Pohjoismaisella hyvinvointiyhteiskunnalla on ankea tulevaisuus, jos katsoo kolmea megatrendiä. Ensinnäkin työn luonne muuttuu nopeasti. Automatisaatio, robotisaatio ja keinoäly muokkaavat kaikkia aloja teollisuudesta hoivaan ja tietotyöhön.
»On mahdollista, että vuonna 2040 vain harvoilla on työtä ja yhä harvempi hyötyy sen tuloksista», Sitra ennakoi toukokuun alussa julkaisemiensa megatrendien kuvauksessa.
Toisen megatrendin mukaan valta voi keskittyä yhä harvempien käsiin, jolloin osattomuus ja levottomuus yltyvät. Kolmannen megatrendin mukaan on mahdollista, että jämähdämme hitaan kasvun ja vanhojen toimintatapojen aikaan. Silloin näivetymme.
Tulevaisuuden ennakointi kuuluu 50 vuotta sitten perustetun Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran päätehtäviin. Rahasto etsii myös uusia toimintamalleja »huomisen menestyvän Suomen rakentamiseksi». Megatrendeihin Sitra on nytkin liittänyt useita parannusehdotuksia. Näivettäviä trendejä voi kääntää valoisammiksi elinikäisen oppimisen, lähidemokratian ja kiertotalouden avulla.
Sitralaiseen ajatteluun kuuluu, että trendit eivät ole kiveen hakattuja. Jokaiseen ajatuspaja Demos Helsingin kanssa laadittuun megatrendiin on kirjoitettu vastatrendi.
»Edustuksellisen demokratian kriisiytymistä ennustetaan nyt monessa paikassa», sanoo Sitran ennakoinnista ja strategiasta vastaava johtaja Paula Laine. »Entä jos se menee juuri päinvastoin? Entä jos vuosikymmenien panostukset koulutukseen nostavat edustuksellisen demokratian ennen kuulumattomaan uuteen kukoistukseen?»
Laine muistuttaa, että ajattelumme ajautuu väärille urille, jos veikkauksemme perustrendistä on väärä.
Siitä on viime vuosilta monia hyviä esimerkkejä. Krimin miehitys, maahanmuuttoaalto, brexit ja Trump olivat länsimaisessa julkisuudessa yllättäviä shokkeja, aivan kuin kukaan ei olisi varautunut niihin.
Miten se on mahdollista?
Irakissa on sodittu vuodesta 2003 ja Syyriassa vuodesta 2011. Venäjä hyökkäsi naapurimaahansa Georgiaan jo 2008. Britannian keltainen lehdistö on parjannut EU:ta vuosikymmeniä. Yhdysvalloissa konservatiiviset sijoittajat ovat valmistaneet 1990-luvulta alkaen maaperää Trumpin valinnalle: he ovat rahoittaneet politiikan räyhäpopulisteja ja radikaaleja oikeistolaisia ajatuspajoja, jotka hyökkäävät esimerkiksi ilmastonmuutosta koskevaa tutkimustietoa vastaan.
Kaikkia viime vuosien shokkeja olisi voinut ennakoida jo vuosia aikaisemmin.
Ensimmäisen vuosisadan lopussa elänyt roomalainen runoilija Juvenalis kirjoitti »maassamme elävistä harvinaisista linnuista, jotka ovat kuin mustia joutsenia». Tuohon aikaan ajateltiin, ettei mustia joutsenia ole olemassa. Kun niitä sitten löytyi 1600-luvun lopussa Länsi-Australiasta, mustiksi joutseniksi alettiin kutsua harvinaisia ja yllättäviä tapahtumia, jotka pistävät ajattelumme uusiksi.
Vuonna 2007 tilastotieteilijä ja esseisti Nassim Nicholas Taleb kuvasi samalla käsitteellä suuria tieteellisiä läpimurtoja ja yhteiskunnallisia mullistuksia. Jälkimmäiseen kategoriaan hän listasi esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan syttymisen, Neuvostoliiton hajoamisen ja syyskuun 11. päivän terrorihyökkäyksen vuonna 2001.
