Skip to main content

Pakolaiskeskustelun sudenkuopat

Teksti Niina Oisalo

Pakolaisten saapumi­nen Lammille herätti pelkoa ja epäluuloa. Paikkakunnalle vuonna 2008 perustettu tur­vapaikanhakijoiden vastaanottokeskus nostatti moraalisen paniikin: keskuksen lähistöllä sijaitsevan koulun oppilaiden turvallisuuden epäiltiin vaaran­tuvan.

Sen sijaan Italian Badola­tossa muualta tulleet turvapai­kanhakijat päätettiin toivottaa tervetulleiksi. Siirtolaisille rakennettiin omia asuntoja sekä järjestettiin työpaikkoja. Kaupunki sai runsaasti julki­suutta esimerkkinä myötä­tunnosta ja inhimillisyydestä kriisin keskellä. Julkisuus toi alueelle myös enemmän turisteja.

Mari Maasilta ja Kaarina Nikunen (toim.): Pakolaisuus, tunteet ja media. Vastapaino 2018, 224 s.

Mari Maasilta ja Kaarina Nikunen (toim.): Pakolaisuus, tunteet ja media. Vastapaino 2018, 224 s.

Muun muassa nämä esi­merkit otetaan esiin Lapin yliopiston mediakasvatuksen yliopistonlehtorin Mari Maa­sillan ja Tampereen yliopiston median ja viestinnän tutki­muksen professorin Kaarina Nikusen toimittamassa artikkelikokoelmassa Pako­laisuus, tunteet ja media. Teos analysoi parinkymmenen viime vuoden aikana eri medioissa – uutisissa, kirjoissa, elokuvissa, tv-sarjoissa sekä myös valeuu­tisissa – käytyjä keskusteluja pakolaisuudesta. Näkökulmana on erityisesti tunnetalous.

Jo kauan ennen pakolaiskrii­siä eri medioihin oli muodos­tunut vihan ja myötätunnon tunteisiin perustuvia yhteisöjä. Kun turvapaikanhakijoiden määrä moninkertaistui vuonna 2015 Syyrian ja Irakin konflik­tien pitkittyessä, yhä useampi sai kosketuksen eri kulttuu­reista saapuviin ihmisiin.

Kulttuurin ja yhteiskun­nan tutkijat ovat 1990-luvun alusta lähtien tarkastelleet enenevästi eri ilmiöihin liitty­viä tunteita ja niiden kiertoa yhteiskunnassa. Tunteet anta­vat puhtia julkiselle keskuste­lulle, saavat ihmiset liikkeelle ja ryhmittäytymään erilaisten mielipiteiden taakse.

Eräs affektiivisen teorian johtohahmoista, Sara Ahmed, puhuu tunnetaloudesta, siitä miten ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa kiertäviä tunteita arvotetaan, minkälai­sia merkityksiä niille annetaan ja miten ne saavat aikaan toimintaa. Tästä on kyse silloin, kun esimerkiksi nälkää näke­vien lasten kuvilla kerätään rahaa hyväntekeväisyysjärjes­tölle.

Toisaalta tunteisiin vetoavat kuvat voivat yksinkertaistaa uhrin ja auttajan asetelmaa.Lisäksi ne tuottavat niin sanot­tua myötätuntouupumusta. London School of Economicsin mediatutkimuksen professori Lilie Chouliaraki on kuvannut mediaympäristössä tapahtu­nutta muutosta posthumani­tarismin käsitteellä: siirrymme suurten tunteiden kuvastoista kohti aiempaa leikillisempää ja refleksiivisempää suhtautu­mista mediaan.

Monitulkintaisempi kuvasto kuitenkin johtaa helposti tilanteeseen, jossa kampan­joiden keskiössä eivät enää ole apua tarvitsevat ihmiset ja heidän olosuhteensa, vaan länsimainen minuus. Pako­laiskeskustelu tuntuu usein kiertyvän keskusteluksi jostain aivan muusta kuin pakolaisista: omasta identiteetistä, oman kulttuurin menettämisen pelosta ja uhkakuvista, joita siirtolaisten läsnäolo herättää.

Kirjoittaja on mediatutkimuksen tohtorikoulutettava Turun yliopistossa.