Rikollisuuden ja politiikan liitosta Venäjällä

Ulkopolitiikka-lehden numerossa 4/2018 tutkija Mark Galeotti kirjoitti, kuinka neuvostovaltio muovasi omalla tavallaan rikolliskulttuuria. Hänen maaliskuussa julkaistu teoksensa Voima ja valta esittelee puolestaan »Venäjän mafiaa Kremlin suojeluksessa». On hienoa, että nykyään on mahdollista kertoa ystävällismielisestä itänaapurista myös ennen kuulumatonta ja näkemätöntä faktaa!

Neuvostovaltion osuus rikollisuuden räjähdysmäiseen kasvuun Neuvosto-Venäjällä oli vielä suurempi kuin Galeotti kertoo. Bolševikit ja muut Venäjän vallankumoukselliset puolueet rohkaisivat väkivaltaista rikollisuutta heikentääkseen jo muutenkin »heikossa hapessa» olevaa porvarillista yhteiskuntaa. Yhdestä vallankumousjohtaja Vladimir Leninin iskulauseesta muodostui symboli koko aika­kaudelle: »Grab’ nagrablennoje!» eli »Ryöstä ryöstettyä!» Venäjän yhteiskunnallisen rakenteen ja arvomaailman täydellinen romahtaminen edisti bolševikkien vallankaappauksen onnistumista.

Tiedossa on, että neuvosto­johtajista Josif Stalin keräsi itse varoja kumouksellisten käyttöön osallistumalla muun muassa postikuljetusten ryöstöihin. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että Leninin suostumuksella perustettiin Venäjän sosiaalidemokraattisen työ-
väenpuolueen keskuskomiteaan ryhmä nimeltä Bolševistinen keskus, joka sai tehtäväkseen puoluerahoituksen hoitamisen. Eräs sen näyttävimmmistä operaatioista oli Venäjän valtionpankin Helsingin haarakonttorin ryöstö vuoden 1906 helmikuussa. Saalis oli 10 000 kultaruplaa.

Lenin sanoi emopuolueestaan: »Kun katselen sosiaalidemokraatteja, jotka ylpeästi ja omahyväisesti julistavat, että me emme ole anarkisteja, varkaita emmekä ryöstäjiä, vaan kaiken sellaisen yläpuolella, joudun kysymään itseltäni: ymmärtävätkö nämä ihmiset lainkaan mitä puhuvat?»

Neuvostovaltion ensimmäinen nuorisojohtaja Aleksandr Kosarev puolestaan määritteli: »Meillä ei ole yleismaailmallista moraalia! Meidän moraalimme on luokkamoraalia!»

Allekirjoittanut uskoo, että juuri noihin aikoihin »alle­kirjoitettiin» Neuvosto-­Venäjällä ensi kerran rikollis­maailman ja vallanpitäjien epäpyhä liitto, joka monien vaiheiden kautta jatkuu nykyajan Venäjällä.

Vierailin 1990-luvun lopulla eräässä luoteis­venäläisessä pikku­kaupungissa, jossa paikallisen sanomalehden päätoimittaja kutsui tutustumaan toimitukseensa. Elettiin aikaa, jona suomalaiset turisti­bussit olivat pikkurosvojen säännöllisten hyökkäysten kohteena. Päätoimittaja kommentoi aihetta: »Kaupungin­johtajallamme on neljä varamiestä. Näistä yksi edustaa moskovalaista mafiaa, toinen rževiläistä, ja oletan että Solntsevon ryhmittymälläkin on joukossa edustaja.» Hän ymmärsi mitä tarkoittaa, kun sanotaan, että mafia on rakenteissa. Silloin rikollisjärjestöt eivät enää tarvitse omaa organisaatiota.

Miksi tällaista valtiota sitten voisi kutsua? Galeotti piti perustellusti mafiavaltiota vääränä nimityksenä. Se viittaakin selvästi Sisiliaan. Roisto­valtio-nimitystä taas on hankala käyttää ystävällismielisestä naapurista. Mikä termi kuvaisi maata, jossa valtion DNA:han on kloonattu mukaan järjestelmällisen ylätason rikollisuuden vallankäyttö?

Lenin muuten ajatteli viimeisinä päivinään, että Venäjän eurooppalaistaminen olisi ensimmäinen askel kohti Euroopan venäläistämistä. Pelottavan ajankohtaista!

Kirjoittaja on Espoossa asuva eläkeläinen.