Krimin miehityksen tai brexitin ei pitäisi kuitenkaan olla mustien joutsenten kaltaisia järistyksiä ajattelussamme, sanoo johtava erityisasiantuntija Jaana Tapanainen valtioneuvoston kansliasta.
»Ne ovat perusennakoinnin piirissä, tapahtumia, jotka eivät tulleet kaikille yllätyksenä. Tällaisia vaihtoehtoisia kehityskulkuja voidaan tunnistaa skenaariotyöllä. Edes EU:n hajoaminen ei olisi mitenkään päin katsottuna villi kortti tai musta joutsen», Tapanainen sanoo.
Hänestä villejä kortteja ovat lähinnä suuret luonnonmullistukset, kuten maanjäristykset ja pyörremyrskyt. Yhteiskunnallisen kehityksen vaihtoehtoja voimme ennakoida, vain kehityksen nopeus jää usein arvoitukseksi.
Tapanainen veti huhtikuun loppuun asti ennakointityötä, jossa kymmenen ministeriötä on arvioinut, miten niiden hallinnonalan kannalta tärkeät epävarmuustekijät voisivat muuttua. Esimerkiksi ulkoministeriön näkökulmasta niitä ovat globaalin talouden ja EU:n naapuruston kehitys, ympäristöministeriön näkökulmasta ilmastonmuutos. Ministeriöt ovat kirjoittaneet näille vaihtoehtoisia kehityskulkuja.
Ennustamisessa haetaan vastausta, strategisessa ennakoinnissa oikeita kysymyksiä.
Tavoitteena on luoda valtionhallinnossa yhteinen tulevaisuudenkuva Suomeen vaikuttavista muutosvoimista sekä vahvistaa ennakointia ministeriöiden päätöksenteossa. Kussakin ministeriössä 20–30 ihmistä on osallistunut skenaarioiden valmisteluun.
Ulkoministeriössä on laadittu tänä keväänä EU-integraation vaihtoehtoisia kehityskulkuja. Yhdessä niistä syntyy Toimiva Euroopan konsertti, jossa integraatio on kevyttä ja EU muuttuu lähinnä hallitustenväliseksi kokouspaikaksi, kuten Ranskan presidentinvaalit hävinnyt Marine Le Pen on ehdottanut. Toisessa brexit työntää Britannian syöksykierteeseen ja EU-integraatio saa lisää tulta alleen.
Euroopan osalta avoimena on esimerkiksi se, pärjääkö Eurooppa neljännessä teollisessa vallankumouksessa. Ja jos pärjää, mikä on taloudellisen menestyksen yhteiskunnallinen hinta: miten varallisuus silloin jakautuu?
Venäjän osalta vaihtoehtoisia skenaarioita ovat esimerkiksi Putin forever ja Venäjän veturi väsähtää.
Tapanainen korostaa, että skenaariot ovat pohdintaa. Kun tulee uutta tietoa – vaikkapa Ranskan presidentinvaalien tulos – niitä on mahdollista muuttaa. Samoin voimme päätellä, että jokin skenaarioista on osoittautumassa muita vahvemmaksi.
Meteorologit yrittävät ennustaa matemaattisten mallien avulla ensi viikon säätä, taloustutkimuslaitokset talouskasvua tai öljyn hintaa – ja usein epäonnistuvat siinä. Jaana Tapanaisen mukaan ennustamisessa on kysymys eri asiasta kuin strategisessa ennakoinnissa. »Edellisessä haetaan vastausta, jälkimmäisessä oikeita kysymyksiä», hän sanoo.
