Taukoamatonta mustamaalausta

Moskovan propagandakoneisto ei aikaillut, kun länsimaat päätti­vät yhdessä karkottaa yli 150 venäläisdiplomaattia vastauk­sena entisen vakoojan Ser­gei Skripalin myrkyttämiseen Britanniassa. Uutistoimisto Sputnikin välityksellä Venäjä pilkkasi sitä vastaan esitettyjä todisteita »täy­siksi globaaleiksi valheiksi». Britit syyttävät maaliskuussa tapahtuneesta myrkytyksestä Venäjää.

Kremliä myötäilevät verkostot Twitterissä kyseenalaistivat heti läntisten tiedotusväli­neiden uutisoinnin. Niiden mukaan länsime­dia innostui liikaa Britannian ulkoministerin esittämistä hätiköidyistä johtopäätöksistä. »Se siitä vapaasta ja riippumattomasta mediasta, joka pitää valtiovallan tilivelvollisena», twiit­tasi Venäjän Lontoon-suurlähetystö 29. maa­liskuuta.

Sputnikin jutuissa väitettiin myös, että län­simaiden yhtenäinen linja on brittien ja ame­rikkalaisten »valtavan painostuksen» tulosta ja että »EU-maat ovat osoittaneet toimivansa paineen alla».

Sputnik hyödynsi sitä, että muutama EU:n jäsenvaltio päätti olla karkottamatta venäläisiä diplomaatteja. »Venäläisdiplomaattien karko­tus Skripal-tapauksen vuoksi paljastaa Euroo­pan jakautuneisuuden», kuului yksi Sputnikin otsikoista.

Venäjän informaatiosota perustuu yksin­kertaiseen laskutoimitukseen. Maa ei välttä­mättä pysty kilpailemaan lännen kanssa soti­laallisesti ja taloudellisesti. Venäjän hallinto kuitenkin uskoo, että maalla on strateginen etu puolellaan: venäläinen yhteiskunta ei ole lainkaan yhtä haavoittuva hajottamisyrityk­sille kuin moniarvoiset länsimaiset yhteis­kunnat.

Lännen ei ole helppo puolustautua Venäjän informaatiovaikuttamista vastaan toimimatta omien perusarvojensa, kuten lehdistön- ja mielipiteenvapauksien vastaisesti. Mikä tär­keintä, lännen on vaikea kääntää Venäjän omia aseita sitä itseään vastaan.

Venäjä mustamaalaa länttä ja sen liberaaleja periaatteita heikentääkseen sellaisten näke­mysten vetovoimaa, joiden se ajattelee uhkaa­van omaa poliittista järjestelmäänsä. Taustalla on ajatus, että jos länsi alkaa epäillä omia ihan­teitaan, se tuskin levittää niitä myöskään rajo­jensa ulkopuolelle.

Siksi venäläinen propaganda iskee länsi­maisissa yhteiskunnissa kiistanalaisille poli­tiikan alueille ja hyödyntää pakolaiskriisiä, vallan kulisseja käsitteleviä salaliittoteorioita ja Syyrian sotaa.

Propaganda kohdistuu erityisesti maihin, joilla on strategista merkitystä lännen Venäjä-suhteissa. Saksa on yksi näistä maista. German Marshall Fundin Washingtonissa vetämässä hankkeessa »Alliance for Securing Democracy» (ASD) on pantu merkille Venäjän-mielisen ver­koston toiminta saksankielisessä Twitterissä.

Kremliä tukevat Twitter-verkostot jakavat sekä aitoja että liioiteltuja tai täysin tekais­tuja uutisia maahanmuuttajien tekemistä rikoksista ja Saksan väestön »islamisaatiosta». Verkosto lietsoo muukalaisvihaa jakamalla sisältöä, jossa maahanmuuttajat kuvataan rikollisina, raiskaajina ja uhkana kulttuurille. Tällaista sisältöä edustavat viestit »Siirtolais­lauma hyökkäsi satunnaisten jalankulkijoi­den kimppuun» sekä »Vain seitsemän viikkoa Saksassa oleillut libyalainen on tehnyt jo 26 rikosta».

Twitter-verkosto pyrkii herättämään Sak­sassa kaunaa Yhdysvaltojen sotilaallista läsnä­oloa kohtaan. Viesteissä on väitetty, että Rams­teinin lentotukikohta on keskeisessä osassa Yhdysvaltain laittomissa lennokki-iskuissa, joilla se surmaa vihollisiaan. Twitterissä jae­taan myös CIA:ta ja sijoittaja George Sorosia käsitteleviä salaliittoteorioita, joiden tavoit­teena on heikentää transatlanttisia suhteita.

Pakolaiskriisi on tärkeässä osassa Venäjän yrityksissä erottaa länsimaita toisistaan. Ver­kostot ylistävät Unkarin pääministerin Viktor Orbánin kovan linjan maahanmuuttopolitiik­kaa. Yhdysvalloissa samat verkostot paisutte­levat siirtolaisiin liittyvää kaaosta, rikoksia ja väkivaltaa Euroopassa. Näin ne antavat ymmärtää, ettei EU ole enää luotettava kump­pani Yhdysvalloille.

