Espanjaan kuuluvan Katalonian itsehallintoalueen presidentti Artur Mas lupasi viime vuoden lopulla, että katalaanit pääsevät äänestämään itsenäisyydestään marraskuussa 2014. Puheenaihe on hallinnut sen jälkeen Katalonian julkista elämää.
Masin ilmoituksesta syntynyttä poliittista ja perustuslaillista kiistaa puidaan nyt Katalonian ja Espanjan kesken, eikä kukaan osaa varmuudella sanoa, mitä syksyllä tapahtuu.
Espanjan parlamentti torjui katalaanien vaatimuksen kansanäänestyksestä huhtikuussa selkein luvuin 299–47. Kansanedustajista vain katalaanit ja baskit äänestivät aloitteen puolesta.
”Itsenäistymistä ei voi enää estää”, uskoo kuitenkin 41-vuotias finanssipankkiiri Carles Bernat. ”Näin laajaa kannatusta ei ole elinaikanani nähty.”
Bernat tarjoaa kyydin Ranskan rajalta Barcelonaan ja puhuu tauotta.
”Katalonia olisi elinvoimaisempi valtio kuin moni EU-maa, mutta nyt taannumme Espanjaan kahlittuina. Me katalaanit olemme ahkeria ja yritteliäitä, espanjalaiset laiskoja ja ahneita. Niin se vain on”, Bernat sanoo.
Ei vain rahasta
Katalonian itsenäisyyden kannatus pysytteli vuosikymmeniä parissakymmenessä prosentissa, mutta on noussut huimasti vain muutamassa vuodessa. Nyt itsenäisyyttä kannattaa eri lähteiden mukaan jo 50–60 prosenttia katalaaneista. Mitä on tapahtunut?
Plaça Catalunyan aukiolla Barcelonassa Francesc Galó ja Lluís Serrat pelaavat lämpimässä auringossa hitain liikkein backgammon-lautapeliä. He eivät ole päättäneet kantaansa, mutta uskovat tietävänsä, mikä katalaaneja hiertää.
”Kaikki kysyvät samaa: miksi me maksamme enemmän veroja kuin muut ja saamme vähemmän?” Galó sanoo.
”Täällä tiet murenevat, ja verovaroilla tehdään Etelä-Espanjaan uusia teitä, joilla kukaan ei aja”, Serrat lisää.
Viime vuonna tehdyssä kyselyssä 80 prosenttia katalaaneista oli sitä mieltä, että he maksavat liikaa veroja Espanjan keskushallinnolle ja saavat julkisina palveluina takaisin liian vähän.
Poliittisen paineen alla Espanjan hallitus taipui vuonna 2009 julkaisemaan monien vaatimia tietoja eri alueiden maksamien verojen ja julkisten menojen suhteesta. Niiden mukaan Katalonia maksaa keskushallinnolle 8,5 prosenttia enemmän kuin saa siltä tuloutuksina, ja Katalonian omien laskelmien mukaan määrä on pysynyt samalla tasolla aina vuodesta 1986. Katalonia saa keskushallinnolta lainaa, jolla se kattaa ainakin osan tästä erosta.
Itsenäisyyttä ajavan Assemblea Nacional Catalanin kansainvälisten asioiden johtaja Ricard Gené on kyllästynyt puhumaan rahasta.
”On Espanjan propagandaa kääntää keskustelu rahaan ja syyttää katalaaneja itsekkäiksi”, hän tuhahtaa.
”Se on yksi puoli asiassa, mutta kyse on ennen kaikkea kulttuurista ja taistelusta sen olemassaolon puolesta.”
Järjestöt tekevät hartiavoimin töitä, ettei huomio rajoittuisi talouskysymyksiin. Tietoa kulttuurista, kielestä ja historiasta on yritetty levittää muun muassa kirjojen avulla.
Gené ojentaa 300-sivuisen teoksen, jonka nimi on Mitä maailman tulee tietää Kataloniasta? Joukkorahoituksella toteutettu kirja koostuu historiallisista kuvista, kertomuksista ja asiantuntijahaastatteluista. Kirjan ovat saaneet postissa yli 10 000 maailman mielipidevaikuttajaa paavista Madonnaan.
Englanninkielisiä kirjoja ja esseekokoelmia on ilmestynyt viime vuosina useita kymmeniä. Kaikissa toistetaan samaa näkökulmaa: Katalonia on oma kansakuntansa, jota on alistettu liian pitkään.