Tapanainen on asunut yli 20 vuotta ulkomailla ja työskennellyt ennen valtioneuvoston kansliaa viimeksi Saksassa Z_Punkt-yhtiössä, jonka asiakkaisiin kuuluu maan suurimpia pörssiyhtiöitä esimerkiksi kemian alalta ja energia-alalta. Hänen käyttämänsä strategisen ennakoinnin työkalut ovat näiden Saksan Dax-30-pörssilistan yritysten käytössä.
»Kemian alan yritys on saattanut kartoittaa ruuan tulevaisuutta. Sen kannalta on olennaista, miten maailma ruokitaan ja missä kohtaa elintarvikeketjua luodaan arvoa», Tapanainen kertoo.
Hänen seuraava työpaikkansa on Dubaissa. Siellä pääministerin kanslia on palkannut Tapanaisen vetämään Yhdistyneille arabiemiraateille strategisen ennakoinnin työtä.
Kaikissa organisaatioissa yksi ennakoinnin tavoite on Tapanaisen mukaan lisätä osallistujien tietoisuutta omista uskomuksistaan ja perusoletuksistaan. Uskomuksilla on taipumus muuttua totuuksiksi, jotka alkavat ohjata päätöksentekoa. Jos uskomuksia ei osata tunnistaa ja kyseenalaistaa, päädytään helposti hakoteille.
Kuuluisimpia historiallisia esimerkkejä sitkeistä uskomuksista, joihin faktatieto ei vaikuta, on Kalifornian saari. Ensimmäisten espanjalaisten tutkimusmatkailijoiden virheellinen käsitys toistui joissain kartoissa vielä 200 vuotta myöhemmin 1700-luvulla, vaikka monet myöhemmät Yhdysvaltojen länsirannikkoa kartoittaneet tutkimusmatkailijat olivat ehtineet todistaa Kalifornian niemimaaksi.
Heikko Näkyvyys ulkopolitiikassa
Polarisaatio. Brexit kiinnnitti ulkoministeriön ennakointityössä huomiota yhteiskuntien sisäiseen vastakkainasetteluun.
Suuria sosiaalisia muutoksia tapahtui 1800-luvun lopulla, kun teollisuus siirsi Euroopassa ja Yhdysvalloissa miljoonia ihmisiä sijoiltaan maalta kaupunkeihin. Samaan aikaan geopoliittiset laatat olivat liikkeessä, kun suurvallat kilpailivat asemista.
Tuossa ajassa on yhtäläisyyksiä nykyaikaan, sanoo ulkoministeriön suunnittelu- ja tutkimusyksikön päällikkö Antti Kaski. Nyt neljäs teollinen vallankumous marssittaa esiin 3D-printtauksen, esineiden internetin, itseajavien autojen ja nanoteknologian kaltaisia keksintöjä. Vanhat poliittiset asetelmat murtuvat ja syntyy uutta yhteiskunnallista liikehdintää, kuten nähtiin Yhdysvaltain ja Ranskan vaaleissa.
Aivan kuin 1800- ja 1900-luvun taitteessa, epävarmuus synnyttää utopioita. »Strateginen ennakointi ja tulevaisuuskeskustelu ovat palanneet», Kaski sanoo.
Näkyvyys eteenpäin on hänen mielestään tällä hetkellä poikkeuksellisen huono. Turvallisuustilanne on heikentynyt Euroopassa, ja Lähi-itä on vajonnut aiempaa pahempaan kriisiin. Tässä tilanteessa muutosten ennakointi on erityisen tärkeää Suomen kaltaisille pienille maille, joilla on niukasti keinoja vaikuttaa voimatoimin omaan asemaansa.
»Suomi voi yrittää vahvistaa ja pitää muiden kanssa yllä kansainvälisen oikeuden sääntöjä ja sopimuksia. On varauduttava kuitenkin erilaisiin tilanteisiin ja panostettava myös kahdenvälisiin suhteisiin», Kaski sanoo.
Maailmanpolitiikassa on opittava sietämään hänen mukaansa entistä enemmän erilaisia valtiollisia toimijoita, jotka pelaavat omilla säännöillään, kuten Unkaria EU-tasolla.
