Skip to main content

Katalonia haikailee itsenäiseksi

Katalonia haikailee itsenäiseksi

Syyskuussa tulee kuluneeksi 300 vuotta Katalonian liittämisestä osaksi Espanjan valtiota. Se saisi monien katalaanien mielestä riittää.

Teksti Felix Siivonen

Kuvat KUVA: MIQUEL BENITEZ / ALL OVER PRESS

Espanjaan kuuluvan Katalonian itsehallintoalueen presidentti Artur Mas lupasi viime vuo­den lopulla, että katalaanit pääsevät äänestämään itsenäisyydestään marraskuussa 2014. Puheenaihe on hal­linnut sen jälkeen Katalonian julkista elämää.

Masin ilmoituksesta syntynyttä po­liittista ja perustuslaillista kiistaa pui­daan nyt Katalonian ja Espanjan kesken, eikä kukaan osaa varmuudella sanoa, mitä syksyllä tapahtuu.

Espanjan parlamentti torjui katalaa­nien vaatimuksen kansanäänestyksestä huhtikuussa selkein luvuin 299–47. Kan­sanedustajista vain katalaanit ja baskit äänestivät aloitteen puolesta.

”Itsenäistymistä ei voi enää estää”, uskoo kuitenkin 41-vuotias finanssi­pankkiiri Carles Bernat. ”Näin laajaa kannatusta ei ole elinaikanani nähty.”

Bernat tarjoaa kyydin Ranskan rajal­ta Barcelonaan ja puhuu tauotta.

”Katalonia olisi elinvoimaisempi valtio kuin moni EU-maa, mutta nyt taannumme Espanjaan kahlittuina. Me katalaanit olemme ahkeria ja yritteliäitä, espanjalaiset laiskoja ja ahneita. Niin se vain on”, Bernat sanoo.

Ei vain rahasta

Katalonian itsenäisyyden kannatus pysytteli vuosikymmeniä parissakym­menessä prosentissa, mutta on noussut huimasti vain muutamassa vuodessa. Nyt itsenäisyyttä kannattaa eri lähteiden mukaan jo 50–60 prosenttia katalaaneis­ta. Mitä on tapahtunut?

Plaça Catalunyan aukiolla Barcelo­nassa Francesc Galó ja Lluís Serrat pe­laavat lämpimässä auringossa hitain liik­kein backgammon-lautapeliä. He eivät ole päättäneet kantaansa, mutta uskovat tietävänsä, mikä katalaaneja hiertää.

”Kaikki kysyvät samaa: miksi me maksamme enemmän veroja kuin muut ja saamme vähemmän?” Galó sanoo.

”Täällä tiet murenevat, ja verovaroil­la tehdään Etelä-Espanjaan uusia teitä, joilla kukaan ei aja”, Serrat lisää.

Viime vuonna tehdyssä kyselyssä 80 prosenttia katalaaneista oli sitä mieltä, että he maksavat liikaa veroja Espanjan keskushallinnolle ja saavat julkisina pal­veluina takaisin liian vähän.

Poliittisen paineen alla Espanjan hallitus taipui vuonna 2009 julkaisemaan monien vaatimia tietoja eri alueiden mak­samien verojen ja julkisten menojen suh­teesta. Niiden mukaan Katalonia maksaa keskushallinnolle 8,5 prosenttia enemmän kuin saa siltä tuloutuksina, ja Katalonian omien laskelmien mukaan määrä on py­synyt samalla tasolla aina vuodesta 1986. Katalonia saa keskushallinnolta lainaa, jolla se kattaa ainakin osan tästä erosta.

Itsenäisyyttä ajavan Assemblea Na­cional Catalanin kansainvälisten asioi­den johtaja Ricard Gené on kyllästynyt puhumaan rahasta.

”On Espanjan propagandaa kääntää keskustelu rahaan ja syyttää katalaaneja itsekkäiksi”, hän tuhahtaa.

”Se on yksi puoli asiassa, mutta kyse on ennen kaikkea kulttuurista ja taiste­lusta sen olemassaolon puolesta.”

Järjestöt tekevät hartiavoimin töitä, ettei huomio rajoittuisi talouskysymyk­siin. Tietoa kulttuurista, kielestä ja histo­riasta on yritetty levittää muun muassa kirjojen avulla.

Gené ojentaa 300-sivuisen teoksen, jonka nimi on Mitä maailman tulee tie­tää Kataloniasta? Joukkorahoituksella toteutettu kirja koostuu historiallisista kuvista, kertomuksista ja asiantuntija­haastatteluista. Kirjan ovat saaneet pos­tissa yli 10 000 maailman mielipidevai­kuttajaa paavista Madonnaan.

Katalonia pähkinänkuoressa

BKT: 203 miljardia euroa (2013), 19,9 % Espanjan bkt:sta.

Väestö: 7,5 miljoonaa (2012), 16 % Espanjan väestöstä.

Pinta-ala: 32 114 km² eli hieman Etelä-Suomen lääniä pienempi.

