Siirry sisältöön

100 vuotta sitten: Kansalliskiihko huolestutti Stalinia

Vuonna 1923. Nuoren neuvostovaltion johtajat yrittivät pitää rivit suorina.

Teksti Juha Mäkinen

Kuvat Wikimedia Commons

Lenin ja Stalin tapasivat Leninin huvilalla Gorkissa syksyllä 1922.

Lenin ja Stalin tapasivat Leninin huvilalla Gorkissa syksyllä 1922.

 

Moskovassa järjestettiin huhtikuussa 1923 Venäjän kommunistipuolueen puoluekokous. Suuri ja mahtava Neuvostoliitto oli perustettu edellisen vuoden lopulla, mutta liittovaltion yhtenäisyyttä uhkasivat niin ideologiset kuin kansalliset jakolinjat.

Moskova:

»Puoluekokousta sekä pelätään, että odotetaan siltä paljoa. Pelätään siksi että tuntuu yhä vaikeammalta hillitä intohimoja ja pakoittaa eri näkökantoja yhteiseen ohjelmaan, odotetaan taas siksi että vaistomaisesti tunnetaan tien nousevan pystyyn ellei uusia tieviittoja ala näkyä.»

»Puoluekokouksessa pelätään enimmän soraääniä tulevan kuulumaan Ukrainan puolelta. Uusi Sosialistista Liittovaltiota varten hyväksytty valtiomuoto ei ole siellä saanut kannatusta sellaisenaan ja on siihen ollut pakko suunnitella muutoksia, joista tärkein on toisen ylimmän orgaanin muodostaminen täytäntöönpanevan komitean rinnalla. Tämä tapahtuu siksi, että pienemmät liittovaltiot, Ukraina etunenässä ovat vaatineet takeita itsenäisyydelleen, koska ovat katsoneet täytäntöönpanevan komitean tässä suhteessa tarjoavan niitä liian vähän.»

Antti Hackzell, 15. huhtikuuta 1923

»Toistaiseksi ei vielä ole mahdollisuutta arvostella kuinka suurta painostusta puolueen on ollut pakko käyttää näin loistavalta näyttäviin tuloksiin päästäkseen. Kreml on kokouksen aikana visusti suljettu muilta ja vaarallinen sekä räikeä oppositsiooni on jo ajoissa pantu lukkojen taakse tahi komennettu puoluetyöhön kaukaiselle maaseudulle.»

Antti Hackzell, 21. huhtikuuta 1923

»Kysymyksen Venäjän kansallisuuksista, niitten suhteista toisiinsa ja oikeudellisesta asemasta alusti Stalin. Tämän kysymyksen oikein ratkaisemisesta riippui hänen mielestään Neuvostotasavaltain tulevaisuus ja niin myös koko kommunistisen puolueen olemassaolo. [Uusi talouspolitiikka] »Nep» oli pysäyttänyt vallankumouksen nopean kehityksen, ja nyt oli lisäksi sen seurauksena huomattavissa huolestuttava kiihkokansallisuuden ilmiö. Jos tämä pääsisi edelleen varttumaan niin häviäisi kaikissa idän monissa ja suurissa kansoissa luottamus kommunismin kykyyn tosiaan yhdistää ja tehdä veljiksi eri kansallisuudet.»

Antti Hackzell, 29. huhtikuuta 1923

Sarjassa seurataan Suomen ulkomaanedustustojen raportointia sadan vuoden takaisista tapahtumista.