Skip to main content

Venäläinen ydin

Venäjä hallitsee valtaosaa Itä-Euroopan ydinvoimasta. Vaikutus on ensisijaisesti taloudellista, mutta siihen sisältyy myös poliittinen ulottuvuus.

Teksti Toivo Martikainen

Kuvat Kauko Kyöstiö

Brysseliin saapui huhtikuussa venä­läinen kaupparatsu. Venäjän valtion atomienergiakorporaatio Rosatomin ensimmäinen varatoimitusjohtaja Kirill Komarov matkusti kaupunkiin vakuutellakseen New Nuclear Watch -ydinvoi­malobbyn tilaisuuteen saapuneet kuulijansa ostamaan venäläisiä ydinvoimaloita.

Komarovin tarjouksessa oli puolensa: avai­met käteen -tyyppinen 60-vuotinen sopimus, joka kattaa ydinvoimalan koko elinkaaren ai­na voimalan rakentamisesta ydinpolttoaineen toimituksiin, huoltopalveluihin ja lopulta voi­malan alasajoon käyttöiän tullessa umpeen.

Erityisen houkutteleva oli tarjouksen hin­ta: Komarovin mukaan Rosatom pystyisi täl­laisella paketilla tuottamaan eurooppalaisille sähköä alle 50 eurolla megawattituntia kohti. Tämänhetkinen sähkön hinta on keskimäärin yli sata euroa megawattitunnilta.

Komarov ei kuitenkaan saanut lämmin­tä vastaanottoa. Vastahakoisuus johtuu sii­tä, että venäläiseen ydinvoimaan liittyy riski joutumisesta Venäjän poliittiseen vaikutus­piiriin.

»Venäjä perustelee ydinvoimabisnestään ta­loudellisin argumentein, ja toki sillä on myös taloudellinen intressi. Taloudellisen vaikutus­vallan kanssa samassa paketissa tulee kuiten­kin myös poliittinen riippuvuus», sanoo Ve­näjän energiapolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen Helsingin yliopistosta.

»Energia on aina poliittista, sillä kyse on keskeisestä nyky-yhteiskunnan infrastruktuu­rin ja huoltovarmuuden osasta. Ja kun energiaa ostetaan ulkomailta, tullaan riippuvaiseksi vie­raista valtioista.»

Tynkkysen mukaan poliittista riippuvuutta on kuitenkin hyvin vaikea havaita tai osoittaa.

»Ei varmaankaan ole mahdollista aukot­tomasti osoittaa mitään yksittäistä päätöstä, esimerkiksi pakoteasioissa, jossa joku maa oli­si puhunut tästä syystä Venäjä-myönteisesti, mutta riippuvuus on silti taustatekijänä läsnä», hän sanoo.

Ydinvoimainvestoinnit ja ydinpolttoaineen toimitukset eivät mahdollista samanlaista pai­nostusta tai energia-aseella uhkaamista kuin kaasuputket, mutta mahdollinen uhka kolkut­taa takaraivossa, kun eteen tulee vaikea paik­ka. Kun maassa on miljardiluokan ulkomainen ydinvoimainvestointi, se otetaan huomioon päätöksiä tehtäessä.

Ja jätti-investointejahan Venäjällä piisaa Eu­roopassa.

Ydinvoimaa tuotetaan yhteensä 14 EU-maassa, ja niistä viisi luottaa joko kokonaan tai osittain venäläiseen ydinvoimateknologiaan: Bulgaria, Slovakia, Suomi, Tšekki ja Unkari.

EU:hun kuulumattomista Euroopan mais­ta Ukrainan kaikki ydinvoimalat ovat venäläi­siä, ja Valko-Venäjä rakentaa parhaillaan ve­näläisydinvoimaa. Länsi-Euroopan maat ovat rakentaneet ydinvoimalansa itse tai ostaneet ne Yhdysvalloista.

Venäläisen ydinvoiman määrä Euroopassa voi kasvaa lähivuosina ja -vuosikymmeninä huomattavasti, jos Rosatomin suunnitelmat toteutuvat.

Euroopan ydinvoimalakanta on vanhentu­massa, ja Rosatom yrittää iskeä tähän mark­kinarakoon. Yhtiön tavoitteena on päästä rakentamaan uutta ydinvoimaa myös Län­si-Eurooppaan. Sen vuoksi myös Kirill Koma­rov matkusti Brysseliin.

Rosatomin valttikortti on sen asema val­tionyhtiönä. Toisin kuin kilpailijoittensa, ku­ten japanilaisen Toshiban tai amerikkalaisen Westinghousen, Rosatomin ei ole pakko tuot­taa omistajalleen eli Venäjän valtiolle voittoa, jos se pystyy edistämään valtion päämääriä muin tavoin. Siksi hinta on niin halpa.

