Skip to main content

Kapitalismin kesytys

Teksti Heta Muurinen

Monet taloustieteilijät pitävät viime vuosikymmenen lopun globaalia finanssikriisiä pahimpana sitten 1930-lu­vun laman. Se herätti monet pohtimaan talousjärjestelmämme heikkouksia. Jul­kiselta vallalta alettiin peräänkuuluttaa vahvempaa finanssimarkkinoiden sään­telyä. Jopa Kansainvälinen valuuttara­hasto IMF ja Maailmanpankki myönsi­vät, että niiden 30 vuoden ajan antamat suositukset ankarasta talouspolitiikasta ja valtion roolin pienentämisestä kehitysmaille olivat virheellisiä.

Globaalin talouskriisin vanavedessä Kreikka ajautui syvään velkakriisiin. Euro­maat ja IMF tulivat apuun, mutta ehtonaoli, että Kreikka sitoutuu tiukkaan säästökuuriin. Viime vuonna IMF myönsi tehneensä vakavia virheitä myös Kreikan säästöpakettien laatimisessa. Herää ky­symys, oppivatko globaalit toimijat ja talouspoliittiset päättäjät virheistään.

Suomessa keskustelu talouspolitiikan perusteista on vähäistä. Jussi Ahokkaan ja Lauri Holapan kirja Rahatalous hal­tuun onkin tervetullut avaus talouskeskusteluun.

Jussi Ahokas & Lauri Holappa: Rahatalous haltuun. Irti kurjistuvasta talouspolitiikasta. Like 2014, 397 s.

Jussi Ahokas & Lauri Holappa: Rahatalous haltuun. Irti kurjistuvasta talouspolitiikasta. Like 2014, 397 s.

Kirjoittajien mukaan Suomessa ta­loustieteen uusklassisella valtavirralla on erityisen vahva hegemonia: Toimittajat haastattelevat uusklassisen koulutuksen saaneita taloustieteilijöitä neutraaleina asiantuntijoina. Taloustieteen laitoksil­lakaan ei kirjoittajien mukaan ole mah­dollista haastaa valtavirtateoriaa.

Kirja aloittaa uusklassisen suuntauksen kyseenalaistamisen sen perus­tarinasta. Valtavirtateorian mukaan ny­kyinen talousjärjestelmämme perustuu hyödykkeiden vaihtokauppaan. Rahaotettiin käyttöön, koska se helpotti vaihtokaupan tekemistä. Taloustieteen valtavirta näkee rahan näin ollen vain neutraalina hyödykkeenä.

Antropologinen tutkimus kumoaa vaihtokauppatarinan. Sen mukaan ihmi­set ovat luoneet keskenään velkasuhteita jo tuhansia vuosia ennen metallirahan käyttöönottoa. Kirjoittajien kannatta­man jälkikeynesiläisen teorian mukaan talouden ytimessä onkin hyödykkeiden vaihtamisen sijaan velkasuhde, joka syntyy kahden toimijan välille. Raha on merkki tästä velkasuhteesta.

Ahokkaan ja Holapan mukaan rahaon siis kaikkea muuta kuin neutraali vaihdon väline. Se on kaiken taloudel­lisen toiminnan keskiössä.

Maallikolle kuulostaa epäintuitiivi­selta, että raha syntyy talouteen tyhjästä. Rahatalous haltuun -kirjan mukaan näin kuitenkin on. Käytännössä keskuspankkilainaa pankeille rahaa aina, kun sitä tar­vitaan. Rahapoliittisesti suvereeni valtio tai talousalue ei voi koskaan ajautua maksukyvyttömäksi, varsinkaan jos sen valuuttaa käytetään kansainvälisesti kauppavaluuttana. Esimerkiksi Yhdys­valloilla ja euroalueella on tällainen asema.

Jälkikeynesiläinen ratkaisu kapita­listisen järjestelmän epävakauteen on sääntely. Kokonaisvaltaisin – ja samalla utopistisin – ehdotus on kansainvälinen keskuspankkien selvitysjärjestelmä.

Ajatus on peräisin taloustieteilijä Paul Davidsonilta, joka sai vaikutteita John Maynard Keynesiltä. Ideana on, että selvitysjärjestelmä tasaisi rahavir­toja talousalueiden välillä. Valtioiden ei siis kannattaisi rajoittaa kotimaista kysyntää ja palkkojen kasvuvauhtia alle tuottavuuden kasvun, kuten Saksa on kirjoittajien mukaan tehnyt viime vuo­sina. Myös spekulatiivinen sijoittaminen saataisiin kuriin.

Valtion taloudellisen tutkimuskes­kuksen (VATT) ylijohtaja Juhana Varti­ainen kertoi Taloussanomissa pitäneensä kirjasta, mutta moitti sitä olkiukkojen rakentelusta: hänen mukaansa valta­virran taloustieteilijät eivät vaella pi­meydessä, kuten kirja antaa ymmärtää. Olisikin kiinnostavaa kuulla valtavirran suomalaisten taloustieteilijöiden vastaus Ahokkaan ja Holapan avaukselle.

 

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.