Skip to main content

Uskonnollisen oikeiston paluu

Teksti Timo R. Stewart

Donald Trumpin kannattajat ja vastustajat Yhdysvalloissa ovat harvasta asiasta yhtä mieltä. Molemmat sentään myöntävät, ettei Yhdysvaltojen 45. presidentti täysin istu evankelikaalikristittyjen perinteiseen arvojohtajan muottiin.

Siitä huolimatta kymmenet miljoonat evankelikaalit osoittautuivat Trumpin luotettavimmiksi ja innokkaimmiksi tukijoiksi vuosien 2016 ja 2020 vaaleissa. Heille Trump on vahva, suorapuheinen ja menestyksekäs johtaja.

Pitkään uskonnollista oikeistoa seurannut toimittaja Sarah Posner avaa teoksessaan Unholy syitä sille, miksi evankelikaalit asettuivat niin yksituumaisesti Trumpin taakse ja miksi he olivat tyytyväisiä häneen presidenttinä. Trumpin äänestäjät todella saivat sitä, mitä tilasivat.

Vuonna 1979 Moral Majority -liikkeenä järjestäytynyt Yhdysvaltain uskonnollinen oikeisto on pitänyt esillä arvopolitiikkaa ja etenkin vastustanut aborttia. Posner kuitenkin kaivelee esiin evankelikaalien poliittisen aktivoitumisen yhteyksiä 1960-luvun mustien kansalaisoikeustaistelua kohtaan tunnettuun epäluuloon. 1970-luvulla valkoisten etu­oikeudet ja liittovaltiota kohtaan tuntema epäluottamus aktivoivat ihmisiä enemmän kuin aborttiasia. Teemat ovat säilyneet merkittävinä aina tähän päivään asti.

Myös Trumpin ulkopolitiikka sisälsi paljon evankelikaalien toivomia asioita ja heijasteli merkittävää ideologista murrosta. Yhä useampi on alkanut ihailla Venäjän, Unkarin ja Puolan anteeksipyytelemätöntä konservatiivisuutta ja autoritaarisuutta, vaikka vielä kylmän sodan aikana he kokivat kotimaansa itsestään selvästi muita paremmaksi yhteiskunnaksi.

Alt-right, valkoisen ylivallan kannattajat ja kristillisten perhejärjestöjen edustajat ovat tapailleet yhteistä transatlanttista säveltä Euroopan populistien ja antidemokraattien kanssa »valkoisen kristikunnan» ja ydinperheen puolustamiseksi. Tämä on näkynyt esimerkiksi kristillisten järjestöjen yhteisissä »perhearvoja» tukevissa konferensseissa, kampanjakonsulttien apuna Itä-Euroopassa ja Vladimir Putinia ja Viktor Orbánia tukevina lausuntoina.

Eräs yhteistyön väylä on The World Congress of Families (WFC), jonka kokouksissa konservatiiviset kristityt Atlantin molemmin puolin ovat toistuvasti tuoneet esiin jaettuja huoliaan Euroopan »demografisesta talvesta» eli alhaisesta syntyvyydestä yhdistettynä muslimien maahanmuuttoon.

Posnerin muistutus Yhdysvaltain evankelikaalien piirissä jo vuosikymmeniä vaikuttaneista epäliberaaleista ja rasistisista virtauksista on tärkeä. Se osoittaa, miten Trumpin kauden epätavallisiksi koetuilla ilmiöillä on pitkät juuret ja ainakin kuluneen parin vuosikymmenen aikana myös elävät yhteydet Euroopan ja Venäjän nationalistisiin ideologeihin ja liikkeisiin. Se myös kertoo siitä, ettei Trump ollut ohimenevä ilmiö: Trump hävisi vaalit, mutta hänen äänestäjänsä eivät hävinneet minnekään.

Kirjoittaja on vanhempi tutkija Ulkopoliittisessa instituutissa.

Sarah Posner: Unholy. Why White Evangelicals Worship at the Altar of Donald Trump. Random House 2020, 345 s.