Viralliset kielet: Katalaani, espanja, oksitaani. Katalaani on romaaninen kieli, joka muistut­taa enemmän ranskaa ja oksi­taania kuin espanjaa. Tunnettu­ja puhujia: Antonio Gaudí, Sal­vador Dalí, Manuel Castells, Joan Miró.

Elinkeinot: Kataloniassa on tekstiili-, auto- ja elektroniikka­teollisuutta. Myös matkailualan, pankki- ja rakennussektorin osuus alueen kansantuotteesta on korkea. Maatalouden osuus on pienempi kuin muualla Es­panjassa.

Englanninkielisiä kirjoja ja essee­kokoelmia on ilmestynyt viime vuosina useita kymmeniä. Kaikissa toistetaan samaa näkökulmaa: Katalonia on oma kansakuntansa, jota on alistettu liian pitkään.

”Monet unohtavat, että tuhatvuotias Katalonia on ollut suvereeni valtio 700 vuotta ja osa Espanjaa vain viimeiset 300”, Gené kiihtyy.

Kielletty kieli ja Generalitat

Vuosi 1714 merkitsee monille itsenäisen Katalonian valtion loppua. Silloin Espan­jan perimyssodan voittanut Bourbon-su­kuinen prinssi Filip V valloitti Espanjan ja kukisti häntä vastustaneiden katalaa­nien viimeisen pesäkkeen 14 kuukautta kestäneen Barcelonan piirityksen jälkeen.

Uusi kuningas kielsi katalaaneilta kaksi asiaa, joiden pohjalle identiteetti oli rakentunut: katalaanin kielen ja Ka­talonian parlamentin, Generalitatin.

Katalaanin kieli on vähintään yhtä vanhaa perua kuin vuonna 897 perustet­tu Katalonian kreivikunta. Ensimmäisen katalaaninkielisen tekstikokonaisuuden julkaisu ajoitetaan 1000-luvun lopulle. Nykyään katalaania puhuu äidinkie­lenään seitsemän miljoonaa ihmistä ja toisena kielenä viisi miljoonaa Espanjan itäosassa Katalonian ja Valencian itse­hallintoalueilla sekä Baleaarien saarilla. Katalonian hallinto budjetoi vuosittain noin 30 miljoonaa euroa kielen aseman parantamiseen tukemalla muun muassa julkaisutoimintaa ja koulutusta.

Ongelmia on seurannut aina kun Espanja on puuttunut kielen ja Genera­litatin asemaan, varsinkin kaoottisella 1900-luvulla. Vuosina 1923–1930 hallin­nut diktaattori Miguel Primo de Rivera ja vuonna 1939 valtaan noussut Francisco Franco kielsivät katalaanin kielen käytön ja hajottivat Generalitatin. Sisällissodan jälkeen Franco teloitutti Barcelonassa 1 734 katalonialaista sekä Generalitatin presidentti Lluís Companysin, koska piti heitä kapinallisina.

Francon hallintoa paenneet katalaa­nipoliitikot perustivat diasporassa ”kan­sallisneuvoston”, joka ylläpiti poliittista ja kulttuurista toimintaa muun muassa julkaisemalla katalaaninkielisiä kirjoja.

Kun Franco kuoli, Espanjan uusi perustuslaki ja sen pohjalta solmittu it­sehallintosopimus palauttivat kielen ja Generalitatin aseman vuonna 1979.

Ricard Genén mielestä nykyiset on­gelmat johtuvat kuitenkin juuri tuolloin solmitusta sopimuksesta.

”Vuoden 1979 sopimus oli epärei­lu. Katalonia joutui myöntymään liikaa muun muassa talouskysymyksissä. Mutta Francon jälkeen kaikki olivat valmiita te­kemään mitä tahansa demokratian eteen.”

Käännekohta 2010

Katalonian ja Espanjan poliittisia suhtei­ta tutkivan ICPS-instituutin johtaja Joan Marcet i Morera myöntää, että itsehal­lintosopimus on kiistojen keskipisteessä.

Sopimusta päivitettiin 2000-luvun al­kupuolella, ja Katalonia määriteltiin Es­panjan alaiseksi ”kansakunnaksi”, jolla oli huomattavasti aikaisempaa laajem­mat oikeudet, erityisesti veronkeruussa.

Uusi, kansanäänestyksellä hyväk­sytty sopimus allekirjoitettiin vuonna 2006, mutta neljä vuotta myöhemmin Espanjan perustuslakituomioistuin mi­tätöi siitä osan laittomana. Päätöksessä todettiin, ettei Katalonia voi olla kansa­kunta, vaan maan ainoa kansakunta on Espanja. Myös katalaanin erityisasema hallinnon kielenä mitätöitiin.

Seuraavana päivänä noin miljoona katalaania osoitti mieltään Barcelonan kaduilla. ”Päätökset kohdistuivat pie­niin, mutta symbolisesti tärkeisiin asioi­hin. Ihmisten tyytymättömyys Espanjan keskushallintoon purkautui. He kokivat, etteivät kelpaa sellaisina kuin ovat, kata­laaneina”, Marcet i Morera toteaa.

