Paul Everitt ei hätkähdä vähästä, mutta maaliskuussa eteen tuli uutinen, joka oli kuin isku vyön alle.

Britannian liikenneministeri Grant Shapps vahvisti lehtihaastattelussa, että maa eroaa Euroopan unionin lentoturvallisuusvirastosta EASA:sta tämän vuoden lopussa. Everittille tieto tuli puun takaa, vaikka hän on Britannian ilmailu-, avaruus- ja turvallisuusteollisuuden etujärjestö ADS:n johtaja.

»EASA:n jäsenenä pysyminen olisi ollut kansallisten etujemme ja myös Euroopan unionin edun mukaista», hän sanoo.

Everittin oletus oli, että Britannia pysyy EU-erosta huolimatta Norjan tai Islannin kaltaisena ilmailuviraston liitännäisjäsenenä. Hallitus vahvisti kuitenkin, että Britannian oma siviili-ilmailuviranomainen CAA ottaa lentoturvallisuusviraston tehtävät kontolleen jo tämän vuoden lopussa. Haaste on valtava ja aikataulu äärimmäisen tiukka.

»Pelissä on matkustajien turvallisuus, 110 000 työpaikkaa ja vuositasolla yli 40 miljardin euron arvoinen teollisuus.»

Everitt kuvaa suunnitelmaa vedonlyönniksi, jossa tappiot voivat olla murskaavat mutta edes paras mahdollinen lopputulos ei tuo voittoja. EASA-päätös on esimerkki vimmasta, jolla Britannian pääministeri Boris Johnson hallituksineen katkoo siteitä Eurooppaan.

Vielä Johnsonin edeltäjän Theresa Mayn aikaan näytti, että Britannia pyrkii brexitistä huolimatta läheiseen yhteistyöhön esimerkiksi EU:n eri virastojen kanssa.

Paul Everitt kertoo, että linja muuttui kertaheitolla joulukuussa Boris Johnsonin vaalivoiton jälkeen.

Britannia toimii nyt keskusjohtoisemmin kuin koskaan.

»Johnsonin hallitus ajaa niin kaukaista suhdetta EU:hun kuin mahdollista, eikä hyväksy minkäänlaista osallistumista EU:n instituutioiden toiminaan. Britannia toimii nyt keskusjohtoisemmin kuin koskaan, ja hallitus luo pelisääntöjä muita kuuntelematta.»

Britannian hallituksen ministeripaikat on täytetty »tosiuskovaisilla» brexiteereillä. Ulkoministeri Dominic Raab, sisäministeri Priti Patel ja valtiovarainministeri Rishi Sunak ovat kaikki entisiä EU-erokampanjoijia, ja hallituksen linja on sen mukainen.

Maaliskuussa Britannia jättäytyi koronavirusepidemian vuoksi luodun EU:n hengitystukilaitteiden osto-ohjelman ulkopuolelle. Hallituksen edustaja perusteli päätöstä sanomalla, että Britannia loisi oman ohjelmansa, koska »maa ei ole EU:n jäsen».

Paul Everitt näkee, että uhmakkaiden päätösten taustalla on brexit-mielisten ministerien tavoite alleviivata kaikin keinoin Britannian irtiottoa Euroopan unionista ideologisista syistä.

»Kyse on pelkästään politiikasta. Euroopan lentoturvallisuusviraston korvaavan viranomaisen luomiselle Britanniaan ei ole turvallisuusperusteita, eikä siitä saada kansallista tai taloudellista hyötyä.»

Britannian EU-ero on nyt astunut voimaan. Siirtymäkausi jatkuu tämän vuoden loppuun, mutta Britannia on jo menettänyt paikkansa EU:n neuvottelupöydissä ja veto-oikeutensa päätöksissä, jotka maahan vaikuttavat.

Vaikutusvalta on vähentynyt, mutta Britannian hallitus on keskittynyt diplomaattisten ponnistelujen sijaan pullistelemaan kotiyleisön edessä. EU-eropäivän puheessaan tammikuun lopussa pääministeri Johnson uhosi, kuinka Britannia voi EU:n ikeestä päästyään »löytää lihaksensa, joita se ei ole käyttänyt vuosikymmeniin – itsenäisen ajattelun ja toiminnan voiman».

Britannian hallitus ei ole vielä täysin ymmärtänyt uutta asemaansa.

Puheet kuullaan Euroopassakin. Tutkija Georgina Wright katsoo, että Britannian hallitus ei ole vielä täysin ymmärtänyt uutta asemaansa.

»EU ei kuuntele, jos sitä jatkuvasti lähestyy kriittisesti.»