”Monet unohtavat, että tuhatvuotias Katalonia on ollut suvereeni valtio 700 vuotta ja osa Espanjaa vain viimeiset 300”, Gené kiihtyy.
Kielletty kieli ja Generalitat
Vuosi 1714 merkitsee monille itsenäisen Katalonian valtion loppua. Silloin Espanjan perimyssodan voittanut Bourbon-sukuinen prinssi Filip V valloitti Espanjan ja kukisti häntä vastustaneiden katalaanien viimeisen pesäkkeen 14 kuukautta kestäneen Barcelonan piirityksen jälkeen.
Uusi kuningas kielsi katalaaneilta kaksi asiaa, joiden pohjalle identiteetti oli rakentunut: katalaanin kielen ja Katalonian parlamentin, Generalitatin.
Katalaanin kieli on vähintään yhtä vanhaa perua kuin vuonna 897 perustettu Katalonian kreivikunta. Ensimmäisen katalaaninkielisen tekstikokonaisuuden julkaisu ajoitetaan 1000-luvun lopulle. Nykyään katalaania puhuu äidinkielenään seitsemän miljoonaa ihmistä ja toisena kielenä viisi miljoonaa Espanjan itäosassa Katalonian ja Valencian itsehallintoalueilla sekä Baleaarien saarilla. Katalonian hallinto budjetoi vuosittain noin 30 miljoonaa euroa kielen aseman parantamiseen tukemalla muun muassa julkaisutoimintaa ja koulutusta.
Ongelmia on seurannut aina kun Espanja on puuttunut kielen ja Generalitatin asemaan, varsinkin kaoottisella 1900-luvulla. Vuosina 1923–1930 hallinnut diktaattori Miguel Primo de Rivera ja vuonna 1939 valtaan noussut Francisco Franco kielsivät katalaanin kielen käytön ja hajottivat Generalitatin. Sisällissodan jälkeen Franco teloitutti Barcelonassa 1 734 katalonialaista sekä Generalitatin presidentti Lluís Companysin, koska piti heitä kapinallisina.
Francon hallintoa paenneet katalaanipoliitikot perustivat diasporassa ”kansallisneuvoston”, joka ylläpiti poliittista ja kulttuurista toimintaa muun muassa julkaisemalla katalaaninkielisiä kirjoja.
Kun Franco kuoli, Espanjan uusi perustuslaki ja sen pohjalta solmittu itsehallintosopimus palauttivat kielen ja Generalitatin aseman vuonna 1979.
Ricard Genén mielestä nykyiset ongelmat johtuvat kuitenkin juuri tuolloin solmitusta sopimuksesta.
”Vuoden 1979 sopimus oli epäreilu. Katalonia joutui myöntymään liikaa muun muassa talouskysymyksissä. Mutta Francon jälkeen kaikki olivat valmiita tekemään mitä tahansa demokratian eteen.”
Käännekohta 2010
Katalonian ja Espanjan poliittisia suhteita tutkivan ICPS-instituutin johtaja Joan Marcet i Morera myöntää, että itsehallintosopimus on kiistojen keskipisteessä.
Sopimusta päivitettiin 2000-luvun alkupuolella, ja Katalonia määriteltiin Espanjan alaiseksi ”kansakunnaksi”, jolla oli huomattavasti aikaisempaa laajemmat oikeudet, erityisesti veronkeruussa.
Uusi, kansanäänestyksellä hyväksytty sopimus allekirjoitettiin vuonna 2006, mutta neljä vuotta myöhemmin Espanjan perustuslakituomioistuin mitätöi siitä osan laittomana. Päätöksessä todettiin, ettei Katalonia voi olla kansakunta, vaan maan ainoa kansakunta on Espanja. Myös katalaanin erityisasema hallinnon kielenä mitätöitiin.
Seuraavana päivänä noin miljoona katalaania osoitti mieltään Barcelonan kaduilla. ”Päätökset kohdistuivat pieniin, mutta symbolisesti tärkeisiin asioihin. Ihmisten tyytymättömyys Espanjan keskushallintoon purkautui. He kokivat, etteivät kelpaa sellaisina kuin ovat, katalaaneina”, Marcet i Morera toteaa.
Hän näyttää kuvaajaa, jossa itsenäisyyttä kannattavien viiva kääntyy nousuun juuri vuonna 2010.
”Se on käännekohta, historiallisestikin”, hän toteaa.