Hän näyttää kuvaajaa, jossa itsenäi­syyttä kannattavien viiva kääntyy nou­suun juuri vuonna 2010.

”Se on käännekohta, historiallisesti­kin”, hän toteaa.

”Katalonian politiikassa on aina ol­lut kaksi akselia, ideologinen ja natio­nalistinen. Vuoden 2010 jälkeen kaikki poliittiset valtapuolueet ovat olleet ideologiasta riippumatta ensi kertaa natio­nalistisia.”

”Jotain suurta tapahtuu”

Barcelonan Les Cortsin kaupunginosan keskeltä löytyy katalaanikulttuurin pää­näyttämö, Euroopan suurin jalkapallos­tadion Camp Nou ja sen ympärillä ka­talaanien suurimman urheiluseuran FC Barcelonan urheilupuisto.

Värikäs ihmisletka valuu urheilu­puiston sisähalliin seuraamaan seuran koripallojoukkueen ottelua italialaista Milania vastaan.

”Francon aikana Katalonian kansal­lislaulu ja lippu olivat kiellettyjä. Tiedät­kö, mitä silloin heilutettiin ja laulettiin?” kysyy päästä jalkoihin seuran väreihin pukeutunut Felipe.

”Barçan lippua ja hymniä”, tyttöys­tävä Sofia vastaa vierestä.

Primo de Riveran diktaattorikaudella Camp Nou suljettiin puoleksi vuodeksi, kun seuran kannattajat yltyivät vihel­lyksiin Espanjan kansallislaulun aikana. Francon aikakaudella seuran sloganiksi vakiintui Més que un club (”Enemmän kuin seura”).

Felipe ja Sofia osallistuivat syksyllä 2012 Katalonian historian suurimpaan itsenäisyysmielenosoitukseen, joka ko­kosi Barcelonaan yli miljoona ihmistä. Ajatukseen itsenäisyydestä he suhtautu­vat silti varoen.

”Ainakin niin kauan kuin Espanjan linja on näin kielteinen”, Felipe perustelee.

”Espanja ja Katalonia tuntuvat kui­tenkin erkaantuvan koko ajan enemmän. Jossain vaiheessa jotain suurta tapah­tuu”, Sofia lisää. ·

 

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Itsenäisyysäänestys vai konsultaatio?

Katalonian presidentin Artur Masin ilmoituksen mukaan Katalonian hallitus aikoo järjestää neuvoa-antavan, ei-sitovan ”konsul­taation” 9. marraskuuta 2014. Tar­koitus on esittää katalaaneille kaksi­osainen kysymys: Haluatko, että Kataloniasta tulee valtio? Jos kyllä, haluatko tämän valtion olevan itse­näinen? Katalonian budjetista on jo varattu määrärahat kyselyn järjestä­miseen.

Espanjan keskushallinto tulkit­see suunnitellun konsultaation kan­sanäänestykseksi itsenäisyydestä ja siten perustuslain vastaiseksi. Es­panjan perustuslakituomioistuin tuli samaan tulokseen tämän vuoden helmikuussa. Myös kansanäänestyk­sen poliittinen painoarvo voi jäädä heikoksi. Kun Kataloniassa järjes­tettiin kansanäänestys itsehallinto­sopimuksesta vuonna 2006, äänes­tysaktiivisuus jäi 48 prosenttiin. Ennusteiden mukaan monet epävar­mat jäävät kotiin myös marraskuus­sa, koska äänestystulokselta puut­tuu juridinen voima ilman Espanjan parlamentin valtuutusta.

Tuoreimpien mielipidemittaus­ten mukaan noin puolet katalaa­neista kannattaa itsenäisyyttä, mut­ta epävarmoja on vielä runsaasti. Heille olennaista on paitsi Espanjan myös EU:n suhtautuminen Katalonian itsenäistymiseen.

”Itsenäisyyden vaikutus Katalo­nian asemaan Euroopassa on kyn­nyskysymys monille. EU:n alustavat linjaukset ovat jo vaikuttaneet itse­näisyysmielipiteisiin”, ICPS-instituu­tin johtaja Joan Marcet i Morera tulkitsee.

EU:n komission puheenjohtaja José Manuel Barroso on ilmoitta­nut, että itsenäistyvät valtiot joutui­sivat näillä näkymin hakemaan uudelleen EU-jäsenyyttä. Espanjalla olisi veto-oikeus Katalonian jäsen­hakemukseen. Katalonian rahoitus­sektorin edustajat ovat puolestaan ilmaisseet huolensa siitä, miten eurosta poistuminen vaikuttaisi Katalonian talouteen.

”Kataloniassa seurataan tark­kaan Skotlannin äänestystä syys­kuussa. Viimeistään sen yhteydessä EU:n on ilmoitettava virallinen kan­tansa asiaan”, Marcet i Morera sanoo.