Wrightilla on näköalapaikka valvoa Britannian hallituksen toimintaa. Hänen työhuoneensa ja Boris Johnsonin virkahuoneen Downing Street 10:n välillä on vain kaistale St. James Park -puistoa. Arvovaltaisen Institute for Government -tutkimuslaitoksen tutkijana hän seuraa Britannian hallituksen toimia tarkkaan, ja johtopäätös on selvä.

»Tällä hetkellä ei ole mitään todisteita siitä, että Euroopan unioni tai vaikutusvalta sen instituutioissa olisi tärkeää Britannian hallitukselle», Wright sanoo.

Wrightin mielestä Johnsonin hallituksen ankara brexit-linja on virhe. Siltoja polttamalla Britannian vaikutusvalta Englannin kanaalin takana tehtyihin päätöksiin murenee, ja tämä kalahtaa omaan nilkkaan.

»EU tekee jatkuvasti päätöksiä, jotka vaikuttavat Britanniaan esimerkiksi taloudellisesti. Brittiyritysten täytyy jatkossakin noudattaa EU:n sääntöjä, jos ne haluavat viedä tuotteitaan Eurooppaan.»

EU-päätösten vaikutus on selvääkin selvempi Britanniaan kuuluvassa Pohjois-Irlannissa. Alue on suoraan tiettyjen EU-säännösten alainen unionin ulkorajakysymyksen ratkaisuksi luodun protokollan vuoksi.

Britannia on kuitenkin tukalassa tilanteessa, sillä se ei ole löytänyt keinoja saada ääntään kuuluville Brysselissä. Maa on yrittänyt vaikuttaa jäsenmaihin kahdenvälisissä keskusteluissa.

Boris Johnson on edeltäjänsä Theresa Mayn tavoin vieraillut kiivaaseen tahtiin EU-maiden pääkaupungeissa ja yrittänyt saada myönnytyksiä EU-eron ehtoihin. Erokampanjoijat, kuten entinen brexit-ministeri David Davis, uskoivat erityisesti Saksan liittokansleri Angela Merkelin rientävän heidän avukseen talousvahinkojen minimoimiseksi. Tämä taktiikka on kuitenkin törmännyt seinään – EU-maiden yhtenäisyys ei ole brexit-prosessin aikana järkkynyt. Unionin elinvoima poliittisena projektina ja sisämarkkinoiden eheys ovat painaneet vaakakupissa enemmän kuin kauppasuhteet Britanniaan.

Britannia kompastui ennen kaikkea omien voimiensa yliarviointiin.

Georgina Wrightin mielestä Britannia kompastui ennen kaikkea omien voimiensa yliarviointiin.

»Britannia on aina yliarvioinut vaikutusvaltansa tiettyihin jäsenmaihin. Tämä johtuu siitä, että suurena jäsenmaana Britannia tottui määräävään asemaan EU:ssa.»

Koalitioiden luominen epämieluisten ehdotusten torppaamiseksi EU:n sisältä oli kolmanneksi suurimmalle jäsenmaalle lastenleikkiä. Ringin ulkopuolella Britannian tilanne on toinen.

Jos Britannia haluaa säilyttää vaikutusvaltansa Euroopassa, sillä on edessään valtava henkinen siirtymä. Maa ei ole enää suuri jäsenmaa vaan Euroopan unionin ulkopuolinen »kolmas valtio», jonka päällimmäinen vaikutuskeino on lobbaus.

Uudessa tilanteessa esimerkiksi huippukokousten merkitys Britannialle on murentunut. Maan paras mahdollisuus vaikuttaa EU:n päätöksiin on siinä vaiheessa, kun ne ovat vasta suunnitteluasteella. Britannian täytyy nyt keskittyä henkilökohtaisten suhteiden hoitoon ja pehmeään diplomatiaan kaikilla päätöksenteon tasoilla, Wright selittää.

»Britannian pitää näyttää, että sillä on arvokkaita ratkaisuja tarjottavanaan, ja lobata oikeita tahoja vaikutusvaltansa säilyttämiseksi. Taho voi olla komissio, parlamenttiryhmä tai yksittäisen jäsenmaan hallitus.»

Kun siirrytään määräävästä asemasta pehmeään vaikuttamiseen, myös kahdenvälisten suhteiden merkitys EU-maiden kanssa kasvaa. Jäsenmaista esimerkiksi Irlanti jakaa tulevaisuudessakin monet Britannian näkökannat ja ongelmat. Myös vientivetoinen Suomi on ollut pitkään Britannian liittolainen protektionistista politiikkaa vastustavana maana.

Britannian on tulevaisuudessa pakko rakentaa tiiviimpiä suhteita Suomen kaltaisiin ystävällismielisiksi katsomiinsa maihin.