”Katalonian politiikassa on aina ollut kaksi akselia, ideologinen ja nationalistinen. Vuoden 2010 jälkeen kaikki poliittiset valtapuolueet ovat olleet ideologiasta riippumatta ensi kertaa nationalistisia.”
”Jotain suurta tapahtuu”
Barcelonan Les Cortsin kaupunginosan keskeltä löytyy katalaanikulttuurin päänäyttämö, Euroopan suurin jalkapallostadion Camp Nou ja sen ympärillä katalaanien suurimman urheiluseuran FC Barcelonan urheilupuisto.
Värikäs ihmisletka valuu urheilupuiston sisähalliin seuraamaan seuran koripallojoukkueen ottelua italialaista Milania vastaan.
”Francon aikana Katalonian kansallislaulu ja lippu olivat kiellettyjä. Tiedätkö, mitä silloin heilutettiin ja laulettiin?” kysyy päästä jalkoihin seuran väreihin pukeutunut Felipe.
”Barçan lippua ja hymniä”, tyttöystävä Sofia vastaa vierestä.
Primo de Riveran diktaattorikaudella Camp Nou suljettiin puoleksi vuodeksi, kun seuran kannattajat yltyivät vihellyksiin Espanjan kansallislaulun aikana. Francon aikakaudella seuran sloganiksi vakiintui Més que un club (”Enemmän kuin seura”).
Felipe ja Sofia osallistuivat syksyllä 2012 Katalonian historian suurimpaan itsenäisyysmielenosoitukseen, joka kokosi Barcelonaan yli miljoona ihmistä. Ajatukseen itsenäisyydestä he suhtautuvat silti varoen.
”Ainakin niin kauan kuin Espanjan linja on näin kielteinen”, Felipe perustelee.
”Espanja ja Katalonia tuntuvat kuitenkin erkaantuvan koko ajan enemmän. Jossain vaiheessa jotain suurta tapahtuu”, Sofia lisää. ·
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Itsenäisyysäänestys vai konsultaatio?
Katalonian presidentin Artur Masin ilmoituksen mukaan Katalonian hallitus aikoo järjestää neuvoa-antavan, ei-sitovan ”konsultaation” 9. marraskuuta 2014. Tarkoitus on esittää katalaaneille kaksiosainen kysymys: Haluatko, että Kataloniasta tulee valtio? Jos kyllä, haluatko tämän valtion olevan itsenäinen? Katalonian budjetista on jo varattu määrärahat kyselyn järjestämiseen.
Espanjan keskushallinto tulkitsee suunnitellun konsultaation kansanäänestykseksi itsenäisyydestä ja siten perustuslain vastaiseksi. Espanjan perustuslakituomioistuin tuli samaan tulokseen tämän vuoden helmikuussa. Myös kansanäänestyksen poliittinen painoarvo voi jäädä heikoksi. Kun Kataloniassa järjestettiin kansanäänestys itsehallintosopimuksesta vuonna 2006, äänestysaktiivisuus jäi 48 prosenttiin. Ennusteiden mukaan monet epävarmat jäävät kotiin myös marraskuussa, koska äänestystulokselta puuttuu juridinen voima ilman Espanjan parlamentin valtuutusta.
Tuoreimpien mielipidemittausten mukaan noin puolet katalaaneista kannattaa itsenäisyyttä, mutta epävarmoja on vielä runsaasti. Heille olennaista on paitsi Espanjan myös EU:n suhtautuminen Katalonian itsenäistymiseen.
”Itsenäisyyden vaikutus Katalonian asemaan Euroopassa on kynnyskysymys monille. EU:n alustavat linjaukset ovat jo vaikuttaneet itsenäisyysmielipiteisiin”, ICPS-instituutin johtaja Joan Marcet i Morera tulkitsee.
EU:n komission puheenjohtaja José Manuel Barroso on ilmoittanut, että itsenäistyvät valtiot joutuisivat näillä näkymin hakemaan uudelleen EU-jäsenyyttä. Espanjalla olisi veto-oikeus Katalonian jäsenhakemukseen. Katalonian rahoitussektorin edustajat ovat puolestaan ilmaisseet huolensa siitä, miten eurosta poistuminen vaikuttaisi Katalonian talouteen.
”Kataloniassa seurataan tarkkaan Skotlannin äänestystä syyskuussa. Viimeistään sen yhteydessä EU:n on ilmoitettava virallinen kantansa asiaan”, Marcet i Morera sanoo.