Ulkoministeriö on laatinut tulevaisuuskatsauksen tyypillisesti hallituskauden puolivälissä. Edellinen ilmestyi 2014. Valtioneuvoston kanslian johdolla nyt laaditussa tulevaisuustyössä uutta oli laajuus: perinteisten ulkopoliittisten ja taloudellisten tekijöiden lisäksi tarkasteltiin tavallista enemmän sosiaalisia, teknologisia ja ekologisia muuttujia.
Kaski näkee strategisen ennakoinnin arvon juuri siinä, että se avaa silmät eri sektorien keskinäisille vaikutuksille. Ymmärrämme sen avulla paremmin, miten esimerkiksi ekologiset ja demografiset muutokset vaikuttavat talouteen.
»Uutta on yhteiskuntien sisäinen muutos ja polarisoituminen», hän sanoo. »Näillä muutoksilla on ulkopoliittisia vaikutuksia, kuten nähtiin brexit-äänestyksessä.»
Vaikka toimintaympäristö muuttuu, ulkoministeriön tavoitteet pysyvät entisinä. Tehtävänä on huolehtia Suomen itsenäisyydestä ja alueellisesta koskemattomuudesta sekä vahvistaa suomalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia.
Kaski vertaa ministeriön ja yrityksen toimintaa keskenään. Molemmat niistä ennakoivat muutoksia monimutkaisessa maailmassa, mutta vain yritys voi halutessaan vaihtaa vaikka toimialaa.
»Me emme voi vaihtaa bisnestä, vaikka näkisimme, että jollain toisella sektorilla olisi helpompaa», hän sanoo.
»Tässä turbulenssissa olemme palanneet perusasioihin. Harva enää kyseenalaistaa suurlähetystöjen tarvetta. Ennakoimattomuus palauttaa ne varsinaisen tehtävänsä äärelle: analysoimaan tietotulvaa sekä arvioimaan, miten Suomen asioita voidaan edistää.»
»Minkälaisia prosesseja meillä on tunnistaa, olemmeko edes oikealla kartalla?» Tapanainen kysyy. Suomessa hänen vetämänsä hankkeen tarkoitus on ollut vakiinnuttaa ennakointia osaksi ministeriöiden työtä.
Tapanaisen vetämällä ennakointihankkeella voi olla myös konkreettisia vaikutuksia hallinnon linjauksiin. Ministeriöt laativat tahoillaan tulevaisuuskatsauksen, jota ne koordinoivat keskenään. Nämä katsaukset vaikuttavat ministeriöiden strategisiin painopisteisiin – ja mahdollisesti jopa vuonna 2019 muodostettavan seuraavan hallituksen ohjelmaan.
»Arvaamattomassa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa kukaan ei osaa ennustaa, mitä tapahtuu
Skenaariotyö tuottaa tyypillisesti neljä vaihtoehtoista tulevaisuudenkuvaa. Niistä yksi on mahdollisimman myönteinen, kuin skenaarion laatijoiden haaveiden täyttymys, ja yksi taas synkkä dystopia. Kaksi muuta sijoittuvat niiden väliin. Työtä ohjaa tähän suuntaan jo skenaariotyön metodi, kahden muuttujan varaan rakennettu nelikenttä.
Esimerkiksi vuonna 2014 ulkoministeriön suunnittelu- ja tutkimusyksikkö laati tulevaisuuskatsauksen, jossa keskeisiksi megatrendeiksi valittiin toisaalta globaalin vallan keskittyminen tai pirstaloituminen sekä toisaalta vastakkainasettelun tai yhteistyön kasvu. Näillä vaihtoehdoilla syntyi neljä vaihtoehtoista maailmaa, joiden mukaan edessämme voisi olla yhtä hyvin suurvaltablokkien välinen uusi kylmä sota kuin sen vastakohta, Mark Zuckerbergin kaltaisten uusmediagurujen pystyttämä pirstaleisen yhteistyön »wiki-maailma».
