Skip to main content

Saksan konservatiivien vastuu

Teksti Yrjö Lautela

Saksan demokratian tulevaisuus riippuu ratkaisevasti konservatiivisesta keskustasta. Se joko puolustaa demokratiaa tai antaa periksi radikaalille oikeistolle. Näin oli Weimarin tasavallassa ja näin on nytkin, kirjoittaa toimittaja Michael Kraske.

Länsi-Saksassa syntynyt Kraske muutti Saksan yhdistyttyä itään, Leipzigiin. Hän tarkastelee kirjassaan itäisen Saksan yhteiskunnallista tilannetta ja arvioi, että siellä tapahtuva äärioikeiston radikalisoituminen raunioittaa yhteiseloa koko maassa. Idässä vain 42 prosenttia asukkaista pitää nykyistä demokratiaa parhaana valtiomuotona.

Kraske toteaa, että radikalisoitumisen ja ulkomaalais­vihan taustalla on itäsaksalaisten kokemus Saksan yhdistymisestä. Se ei osalle väestöstä merkinnyt vapautumista vaan epävarmuutta, epäoikeudenmukaisuutta ja nöyryytystä.

30 vuotta yhdistymisen jälkeenkin itäsaksalaiset ovat aliedustettuina talouden, oikeuslaitoksen ja politiikan johtotehtävissä. Itäisen Saksan sadassa suurimmassa yrityksessä yhä vain kolmasosa johtohenkilöistä on entisiä DDR:n kansalaisia. DDR:ssä syntynyt Angela Merkel on siis harvinainen poikkeus.

Kauna suuntautuu muun muassa turvapaikanhakijoihin, joille on tutkimuksen mukaan kymmenen kertaa vaarallisempaa elää itäisessä Saksassa kuin lännessä.

Krasken laajan tarkastelun kohteena on AfD-puolue eli Vaihtoehto Saksalle. Puolue perustettiin Euroopan velka­kriisin merkeissä, mutta sen nykyinen johto keskittyy maahanmuuton vastustamiseen. Viime vuosina AfD on saanut itäisen Saksan osavaltiovaaleissa noin neljänneksen äänistä.

Saksin osavaltiossa 2019 AfD:n äänisaalis oli 27,5 prosenttia. Merkelin kristillisdemokraattipuolue CDU oli kuitenkin niukasti suurempi.

Kraske torjuu käsityksen, että AfD:n saamat äänet olisivat »protestiääniä». Ihmiset tekevät äänestyspäätöksen eri syistä, mutta AfD:n äänestäjä antaa kuitenkin tukensa puolueelle, jonka johtohenkilöt saarnaavat etnistä yhtenäisyyttä, vaalivat vallankaappaus­kuvitelmia ja vähättelevät kansallissosialismia. Tämän vuoksi Kraske arvostelee CDU:ta, jonka johtajat itäisissä osavaltioissa ovat kaavailleet yhteistyötä AfD:n kanssa.

Valtakunnallisesti Merkelin CDU-puolue on sen torjunut. AfD:n johtoportaan Alexander Gaulandin mukaan liittohallitus toivoo saksalaisten tekevän töitä maahanmuuttajien puolesta, jotta nämä voivat rauhassa lisääntyä ja toteuttaa »väestönvaihdon».

Krasken tapaama leipzigilainen lääkäri kertoo kuulevansa asiakkailtaan yhä useammin vierasvihaa kuvastavia kommentteja. Esimerkiksi allergioista kysyttäessä saattaa potilas vastata olevansa allerginen ulkomaalaisille.

Poliittista ilmapiiriä itäisessä Saksassa kuvaa myös paikallisten poliitikkojen pyrkimys vaimentaa keskustelua äärioikeistolaisesta väkivallasta, koska se vahingoittaa kaupungin mainetta. Krasken mukaan oikeuslaitos toimii erittäin hitaasti väkivaltarikosten selvittelyssä.

Michael Kraske: Der Riss. Wie die Radikalisierung im Osten unser Zusammenleben zerstört. Ullstein 2020, 352 s.