Monenkeskinen järjestelmä haukkoo henkeään – miten Suomi selviää?
Monenkeskinen järjestelmä haukkoo henkeään – miten Suomi selviää?
Koronakriisi vavisutti kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää, kun Yhdysvallat ilmoitti huhtikuun puolivälissä katkaisevansa Maailman terveysjärjestö WHO:n rahoituksen. Suomi päätti nopeasti lisätä järjestön rahoitusta vuoden 2015 tasolle eli 5,5 miljoonaan euroon. Sen sijaan useista YK:n jäsenmaista koostuva monenkeskinen allianssi (Alliance for Multilateralism) ei päässyt huhtikuussa sopuun lisärahoituksesta.
”Lisäapulupaukset eivät kuitenkaan poista sitä, että Yhdysvaltain rooli WHO:n rahoittajana ja tukijana on ollut tähän mennessä tärkeä. Tämä on isku WHO:n työlle”, sanoo ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.).
Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin yksipuolinen päätös ei ole ensimmäinen YK-järjestelmään kohdistunut isku. Trumpin kaudella Yhdysvallat on vetäytynyt muun muassa YK:n ihmisoikeusneuvostosta, kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestöstä Unescosta, Pariisin ilmastosopimuksesta ja Iranin ydinsulkusopimuksesta.
Kiinan vaikuttamisyritykset ovat peitellympiä. Maa väittää kannattavansa nykyistä järjestelmää, mutta pyrkii samaan aikaan muokkaamaan YK:ta näköisekseen. Tämä ei vastaa liberaalia arvopohjaa, jolle järjestelmä perustuu. Koska Kiinasta on Yhdysvaltain jälkeen tullut suurin YK-budjetin rahoittaja, maan vaikutusvalta on kasvanut.
Suomen kaltaisille pienille maille suurten nokittelu ei tiedä hyvää.
Ulkoministeriön YK- ja yleisten globaaliasioiden yksikön päällikön Anna Salovaaran mukaan ministeriössä ”kannetaan tilanteesta huolta”. Salovaaran mukaan tilanne ei kuitenkaan ole uusi.
”Yhdysvaltojen osalta tämä on ollut aaltoliikettä, republikaanihallinnon kaudella yhteistyö on aina ollut ohuempaa, mutta nyt on ollut poikkeuksellisen voimakas vetäytymisen aika”, Salovaara toteaa.
YK:n kriisistä kertoo sekin, että Ranska ja Saksa kutsuivat viime syksynä YK:n korkean tason viikolla erikseen koolle noin 40 maata, jotka ovat sitoutuneita multilateralismiin. Mukana olivat joukko Euroopan valtioita sekä muun muassa Kanada, Japani ja Intia.
Eräänlaisena vastavetona Yhdysvallat kutsui alkuvuodesta koolle saman mielisiä, naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia vastustavia konservatiivisia maita ennen suunniteltua WHO:n yleiskokousta. Ulkoministeri Haavisto näkee, että tällaisilla ajattelutavalla on aiempaa enemmän kannatusta, ja se näkyy YK:n työssä.
”Kairon ja Pekingin kokousten tuloksia olisi vaikea saada aikaan nykypäivänä; ollaan pikemminkin puolustuskannalla”, Haavisto sanoo.
Kairon väestökokousta vuonna 1994 pidetään käännekohtana lisääntymisterveyden ja -oikeuksien edistämisessä. Vuoden 1995 Pekingin maailmankonferenssissa 189 YK:n jäsenvaltiota julisti naisten oikeudet jakamattomaksi osaksi yleismaailmallisia ihmisoikeuksia.
Koska turvallisuusneuvoston toimintaan voi vaikuttaa todella vähän, Suomi on pyrkinyt vaikuttamaan eri järjestöissä. Haaviston mukaan Suomi on esimerkiksi saanut edistettyä vammaisten oikeuksia pakolaisjärjestö UNHCR:ssä. Ulkoministeriössä ei kuitenkaan ole johtavaa asiantuntijaa, jonka vastuulla olisi Suomen linjan miettiminen suhteessa monenkeskiseen järjestelmään.
Ulkoministeriön lisäksi vastuuta YK-järjestöistä jaettu myös sosiaali- ja terveysministeriölle, joka vastaa esimerkiksi WHO-yhteistyöstä.