Valtioneuvoston kanslian vetämässä uudessa hankkeessa vain digitalisaatio ja globalisaatio todettiin kaikissa työhön osallistuneissa ministeriöissä varmuudella eteneviksi muutossuunniksi. Epävarmuuksia jäi kartalle sitäkin enemmän.
»Ennakointi on epävarmuuden haltuunottoa. Emme pysty sen avulla ennustamaan paremmin, mutta voimme arvioida suuntia, joihin toimintaympäristömme voi kehittyä», sanoo ulkoministeriön suunnittelu- ja tutkimusyksikön päällikkö Antti Kaski.
Sitran Paula Laine muistuttaa, että todellisuudessa kehitys on aina sekoitus erilaisista skenaarioista. Maailmassa voi olla yhtä aikaa kylmän sodan piirteitä ja pirstaloitunutta yhteistyötä.
Sitrassa tehdään tästä syystä vähemmän skenaariotyötä. Rahasto ennakoi muutoksia pääasiassa työpajoilla ja muilla osallistavilla menetelmillä. Niiden tuloksena kirjoitetaan tulevaisuudenkuvia ja kehitellään luovia ratkaisuja ongelmien korjaamiseksi.
Aiemmin tänä vuonna Sitra järjesti San Franciscossa työpajan, jossa 35 innovaattoria ideoi ratkaisuja toimeentulon varmistamiseksi.
Laineelle jäi työpajasta mieleen erityisesti singaporelaisen osallistujan puheenvuoro. Tämä kertoi oppimistilistä, jossa jokaisella kansalaisella on tietty määrä saldoa. Sitä voi hyödyntää opintoihin missä elämänvaiheessa tahansa. Lisäksi Singaporen hallinto tekee tiivistä koulutusyhteistyötä yritysten kanssa. Työntekijöille räätälöidään julkisin rahoin koulutusta yritysten tarpeisiin. Vastapalveluksena yritykset sitoutuvat toimimaan Singaporessa ja työllistämään uudet työntekijät.
»Arvaamattomassa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa kukaan ei osaa ennustaa, mitä tapahtuu. Siksi tarvitsemme ennakointia, jossa käytetään monentyyppisiä lähestymistapoja», Laine sanoo.
Öljy-yhtiö Shell on ollut maailmalla strategisen ennakoinnin uranuurtaja, joka aloitti tulevaisuuden luotaamisen jo 1960-luvulla. Muita alan johtavia toimijoita ovat Yhdysvaltain kansallinen tiedusteluneuvosto NIC ja Britannian puolustushallinnon alainen tutkimusyksikkö DCDC.
Ennakoinnista on tullut vuosikymmenien aikana myös tieteenala, jossa kehitetään akateemisia menetelmiä vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kartoittamiseksi. Suomessa Turun kauppakorkeakoulun yhteydessä toimiva Tulevaisuuden tutkimuskeskus hyödyntää työssään eri tieteenalojen metodeja.
Yhdysvaltain NIC:n tuoreimman Global Trends -raportin horisontti ulottuu vuoteen 2030. Tammikuussa ilmestyneessä laajassa katsauksessa ennakoidaan maailmaa, jossa teollinen ja teknologinen kehitys luovat ennennäkemättömiä mahdollisuuksia – ja kylvävät ristiriitoja.
Yksinäisten susien uhka
Turvallisuus. Nuoret nousivat kärkeen sisäministeriön strategiassa.
Terrori-iskujen kaltaiset näyttävät poikkeustilat saavat huomiota tulevaisuuden ennakoinnissa. Sen sijaan yhteiskunnan pohjavirroissa kulkevat hitaat muutokset sivuutetaan. Näin katsoo Kimmo Himberg, joka on vastannut Suomen sisäisen turvallisuuden strategiatyöstä sisäministeriössä.
