflaation kanssa.»
Mikäli Maduro säilyttää asemansa, on maan Léonin mukaan avauduttava ainakin taloudellisesti.
»Yhdysvaltojen asettamat pakotteet ovat jo sitä luokkaa, ettei Venezuela pysty selviämään mitenkään ilman kompromisseja. Vaikka Maduron ja sosialistihallinnon valta jatkuisi, hänen on otettava vastaan ulkovaltojen tarjoama apu.»
León muistuttaa, että Venezuelassa on meneillään parhaillaan myös ideologinen kriisi, sillä korkeasti koulutetut venezuelalaiset pakenevat maasta. Jo nyt suuri osa venezuelalaisista elää ulkomailta tulevista rahalähetyksistä ja investoinneista. Maan valuutta bolivar on käytännössä arvoton.
»Myös Maduron on puututtava tähän. Pian esimerkiksi parhaimmat lääkärimme asuvat ulkomailla ja olemme täysin riippuvaisia ulkovalloista.»
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
