Siirry sisältöön

Lännen alamäki

Teksti Yrjö Lautela

Maailma on siir­tymävaiheessa. 1900-luku – Amerikan vuo­sisata – päättyi, ja 2000-luvun keskeinen toimija on Kiina. Emme tiedä, milloin ja miten siirtymävaihe päättyy. Euroopan kohtalon ratkaisee poliittinen ja talou­dellinen yhtenäisyys. Sen on puolustettava demokratiaa, oikeusvaltiota ja vallanjakoa. Näin sanoo Saksan entinen ulkoministeri (1998–2005) Joschka Fischer kirjassaan Der Abstieg des Westens, jonka nimi ennakoi lännen alamäkeä.

Lähiaikojen kansainvälisen politiikan tärkein kysymys on, kuinka rauhanomaisesti Kiinan nousu maailmanvallaksi ja vahdinvaihto Yhdysvaltain kanssa sujuu. Kestääkö ame­rikkalaisten itsetunto putoa­misen toiselle sijalle tai edes kärkipaikan jakamisen Kiinan kanssa?

Joschka Fischer: Der Abstieg des Westens. Europa in der neuen Weltordnung des 21. Jahrhunderts. Kiepenheuer & Witsch 2018, 234 s.

Joschka Fischer: Der Abstieg des Westens. Europa in der neuen Weltordnung des 21. Jahrhunderts. Kiepenheuer & Witsch 2018, 234 s.

Fischer toteaa, että vuonna 1970 Kiinan osuus maailman bruttokansantuotteesta oli 0,8 prosenttia ja vuonna 2015 jo 9,5 prosenttia. Hänen mieles­tään mikään muu nykyvaltio ei pyri yhtä pitkäjänteisesti ase­tettuihin päämääriin, valmiina hyväksymään myös mahdol­listen takaiskujen aiheuttamat kustannukset.

Kiinan järjestelmää leimaa­vat kuitenkin läpinäkymättömyys, korruptio, riippumatto­man oikeuslaitoksen puuttu­minen, yhden lapsen politiikan kärjistämä demografinen ongelma, rikkaiden ja köyhien vastakohtaisuus sekä talous­kasvun ja saasteiden kytkeyty­minen. Fischerin mielestä Kiina voi selviytyä haasteista, jos se pystyy ylläpitämään näkymää aineellisesta noususta miljoonille köyhille ja kasva­valle keskiluokalle.

Kilpailussa Yhdysvaltain kanssa Kiina ei voi tarjota vastaavaa pehmeää valtaa. Mandariinikiinasta ei ole maailmankieleksi. Venäjään nähden Kiinalla on etulyönti­asema. Kiina on modernisoinut maatalouden, teollisuuden, asevoimat, tieteen ja tekniikan, Venäjä vain asevoimat. Venäjä on tehnyt saman virheen kuin Neuvostoliitto ja joutuu kuluvalla vuosisadalla taloudel­liseen riippuvuuteen Kiinasta, arvioi Fischer.

Huolimatta Kiinan »digi­taalisen leninismin» menes­tyksestä Euroopan ei pidä antaa periksi, Fischer korostaa. Inhimillinen luovuus on olen­naista myös digiaikakaudella, ja se kytkeytyy yksilölliseen ja yhteiskunnalliseen vapauteen.

2000-luvulla ihmiskunnan ongelmat eivät ole yksittäis­ten valtioiden ratkaistavissa, olivatpa valtiot kuinka mah­tavia tahansa. Tämän tajua­mista vaikeuttaa nouseva ahdasmielinen nationalismi. EU:ssa kansallisvaltiot säilyvät, mutta taloudellisen integraa­tion ohella myös poliittista integraatiota on syvennettävä. Saksa ja Ranska ovat avainasemassa, toteaa Fischer.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.