Himberg nostaa esimerkiksi sen, että vähitellen etenevä suomalaisten nuorten miesten syrjäytyminen on jäänyt islamististen terrori-iskujen uhkan varjoon, vaikka se voi olla yhteiskunnan turvallisuudelle paljon vaarallisempaa.
»Mielestämme puhumme Suomessa paljon terrorismiuhkasta. En halua väheksyä sitä, mutta laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että iskun riski on Suomessa kohtalaisen vähäinen», Himberg sanoo.
Suomessa ei ole tehty vielä yhtään terrori-iskuksi luokiteltavaa hyökkäystä. Sen sijaan kouluampumisia on kaksi, ja lisäksi poliisi onnistui estämään vuonna 2014 Helsingin yliopistoon suunnitellun joukkosurman.
Himberg on taustaltaan Poliisiammattikorkeakoulun rehtori. Rikosteknisenä asiantuntijana hän seurasi läheltä kouluampumisten tutkintaa.
»Suomessa on huomattavan paljon suurempi riski yksinäisen suden tekemälle väkivaltaiselle iskulle kuin terrori-iskulle. On muistettava, että myös Norjassa Anders Behring Breivik oli yksinäinen susi. Hänet luokitellaan joissain lähteissä terroristiksi, vaikka hänellä ei ollut mitään järjestökontaktia.»
Yksinäisinä susina pidetään omaan ajatteluunsa käpertyneitä ihmisiä, jotka purkavat tunteitaan väkivaltaisesti. Kouluampumisten jälkeen poliisi on torjunut uhkaa internetin valvonnalla.
Himberg muistuttaa, että terrorismin uhka on korkealla myös erilaisissa kyselyissä, joissa mitataan ihmisten turvattomuuden tunnetta, samoin kuin EU:n riskiarvioinnissa. Paljon vähemmän on analysoitu, miten eurooppalaiset yhteiskunnat ja Suomi muuttuvat, kun yhteiskunnalliset jakolinjat syvenevät.
»Jo nyt 15–24-vuotiaista nuorista miehistä enemmän kuin joka viides ei käy koulua, ei opiskele mitään, ei ole varusmies- tai siviilipalveluksessa eikä töissä. Kysymys kuuluu, missä nämä nuoret miehet ovat nyt – ja erityisesti, missä he ovat kymmenen vuoden kuluttua.»
Vastakkainasettelun kasvun toinen puoli liittyy maahanmuuttoon. Sisäministeriö ennakoi, että viimeistään 2020-luvun jälkipuoliskolla Suomeen kohdistuu paljon nykyistä suurempi maahanmuutto. Syitä on kaksi: Afrikan raju väestönkasvu sekä ilmastonmuutos, joka pakottaa ihmiset lähtemään kotimaastaan.
»Ensisijaisesti se on Suomelle voimavara. Olemme erittäin nopeasti ikääntyvä yhteiskunta. Ennusteiden mukaan Suomessa on vuonna 2030 tasan kaksi kertaa enemmän yli 65-vuotiaita kuin vuonna 2000, eli yli 1,5 miljoonaa.»
Maahanmuutolla on kuitenkin turvallisuusvaikutuksia. »Miten suomalaiset reagoivat, jos maahan pyrkii kerralla satatuhatta ihmistä? Tai satatuhatta ihmistä viitenä peräkkäisenä vuotena?»
Himberg huomauttaa, että Suomen viranomaiskoneisto selvisi hyvin 30 000 turvapaikanhakijan tulosta syksyllä 2015 ja seuraavana talvena. »Yhteiskunnassa se on kuitenkin nostattanut aika rajut miinusmerkkiset keskusteluaallot», hän sanoo.
Maahanmuuton kasvusta voisi siksi seurata joukkoliikkeitä, jotka kärjistyvät reunoillaan väkivaltaisiksi.
Ilmasto vaikuttaa turvallisuuteen
Sääilmiöt. Ympäristöministeriö ennakoi maahanmuuttoa Suomen kaupunkeihin sekä vieraslajeja luontoon.