Venäjän informaatio-operaatioiden tar­koituksena on myös laskea humanitaaristen väliintulojen kannatusta länsimaissa. Siksi niissä tartutaan hanakasti Syyrian sotaan. Huhtikuussa Venäjä väitti, ettei Syyrian Dumassa edes tapahtunut kemiallista iskua: sen mukaan länsi lavasti hyökkäyksen oikeut­taakseen oman ohjusiskunsa Syyriaan.

Tämä voi olla yllättävää, sillä länsimailla ei ole Syyriassa meneillään humanitaa­rista interventiota tai operaatiota Syyrian vakauttamiseksi. Kun Venäjä kyseenalais­taa länsimaiden motiivit, se käyttää ovelasti hyväkseen länsimaissa kytevää yleistä interventiopolitiikan vastustusta.

Erityisesti tähän pyritään vertaamalla Syy­rian tilannetta Yhdysvaltain käymään Irakin sotaan. Esimerkiksi Twitter-verkoston suosi­massa Strategic Culture Foundation -verkko­julkaisussa vihjataan, että Yhdysvallat pyrkii liittolaisineen taas kerran »hallitsemaan öljy­rikasta Lähi-itää». Venäjän tarkoitus on vähi­tellen viedä kannatus ulkomaanoperaatioilta, humanitaariselta avulta ja väliintuloilta.

Venäjän pyrkimykset lännen heikentämiseksi eivät rajoitu ainoastaan EU-maihin. Venäjä tie­tää hyvin, että horjuttamalla Länsi-Balkania se voi epäsuorasti rapauttaa EU:n yhdentymistä. Venäjä onkin tasaisesti kasvattanut vaiku­tusoperaatioitaan Balkanilla.

Euroopan turvallisuus riippuu pitkälti Länsi-Balkanin rauhasta ja vakaudesta. Nyt etninen konflikti alueella on jälleen mahdol­linen, mihin on osasyynä alueen maihin koh­distuva venäläispropaganda ja disinformaatio.

Esimerkiksi Makedoniassa venäläismedia on lietsonut etnisiä jännitteitä varoittamalla makedonialaisia siitä, että Yhdysvallat ja sen eurooppalaiset liittolaiset pyrkivät pilkkomaan Makedonian ja Serbian luodakseen »Suur-Albanian».

Kreml tietää myös, että liberaalien peri­aatteiden vetovoima on sidoksissa EU:n ja Yhdysvaltojen imagoon, joten sen tavoitteena on saattaa nämä keulakuvat huonoon valoon. Tässä tarkoituksessa venäläiskanava Russia Today aloitti marraskuussa 2014 serbiankie­lisen ohjelman Sputnik Srbija. Kanavan kylvä­missä salaliittoteorioissa EU ja Yhdysvallat esitetään imperialistina suurvaltoina, jotka haluavat tuhota serbialaisen identiteetin ja autonomian. EU käy parhaillaan jäsenyysneuvotteluja Serbian ja Makedonian kanssa.

Samankaltaisia keinoja on käytetty Venäjän hallituksen tukeman uutisliitteen Russia Beyond the Headlinesin serbiankielisessä versiossa. Mos­kova yrittää paitsi jarruttaa Euroopan ja Naton integraatiota, myös yleisemmin heikentää lännen uskottavuutta Länsi-Balkanin maissa. Euroopan vaikutusvallan keskeinen lähde on ollut sen imago. Siksi Venäjän toiminta vaa­rantaa unionin mahdollisuuksia saada Bal­kanin johtajat sitoutumaan demokraattisiin uudistuksiin.

Länsimaiden johtajat ovat reagoineet hitaasti yhtenäisyyttään ja uskottavuuttaan uhkaavaan Venäjän toimintaan. EU on käynnistänyt joi­takin faktantarkistushankkeita, kuten EU vs Disinfo -verkkosivuston.

Yksi syy reagoinnin hitauteen oli myös Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin pitkään jatkunut sovitteleva suhtautuminen virkaveljeensä Moskovassa. Nyt kun Trump on vihdoin osoittanut, että hän voi asettua Vla­dimir Putinia vastaan, EU:n ja Yhdysvaltojen yhteinen vastaus Venäjän informaatiosotaan voisi onnistua.

Skripalin myrkytystapausta seurannut reaktio Atlantin molemmin puolin osoitti, että länsimailla on yhdessä asiassa etulyöntiasema Venäjään nähden: läntiset valtiot ovat solmi­neet tiiviit keskinäiset suhteet. Kun Venäjä tai Kiina, jonka vaikutusoperaatioihin on myös viime aikoina kiinnitetty huomiota, asettuu länttä vastaan, tukena ei ole tällaisia yhdys­siteitä.

Kirjoittaja on vanhempi tutkija, joka työskenteli keväällä Ulkopoliittisessa instituutissa ja aiemmin German Marshall Fundissa.