Siirry sisältöön

Nälkiinnyttäjät tilille

Teksti Elli-Alina Hiilamo

Alex de Waal: Mass Starvation: The History and Future of Famine. Polity Press, 2018. 267 s.

Alex de Waal: Mass Starvation: The History and Future of Famine. Polity Press, 2018. 267 s.

Uutiskuvat Jemenin kuivista tasangoista antavat helposti väärän kuvan nälän­hädän syistä: nälkä ei johdu sääilmiöistä eivätkä jemeniläisten nälkäkuolemat kuivuudesta. Ihmisten nälkiin­nyttäminen on aina poliittista toimintaa, hirmutekoja, joiden tekijät tulee tuomita, kirjoittaa Alex de Waal.

De Waal on tunnettu Afrikan ja humanitaarisen avun tutkija sekä World Peace Foundationin johtaja. Hän tarkasteli nälänhätää rikok­sena jo kaksikymmentä vuotta sitten ilmestyneessä kirjas­saan Famine Crimes: Politics & the Disaster Relief Industry in Africa. Nyt de Waal vie tee­siään pidemmälle osoittaen, kuinka nälkää on käytetty ja käytetään yhä sodankäynnin ja joukkotuhon välineenä. Proto­tyyppi tästä on natsien ope­raatio Barbarossaan liittynyt nälkäsuunnitelma (Hungerplan), jonka tarkoituksena oli tappaa 30 miljoonaa neuvostoliit­tolaista nälkään ohjaamalla maan ruokatuotanto saksalaissotilaille.

De Waal oikoo yleisiä harhaluuloja nälänhädästä ja kukistaa »Malthusin zombin». Zombilla de Waal viittaa 1700- ja 1800-luvun vaihteessa elä­neen Thomas Malthusin vir­heelliseen mutta yhä julkiseen keskusteluun vaikuttavaan ajatukseen siitä, että nälänhätä johtuu väestönkasvun aiheut­tamasta ruokapulasta. Näin ei ole käynyt missään. Esimerkiksi Etiopian väestö on kasvanut reilussa 50 vuodessa nelinker­taiseksi, mutta viime vuosina nälkään kuolleiden määrä on pysynyt lähellä nollaa.

Toisin kuin nälänhätään liitetyt median ja avustus­järjestöjen kuvastot antavat ymmärtää, nälänhädän histo­ria sijoittuu maantieteellisesti ylivoimaisesti Itä-Eurooppaan ja Aasiaan. Vuosina 1870–2010 tapahtuneista nälänhädän aiheuttamista kuolemista 87 prosenttia sijoittui näille alueille. Ajanjakson 104 miljoo­nasta uhrista lähes puolet kuoli Kiinassa ja noin 18 miljoonaa itäisen Euroopan nälänhädissä: niihin lukeutuivat natsien nälkäsuunnitelma, Leningra­din piiritys ja Neuvostoliiton aiheuttama nälänhätä Ukrai­nassa. Vain yhdeksän prosent­tia ajanjakson nälkäkuolemista sijoittui Afrikkaan.

Nälkäkuolemat ovat vähentyneet huomattavasti pitkällä aikavälillä, mistä on kiittäminen demokratian ja julkisen terveydenhuollon leviämistä ja humanitaarista apua. Jemenin, Etelä-Sudanin, Pohjois-Nigerian, Somalian ja Syyrian tämänhetkiset nälkä­katastrofit kuitenkin osoitta­vat, että nälänhätä on ja pysyy globaalina huolenaiheena. De Waal muistuttaa, että raamit nälänhädän lopettamiselle ovat olemassa: kansainvälinen oikeus pääsääntöisesti kieltää nälkiinnyttämisen ja nälänhä­dän luomisen. Hän ehdottaa, että aina kun YK julistaa nälän­hädän, sen tulisi myös tehdä selvitys sen aiheuttajista.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.