Jos päästöt pysyvät nykyisellä tasolla, ilmastonmuutos vaikuttaa entistä enemmän Suomen turvallisuusympäristöön, sanoo ympäristöministeriön tutkimusjohtaja Laura Höijer. Tämä on tärkeimpiä tuloksia ennakointihankkeesta ympäristöministeriön näkökulmasta.
»Kuivuudella voi olla isoja vaikutuksia ruuantuotantoon jopa Euroopassa. Maahanmuuton paine kasvaa tänne pohjoiseen boreaaliselle vyöhykkeelle», Höijer sanoo.
Suomen luontoon saapuu ilmaston lämmetessä uusia tuholaisia ja vieraslajeja. Silti monet näkevät maan myös hyötyvän ilmastonmuutoksesta, kun kasvukausi pitenee.
Ympäristöministeriön työhön ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin. Ministeriö vastaa kansainvälisten ympäristösopimusten neuvottelusta. Sen tontilla ovat myös asuntoasiat, joissa on huomioitava maahanmuuton kiihdyttämä kaupungistuminen.
»Tämä on monimutkainen kokonaisuus, jossa vaikutuksia on vaikea ennustaa. Siksi ennakointiyhteistyötä tarvitaan eri ministeriöiden ja tutkimusmaailman välillä.»
Ympäristöministeriöissä kirjoitettiin kestävästä elinympäristöstä viisi erilaista skenaariota. Ministeriössä todennäköisimpänä niistä pidetään vaihtoehtoa nimeltä Kestävä kehitys odotustilassa.
Siinä talouden kitukasvu jatkuu, mutta Pariisin ilmastosopimuksen sitoumukset saadaan silti pantua toimeen vuoteen 2030 mennessä – kenties Trumpin kauden jälkeen.
Ilmaston lämpeneminen pysyy maailmanlaajuisesti alle kahden asteen. Puhtaan teknologian yritykset menestyvät ja luonnonvarojen käyttö kääntyy laskuun. Luonnon monimuotoisuuden suojelu jää kuitenkin budjettisäästöjen jalkoihin.
»Tutkimuspuolella mietimme erilaisia rahoitusvälineitä monimuotoisuuden suojeluun», Höijer sanoo. Kaikki haluavat hänen mukaansa edistää kiertotaloutta, siinä nähdään bisnestä ja uusia mahdollisuuksia, mutta metsien hyödyntämisen ja luonnonsuojelun välillä on jännitettä. Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen tarkoittaisi esimerkiksi uhanalaisten lajien määrän lisääntymistä.
Mahdottomana ministeriössä ei kuitenkaan pidetä myöskään Kestämätön kasvu -skenaariota. Siinä talouskasvu ajaa ohi eikä Pariisin ilmastosopimusta toteuteta. Kasvavan globaalin keskiluokan energiantarpeeseen vastataan fossiilisilla polttoaineilla. Ongelmat kansainvälisessä yhteistyössä heijastuisivat esimerkiksi kemikaaliturvallisuuteen. Uudet teknologiset innovaatiot, kuten nanomateriaalit, aiheuttaisivat ennalta arvaamattoman suuria ympäristö- ja terveysriskejä.
Uusiin mullistaviin teknologioihin kuuluu ihmisen geeniperimän muokkaus. Perimää voitaisiin muokata pysyvästi niin, että uudet piirteet siirtyvät jälkeläisille.
»Tätä voitaisiin käyttää yhtä hyvin jaloihin kuin häpeällisiin ja alhaisiin tarkoituksiin», sanoi helmikuun lopussa Ulkopoliittisessa instituutissa Helsingissä puhunut Suzanne Fry, joka kuuluu NIC:n johtajistoon.
Fry arvioi, että maailma jakautuu suhtautumisessa uusiin teknologioihin. Esimerkiksi Kiinassa biologisiin teknologioihin suhtaudutaan avoimemmin kuin Yhdysvalloissa. Toisaalta eettiset ja moraaliset linjaukset voivat jakaa myös länsimaita erimielisiin leireihin.