»Rosatom voi myydä ydinvoimaloita jopa tappiolla. Taloudellisesti tällainen toimija on tietysti etulyöntiasemassa yksityisiin kilpaili­joihinsa nähden», Veli-Pekka Tynkkynen sanoo.

Jos eurooppalaiset haluavat investoida ydin­voimaan vastakin, vaihtoehdot alkavat olla vähissä. Suhtautuminen japanilaiseen ydin­voimaan muuttui arastelevaksi Fukushiman katastrofin jälkeen, ja ranskalaisen Arevan ongelmat tunnetaan ainakin Suomessa.

Tähän mennessä Rosatom ei ole onnistunut käyttämään etulyöntiasemaansa kovin hyvinhyväkseen. Vanhoja neuvostovalmisteisia reaktoreitaon yhä käytössä monessa EU-maassa, mutta uusilla ydinvoimaloilla on saatu lumot­tua EU-maista vasta Slovakia, Unkari ja Suomi.

Unkarin Paksiin aiotaan rakentaa kaksi ve­näläisvalmisteista lisäreaktoria. Venäjän presi­dentti Vladimir Putin ja Unkarin pääministeri Viktor Orbán sopivat asiasta tammikuussa 2014.

Rosatom ja suomalainen Fennovoima puo­lestaan sopivat joulun alla 2013, että Peräme­ren rannalle Pyhäjoen Hanhikiveen raken­netaan Rosatomin ydinvoimala. Eduskunta siunasi päätöksen viime syksynä.

Ydinvoimalaa on perusteltu Suomen ener­giaomavaraisuuden näkökulmasta. Tämän argumentin mukaan omavaraisuus lisääntyy, kun Suomi tuottaa tuontisähkön sijaan itse sähköä ydinvoimalla.

Argumentti pitää paikkansa sikäli, että Suomi tuo eri aikoina 10–20 prosenttia säh­köstään. Sähköä kuitenkin tuodaan muista Pohjoismaista, kun taas Rosatom-sopimuksel­la Suomi tekee itsestään entistä riippuvaisem­man venäläisestä ydinpolttoaineesta.

»Tämä lisää meidän kokonaisriippuvuut­tamme Venäjästä, vaikka sähköntuonti vähe­nee ja omavaraisuus sähköntuotannossa kas­vaa», Veli-Pekka Tynkkynen toteaa.

»Suomen ja Venäjän energiakauppa ei pe­rustu keskinäisriippuvuuteen, kuten EU:n ja Venäjän energiakauppa, vaan Suomi on riip­puvainen Venäjästä. Fortumin omistuksista Venäjällä ei ole vipuvarreksi, jotta voitaisiin puhua keskinäisriippuvuudesta», hän sanoo.

Valtioenemmistöinen energiayhtiö Fortum omistaa Uralilla ja Länsi-Siperiassa esimerkiksi Tšeljabinskin ja Njaganin sähkövoimalat. Niistä jälkimmäisen presidentit Sauli Niinistö ja Vla­dimir Putin avasivat yhdessä syyskuussa 2013.

Fortumin Venäjä-omistukset kuuluvat Suo­men historian suurimpiin ulkomaaninvestoin­teihin. Lisää on luvassa pian: yhtiö lupautui tulemaan Fennovoiman omistajaksi sillä eh­dolla, että sille myydään kymmeniä venäläisiä vesivoimaloita Suomen itärajan takaa.

Tynkkysen mukaan kyseessä on Fortumille kolminkertainen voitto.

»Ensinnäkin Fortum petaa tulevia ydinvoi­malupiaan tulemalla mukaan Fennovoimaan. Toiseksi Fortum voi vesivoimakoplauksen avul­la laajentua Venäjälle ja nostaa vihreää ima­goaan. Ja kolmanneksi Fortum osti poliittisen henkivakuutuksen investoinneilleen Venäjällä tekemällä kädenojennuksen Venäjän valtion­korporaatiolle.»

Henkivakuutuksen hankkiminen miljar­di-investoinneille lienee viisasta. Samalla koko kuvio ja etenkin Fennovoiman ydinvoimalan rakentaminen kuitenkin lisäävät entisestään Suomen energiariippuvuutta Venäjästä. Eikä siinä olla tekemisissä vain ydinenergian kanssa.

»Venäläinen ydinvoimateknologia liittyy maan ydinaseisiin, jotka ovat Rosatomin tuot­tamia ja joilla Venäjä ylläpitää omaa suurvalta-asemaansa», Tynkkynen sanoo.

»Rosatom nivoutuu Venäjän sotilaalliseen strategiaan.»

Artikkelia varten on haastateltu myös Tampereen yliopiston tutkijaa Matti Kojoa.