Skip to main content

Solakampi ja vahvempi Eurooppa

Teksti Yrjö Lautela

Roman Herzog: Europa neu erfinden. Vom Überstaat zur Bürgerdemokratie. Siedler 2014, 160 s.

Roman Herzog: Europa neu erfinden. Vom Überstaat zur Bürgerdemokratie. Siedler 2014, 160 s.

Saksan entinen liittopresidentti Ro­man Herzog on eläkevuosinaan suunnannut kiinnostuksensa ja kritiik­kinsä ennen muuta Euroopan unioniin. Juristina Herzog vaatii täsmällisesti mää­riteltyjä linjauksia EU:n toimivallasta.

EU-kansalaiset odottavat Herzogin mukaan unionilta sisäisen rauhan säi­lymisen lisäksi saavutetun hyvinvoinnin säilyttämistä ja jämäkkää toimintaa maailmannäyttämöllä. Sisäinen rauha onkin säilynyt, mutta yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa EU ei toistaiseksi ole onnistunut kovin hyvin.

Pyrkimys turvata rauhallinen kehitys unionin naapurustossa epäonnistui esi­merkiksi Jugoslavian hajotessa. Kaikkea verenvuodatusta tuskin olisi voitu estää, mutta paljolta olisi säästytty, elleivät EU-maat olisi alun alkaen asettuneet tuke­maan sodan eri osapuolia jo sukupolvia aiemmin muodostuneiden sympatioi­den ja liittolaisuuksien pohjalta, Herzog arvioi.

Herzogin mukaan EU:n toimivalta tulisi ulkopolitiikassa rajoittaa tarkasti määriteltyihin asioihin, joita hän ei tosin itsekään määrittele. Laajaa edustustover­kostoa EU ei Herzogin mielestä tarvitse, se voidaan jättää jäsenvaltioille. Unionil­la tulisi olla pieni ja joustava ulkoasiain­hallinto, joka keskittyisi konferenssi- ja matkadiplomatiaan kulloistenkin tarpei­den mukaan.

Herzog katsoo, että EU on kompen­soinut ulkopoliittista saamattomuuttaan laajentumisella. Kun ulkopolitiikan saa­vutukset ovat jääneet vaatimattomiksi, uusien jäsenien ottamisella on aina­kin laajennettu EU:n sisäistä ”rauhanvyöhykettä”.

Herzog varoittaa kuitenkin EU:ta laajentumisinnosta ja uusien jäsenten ottamisesta liian löyhin perustein. Jos tavoitteena on vain rauhanvyöhykkeen laajentaminen, muut jäsenyyden edelly­tykset – demokratian ja oikeusvaltion laatu ja taloudellinen uudistumiskyky – saavat vähemmän painoarvoa kuin pitäisi. Eurooppa ei vahvistu kasvamal­la mahdollisimman suureksi. Turkin EU-jäsenyyden edellytyksenä olisi, että valtio ja uskonto erotettaisiin maassa toisistaan.

Herzog on selvästi saanut tarpeek­seen EU:n byrokratiasta. Kaikkia jäsen­valtioita sitovia asetuksia tulisi hänen mielestään säätää nykyistä vähemmän ja tyytyä niiden sijasta direktiiveihin, jotka ohjeistavat jäsenmaita, mutta jät­tävät niille päätösvaltaa lainsäädännön toteuttamisessa. Herzog toteaa, että yksimielisyyttä vaativissa päätöksissä jokaisella jäsenvaltiolla on veto-oikeus, jota olisi syytä joskus myös käyttää – ei liioitellusti, mutta siten, ettei ”eurooppalaisen byrokratian ongelmatietoisuus herpaantuisi”.

EU:n perussopimuksessa määriteltyä subsidiariteettia eli läheisyysperiaatetta ei Herzogin mielestä noudateta läheskään riittävästi. Päinvastoin EU käyttää sille annettua lainsäädäntövaltaa kiusallisen tiukasti. Acquis communautaire eli EU:n säännöstö on kokeneen juristin mielestä liian laaja ja kasvaa jatkuvasti. Herzog arvioi, että siinä olisi noin 70 000 sivua, mutta suurempiakin lukuja on esitetty.

Herzogille tuottaa vaikeuksia rat­kaista, kumpaa pitäisi enemmän ihmetel­lä, Brysselin pykälähirmujen ahkeruutta vai heidän työnsä mielettömyyttä. Hänen reseptinsä on yksinkertainen: puolet pois pykälänipusta.

Eurokriisiä Herzog käsittelee vain ohimennen. Sen sijaan hän puuttuu bud­jettipolitiikkaan ja toteaa sen kuuluvan valtiollisen riippumattomuuden ytimeen. Euroopan ”valtiovarainministeristä” tai ”taloushallituksesta” puhuminen johtaa Herzogin mielestä harhateille.

Hän ei tarkoita sitä, ettei jäsenmai­den budjettipolitiikkaa tulisi valvoa. Val­vontamekanismin tulisi olla automaat­tista eikä riippua neuvoston poliittisista päätöksistä. Rahasakkoja, jotka vain pa­hentavat ahdingossa olevan jäsenvaltion tilaa, Herzog ei suosittele, vaan lähinnä äänioikeuden menettämistä.

Virtaviivaisempi, solakampi ja siten vahvempi Euroopan unioni on Roman Herzogin keskeinen viesti.

 

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.