Skip to main content

Luottamus itää Kurdistanissa

Ensisilmäyksellä Diyarbakır näyttää melko tyypilliseltä turkkilaiskaupungilta. Vanhan kaupungin puodit not­kuvat erilaisia pähkinöitä, lokum-makeisia, kuivattuja hedelmiä ja ympäröivällä maaseudulla valmistettuja juustoja. Pienten kahviloiden ulkopuolelle on kokoontunut vanhoja miehiä rupattelemaan ja nauttimaan kevätauringos­ta. Diyarbakırin uudenaikaisissa kaupunginosissa katukuva ei juuri poikkea Istanbulista.

Taivaan halki tuon tuosta jyristävät F16-hävittäjät kuiten­kin muistuttavat, ettei nyt olla Istanbulissa. Lentokoneet ovat matkalla Pohjois-Irakin Kandil-vuorillle, jossa sijaitsee Kurdis­tanin työväenpuolueen pkk:n päämaja.

Kaupungin katuja partioivat panssaroidut poliisiautot, ja kaduilla kuulee enemmän kurdin kuin turkin kieltä. Siellä täällä vilahtelevat kurdien lipun värit: vihreä, punainen ja keltainen. Kaupunki on Amed, kuten paikalliset Diyarbakıria kurdin kie­lellä nimittävät, Kurdistanin epävirallinen pääkaupunki.

Maaliskuun 21. päivänä otettiin historiallinen askel Turkin ja pkk:n välisen, lähes 30 vuotta jatkuneen konfliktin ratkai­semiseksi, kun pkk-johtaja Abdullah Öcalan ilmoitti pkk:n joukkojen vetäytyvän Turkista. Diyarbakırissa, jossa pkk:lla on vankka kannatus, rauhanneuvottelujen edistymiseen suh­taudutaan varovaisen optimistisesti.

”Uskon, että kurdiosapuoli tekee kaikkensa rauhan ai­kaansaamiseksi, mutta en luota Turkin hallitukseen,” toteaa Kurdi Der -nimisen kurdin kielen instituutin johtaja Sebahattin Gültekin.

Hänen mielestään Turkki sovittelee nyt pkk:n kanssa, koska kurdien ja pkk:n asema on voimistunut Turkissa ja laajemmin Lähi-idässä, ei niinkään siksi, että Turkin hallitus olisi muut­tanut ajattelutapaansa.

Kurdin kieltä opettava Ömer Fidan myötäilee Gültekinin näkemystä. Fidanin mukaan kurdien kohonnut koulutustaso ja lisääntynyt tietoisuus omista oikeuksistaan ovat vahvista­neet kurdien asemaa Turkissa. Lisäksi Turkin pyrkimys EU:n jäseneksi on pakottanut valtion ottamaan kurdien aseman huomioon.

Fidan työskentelee Cigerxwin-kulttuuri-instituutissa, joka on hyvä esimerkki kurdien ja kurdikulttuurin vahvistuneesta asemasta Turkissa. Kolmen vuoden ajan toimineessa instituu­tissa voi opiskella yksinomaan kurdin kielellä kurdien kan­santanssia, perinnemusiikkia, elokuvataidetta ja kirjallisuutta – kurdin kielen ohella.

Täysin ongelmatonta instituutin toiminta ei tosin ole. Fi­danin mukaan poliisit lähestyvät usein instituutin oppilaita ja uhkailevat heitä pidätyksellä. Taannoisessa ratsiassa poliisit takavarikoivat instituutin tietokoneita ja kirjoja, eikä valtaosaa takavarikoidusta omaisuudesta koskaan palautettu.

Rauhanprosessista huolimatta epäluottamus Turkin valtiota kohtaan elää edelleen vahvana Diyarbakırissa. Kaupungin ahtaissa asuinkortteleissa likaisten lasten joukot kerjäävät sa­tunnaisilta matkailijoilta rahaa muistuttaen 1990-luvun tapah­tumista. Turkin ja pkk:n välinen konflikti oli tuolloin pahim­millaan, ja sadattuhannet kurdit pakkautuivat Diyarbakıriin ja muihin alueen kaupunkeihin, kun Turkin armeija poltti arviolta 3 000 kurdikylää.

Ömer Fidanin mukaan pääministeri Recep Tayyip Erdoğanin tapa kutsua pkk-taistelijoita terroristeiksi ei ole omiaan lisäämään kurdien luottamusta hallitusta kohtaan. ”He ovat ystäviämme, perheenjäseniämme, naapureitamme. Miten voisimme luottaa hallitukseen, joka kutsuu heitä terro­risteiksi?” hän kysyy.

Silti Diarbakırissa toivotaan jo, että Turkin ja pkk:n välinen rauha toisi Kaakkois-Turkkiin myös lisää matkailijoita.

”Voisitko tuoda Suomesta lisää turisteja tänne?” kysyy ho­tellissani työskentelevä Ahmed kirjautuessani ulos hotellista. Lupaan tehdä parhaani.

 

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.