”Kriisiytyvässä tilanteessa on nähty, että ehkä hallinnossa pitäisi olla vahvempi koordinaatio ja yhteispeli näissä eri kysymyksissä. Näen kyllä, että tässä on vahvistamisen tarpeita ulkoministeriönkin päässä”, Haavisto sanoo.
Esimerkiksi Norja on julkaissut raportin kansainvälisestä roolistaan (Norway’s Role and Interests in Multilateral Cooperation). Norjan ulkopolitiikan ja monenkeskisen yhteistyön ytimessä on kansainvälisen oikeuden puolustaminen. Muita YK-järjestelmään liittyviä teemoja ovat muun muassa ihmisoikeudet, luonnonvarat ja merialueet, ilmastonmuutos sekä terrorismin vastainen työ.
Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Matti Pesun mielestä Suomi kaipaisi osaamisalueidensa terävöittämistä Norjan malliin.
”Jotta Suomi voisi olla tehokas, pitää priorisoida vahvasti ja löytää oma lokero tai toimia koalitioiden kautta. Pienelle tilanne on aika lohduton: pelipaikkoja tulee, jos voidaan tarjota muille hyviä palveluksia, ja siinä sivussa päästään kuulemaan, mitä isot pelaajat puhuvat”, Pesu sanoo.
Yksi pelipaikka on ihmisoikeusneuvosto, jonka jäsenyyttä Suomi hakee kaudelle 2022–24. Ulkoministeri Haaviston mukaan Suomi tavoittelee paikkaa tosissaan.
”Haluamme olla vahvistamassa YK:ta ihmisoikeuksien käsittelijänä ja tuomassa ihmisoikeusteemoja vahvemmin kansainväliseen politiikan agendaan”, Haavisto sanoo.
Hänen mukaansa Suomi tunnetaan perinteisesti tasa-arvoa ja naisten oikeuksia puolustavana maana sekä kehitysmaiden ystävänä. Uusia teemoja ovat ilmastonmuutoskysymys ihmisoikeusnäkökulmasta sekä uudet teknologiat vaikkapa ihmisoikeusrikkomusten seurannassa.
Lisäksi koronapandemia tuo terveysturvallisuuden entistä vahvemmin esiin. ”Uskon, että tämä teema nousee vielä vahvemmin esiin, kun kampanjoinnin kiriä suunnitellaan, eli se, miten ihmisoikeuksia puolustetaan näissäkin olosuhteissa”, Haavisto sanoo.
Koronakriisi tulee Haaviston mukaan näkymään myös uudessa tuoreessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa. Siinä pohditaan Haaviston mukaan sitä, ”miten sääntöpohjaista järjestelmää voidaan entisestään vahvistaa ja ehkä mitä puutteita tilanteessa on havaittu.” Selonteko on määrä antaa eduskunnalle syyskaudella.
YK:n ihmisoikeusneuvosto
- YK:n yleiskokouksen alainen ihmisoikeustoimielin, joka kokoontuu Genevessä kolmesti vuodessa.
- Vastaa ihmisoikeuksien edistämisestä, ihmisoikeusrikkomusten käsittelystä ja suositusten antamisesta. Sekä yksityishenkilöt että organisaatiot voivat tuoda rikkomuksia neuvoston käsiteltäväksi.
- 47 jäsenvaltiota, joiden toimikausi on kolme vuotta. Pysyviä jäseniä ei ole, vaan kokoonpano vaihtuu maaryhmittäin.
- Suomi kuuluu länsimaiden ryhmään, jolla on haettavana kolme paikkaa vuosille 2022–24. Suomen lisäksi hakijoiksi ovat ilmoittautuneet Italia ja Luxemburg. Vaali käydään YK:n yleiskokouksessa lokakuussa 2021.
Myös horisontissa häämöttävä talouskriisi vaikuttaa varmasti kansainvälisten järjestöjen toimintaan. Maat saattavat käpertyä enemmän itseensä ja nationalistiset äänenpainot kovenevat.
”Protektionismin ja globaalin vastuun välinen jännite ehkä kasvaa”, Haavisto sanoo.
Juttuun on lisäksi haastateltu ulkoministeriön ihmisoikeuspolitiikan yksikön päällikköä Tarja Kangaskortetta.