Saudi-Arabian ja Iranin välinen valtataistelu on hajottanut Lähi-itää ja kulminoitunut Syyrian ja Jemenin tuhoon. Maat ovat nokittaneet toisiaan omilla äärimmäisillä uskontulkinnoillaan ja myötävaikuttaneet ääriliikkeiden tekemiin julmuuksiin muualla. Toimittaja Kim Ghattas esittää vakuuttavasti kirjassaan Black Wave, kuinka valtataistelu alkoi vuonna 1979. Se oli vedenjakaja, Lähi-idän mustan aikakauden alku. Kaksi tapahtumaa sinkosivat liikkeelle uskonnollis-poliittisen kilpavarustelun kierteen, joka jatkaa pyörimistään.
Ensimmäinen oli ajatollah Khomeinin johtama Iranin vallankumous, joka innosti paitsi šiioja ja sunni-islamisteja myös maallistuneita vastarintaliikkeitä. Monet näkivät Khomeinin imperialismin ja sorron vastustajana, ja siksi alueen hallitsijat pelkäsivät vielä muotoaan hakevan teokratian vaikutusvallan leviämistä.
Toinen järisyttävä tapahtuma sattui samana vuonna Saudi-Arabian Mekassa, kun joukko aseistautuneita, messiaan tuloa odottavia lahkolaisia valtasi Mekan Pyhän moskeijan. Selkkaus oli valtava nöyryytys saudeille, koska he joutuivat pyytämään Ranskan erikoisjoukkoja avukseen.
Samaan aikaan maan itäisessä provinssissa šiiat kapinoivat. Iranin vallankumouksen henki oli jo alkanut levitä. Iran käytti heti tilaisuutta hyväkseen ja on siitä lähtien pyrkinyt kyseenalaistamaan Saudi Arabian arvovallan ja kyvyn suojella islamin pyhiä paikkoja. Saudit puolestaan ovat pyrkineet pienentämään Iranin vallankumouksen kaikkia muslimeja koskettavasta pelkästään šiialais-iranilaiseksi.
Saudi-Arabia vastasi Mekan iskuun nopeilla islamilaistamistoimilla, joiden taustalla oli halu näyttää vielä lahkolaisiakin puritaanisemmalta. Puhuttiin sahwasta, islamilaisesta heräämisestä, joka tarkoitti naisten poistamista julkisesta tilasta, musiikin ja muun viihteen kieltämistä ja moraalipoliisin perustamista. Saudit pyrkivät kaikin tavoin esiintymään ainoina ja aitoina islamin suojelijoina. Öljyrahaa alkoi virrata niin opetukseen, politiikkaan, kulttuuriin kuin taistelukentillekin esimerkiksi Afganistaniin.
Mitä enemmän saudit pönkittivät vahvasti šiiavastaista wahhabismia ja veivät sitä muualle, sitä enemmän Iran pyrki vaikuttamaan Lähi-idän šiioihin. Libanonissa syntynyt Hizbollah on Ghattasin mukaan Iranin vallankumouksen menestynein vientituote. Valtakamppailu kärjistyi vuoden 2001 New Yorkin terrori-iskujen jälkeen Yhdysvaltain hyökättyä Afganistaniin ja Irakiin, missä leimahti sisällissota. Sittemmin valtakamppailun keskiöön ovat nousseet Syyria ja Jemen.
Sekä Iran että Saudi-Arabia jatkavat oman valta-asemansa pönkittämistä alueen maissa. Mutta toivoakin on. Viime syksynä Saudi-Arabian kruununprinssi Muhammed bin Salman yritti yllättäen lähestyä epäsuorasti Irania liennytystä hakien. Lähentymisyritys tuli pian Saudi-Arabian öljykenttäiskun jälkeen, josta saudit – ja Yhdysvallat – syyttivät Irania. Iran ilmoitti olevansa valmis keskustelemaan. Kumpikaan maa ei nimittäin halua sotaa omalle maaperälleen
Kim Ghattas: Black Wave. Saudi-Arabia, Iran and the Forty- Year Rivalry that Unraveled Culture, Religion and Collective Memory in the Middle East. Henry Holt 2020, 400 s.