ECIPE-ajatushautomon Britannian kauppapolitiikkaprojektin johtaja David Henig katsoo, että Britannian on tulevaisuudessa pakko rakentaa tiiviimpiä suhteita Suomen kaltaisiin ystävällismielisiksi katsomiinsa maihin.

»Britannia ei voi edistää maailmanlaajuiseen kauppaan liittyviä tavoitteitaan, jos EU-päätösten taustat jäävät briteille epäselviksi. Tieto ei kulje entiseen tapaan, kun tapaamiset EU:n virkamiestasolla ovat historiaa.»

Sapluuna yhteistyölle olisi olemassa, sillä Britannia ja Pohjoismaat tekivät aiemmin tiivistä yhteistyötä esimerkiksi Northern Future Forum -tapaamisissa. Johtavat brittipoliitikot ovat kuitenkin antaneet suhteiden näivettyä brexit-prosessin »saastumisen» pelossa, Henig kuvailee.

»Läheisten EU-liittolaisten hyljeksintä on yksi suurimmista pettymyksistäni koko brexit-prosessissa. EU-eromieliset poliitikot varmaankin näkivät liittolaismaat osana projektia, joka pyrki brexit-päätöksen perumiseen.»

Georgina Wright katsoo, että Suomella ja Britannialla voi olla yhteisiä päämääriä jatkossakin. Mutta keskeneräisen brexit-prosessin vuoksi yhteistyö voi hakea muotoaan kauan.

»Tulevaisuudessa pohjoiset EU-maat, Britannia ja esimerkiksi Norja voisivat perustaa yhteisen foorumin. Mutta voi kestää vuosia, ennen kuin olemme poliittisesti tilanteessa, joka sallisi tällaisen kehityksen.»

Paljon riippuu tietenkin myös siitä, millaisen suunnan Boris Johnsonin johtama brexit-Britannia ottaa. Maa ei ole enää välttämättä se sama, jonka Suomi aiemmin koki kumppanikseen.

Wrightille, kuten muillekin, Britannian suunta on tässä vaiheessa arvoitus.

»Hallitus puhuu ’globaalista Britanniasta’, mutta se on vain sanahelinää niin kauan kuin käytännön toimet viittaavat siihen, että maa kääntyy sisäänpäin.»

Jos Britannia lopettaisi siltojen polttamisen ja ryhtyisi niiden rakentajaksi, antaisi tutkija Wrightin 94-sivuinen mammuttiraportti »Kuinka säilyttää vaikutusvalta Euroopassa» siihen hyvät eväät.

Raportin sanoma on, että Britannian täytyy vakuuttaa EU-kumppanit omien ratkaisujensa hyödyllisyydestä muille. Sen täytyy myös päättää, mitä se EU-suhteelta haluaa, ja kohdentaa resurssinsa oikein.

Kohdentaminen on ongelma, sillä Britannian brexit-projekti on pitkälti tunteiden ohjaama. Sen toteuttamistapa oli eron puolesta kampanjoineille sivuseikka, sanoo Royal Holloway Universityn organisaatiotieteen professori Chris Grey.

»Brexit-kampanja perustui kulttuuriin ja ideologiaan, joista on hankala saada osviittaa käytännön ratkaisuihin. Tällä hetkellä hallituksen linja on se, että jos jossain on EU-leima, on se automaattisesti paha», Grey sanoo.

Britannian hallitus ei nyt neuvoja kuuntele, mutta koronakriisi voi tarjota mahdollisuuden ja linjanmuutokseen, Grey toivoo.

»Britannia ja monet muut maat ovat koronakriisin päätyttyä syvissä taloudellisissa ja kenties poliittisissakin ongelmissa. Tämä voi johtaa käytännönläheisempiin EU-suhteisiin.»

Ainakin miettimisaikaa saattaa olla luvassa. Institute for Governmentin Georgina Wright pitää EU-eron siirtymäajan jatkamista todennäköisenä koronaepidemian vuoksi.

»Elinkeinoelämä vaati brexitin siirtymäkaudelle jatkoa jo maaliskuun alussa. EU-neuvottelut ovat hyvin vaikeita, kun koko Britannian virkamieskunnan huomio on kohdistettu koronaviruksen vastaiseen taisteluun.»

Myös ADS:n Paul Everitt toivoo miettimistaukoa – tai jopa suunnanmuutosta. Everitt on nyt tiiviissä yhteistyössä hallituksen kanssa, sillä ilmailualan etujärjestön jäsenet ovat ryhtyneet valmistamaan hallituksen pyynnöstä hengitystukilaitteita koronakriisin vuoksi.

»En näe, että EU:n ilmailuviranomaisesta irtautuminen on Britannialle oikea vaihtoehto kaiken sen valossa mitä nyt tapahtuu. Toivon todella, että hallitus pohtisi asiaa uudelleen», Everitt sanoo.