Samalla digitaalinen kehitys murtaa vanhaa valtiokeskeistä järjestelmää, kun pienetkin joukkoliikkeet voivat käyttää aiempaa suurempaa valtaa.
Vuoden 2008 finanssikriisi, arabikevät ja populismin nousu voivat olla vain alkusoittoa suuremmille muutoksille, NIC arvioi. Toisaalta myönteisiä trendejä ovat avoimuuden kasvu, puhtaan energian läpimurto ja väestön koulutustason nousu.
»On selvää, että päätöksenteon ja monien instituutioiden on vaikea pysyä muutostahdin perässä.»
»Odotettavissa on lisää tapahtumia, jotka tuntuvat täysiltä yllätyksiltä ja suorastaan shokeilta päätöksenteolle», Laine sanoo.
Hän nostaa digitaalisesta maailmasta esimerkiksi niin sanotun lohkoketjutekniikan. »On mahdollista, että se on ylihypetetty. Tai sitten se voi yllättää kaikki.»
Lohkoketjut ovat hajautettuja sähköisiä tietokantoja. Niiden avulla ohjelmoidut algoritmit voivat tarkistaa, että esimerkiksi pankki- tai vakuutusalan transaktiot tapahtuvat sopimuksen mukaisesti. Lohkoketjuihin koodattujen ehtojen avulla on Laineen mukaan mahdollista tehdä sopimuksia, jotka ovat sataprosenttisen luotettavia. Huijaaminen muuttuu mahdottomaksi.
»Jos transaktioita voitaisiin tehdä ilman välikäsiä eli pankkeja, sillä olisi tuhoisat vaikutukset koko finanssi- ja pankkisektorille», Laine jatkaa. Esimerkiksi virtuaalivaluutta bitcoin perustuu tähän tekniikkaan. Maailman neljä suurinta tilintarkastustoimistoa testaavat jo tekniikkaa.
Ei siinä kaikki. Samaa teknologiaa voitaisiin käyttää periaatteessa korvaamaan lakifirmat ja suuri osa viranomaistoiminnasta. Laine muistuttaa, että julkisen sektorin tehtäviin kuuluu verifioida, kenellä on oikeus tiettyihin etuuksiin. Lohkoketjut hoitaisivat saman asian luotettavammin.
»Lohkoketjut ovat vain yksi esimerkki teknologian kehityksestä. Suuria mullistuksia voi tulla myös materiaaliteknologiasta ja biologisesta teknologiasta. Mitä tapahtuu maataloudelle, jos ruokaa aletaan tuottaa sisäviljelyn avulla kaupunkien liepeillä?» Laine kysyy.
Sääntelyn on vaikea pysyä nopeiden muutosten perässä. Suomen kannalta seuraus voisi olla, että sääntelymme estää tekemästä innovaatioita, jotka tulevat sen vuoksi muualta. Toinen vaihtoehto on, että ihmisten oikeuksien ja eettisten periaatteiden toteutumista ei onnistuta varmistamaan, kun lainsäädäntö laahaa perässä.
»Jos jäämme kauas jälkeen nopeasti kulkevasta junasta, edessä voi olla shokkiyllätyksiä», Laine sanoo. Hänen mukaansa se vain korostaa sitä, kuinka ennakointia varten kannattaisi varata määrärahoja ja henkilöstöä.
Sitran toukokuun alussa julkaisemassa työn tulevaisuuden megatrendissä väläytettiin, että työtä on jatkossa tarjolla kokonaan uudelle ammattikunnalle eli algoritmikoille.
Pääpiirteissään työn muuttumista ennakoiva megatrendi näyttää apealta. Yksi lohdullinen piirre siihen kuitenkin sisältyy. »Todennäköisesti tiedämme yhtä vähän tulevaisuudesta kuin 1800-luvun ihminen», arviossa lukee.
