Asianajaja Abdulaziz Al-Qasim kuuluu perheeseen, josta ovat lähtöisin monet merkittävät wahhabilaisen uskonsuunta­uksen oppineet. Hän kommentoi Saudi-Arabian tilannetta Riadin keskustassa sijaitsevassa komeassa toimistossaan.

”Saudi-Arabian on tehtävä peruskor­jauksia lähiaikoina, muuten sitä uhkaa vallankumous 5–10 vuoden kuluessa. Asukkaat eivät hyväksy nykyistä tilan­netta. Ihmiset ovat hyvin vihaisia, koska heistä laajalle työttömyydelle ja köyhyy­delle ei ole mitään päteviä perusteluja.”

Al-Qasim vältti vankilan mahdolli­sesti perhetaustansa vuoksi 1990-luvulla, vaikka hänen kotonaan pidettiin islamis­tisen muutosliikkeen Sahwan kokouksia. Nykyisin Saudi-Arabian kansalaisakti­vistit luokittelevat Al-Qasimin islamilai­seksi liberaaliksi.

Al-Qasimin mielestä Saudi-Arabiasta on tullut epävakaa maa, vaikka se on elänyt vuosikymmenien ajan vakauden myytin varjossa. Poliittinen valta on vielä kuningasperheen käsissä, mutta kunin­gashuoneella ei ole nykytilanteen hoita­miseen tarvittavia kykyjä. Kuningasper­he näyttää uskovan, että syvä kriisi voi­daan ratkaista rahalla. Perhe ei havaitse nykytilanteen suuria riskejä, koska se on säilyttänyt liian pitkään asemansa, joka perustuu Saudi-Arabian syntyhistoriaan, Al-Qasim katsoo.

Sosiaalisista ongelmista pahimmat ovat asuntopula, köyhyys ja työttömyys. Nyt Saudi-Arabiassa on virinnyt uudis­tusmielisiä kansalaisliikkeitä, jotka eivät pelkää osoittaa mieltään näitä ongelmia vastaan kaduilla tai internetissä.

Kun tukiryhmän toiminnassa on ol­lut katkoja, Iman on joutunut perheensä kanssa kadulle maksamattomien vuok­rien takia. Elämän epävakauden vuoksi Imanin jo 21-vuotias vanhin tytär käy vielä koulun viimeistä luokkaa.

Työttömän 27-vuotiaan Khaledin Riadin laitamilla asuvaa perhettä puo­lestaan elättää armeijan eläkkeellä ole­va aliupseeri. Perheen elämä on tiuk­kaa: Khaledin isällä on kaksi vaimoa ja kymmenen lasta, joista vasta kahdella on omia tuloja. Silti perhe uskoo vielä omaan yhteiskuntaansa.

Noin sadantuhannen saudinuoren tavoin Khaled on opiskellut valtion kustannuksella ulkomailla. Khaled suo­ritti valtiotieteistä kandidaattitasoisen tutkinnon Uudessa-Seelannissa vuosina 2005–2009. Hän puhuu englantia melko sujuvasti, mutta hänen atk-taitonsa ovat riittämättömät, koska hänellä ei ole ollut varaa ostaa tietokonetta.

”Työhaastatteluissa minulle on sa­nottu, etten saa työtä, koska en osaa käyttää kunnolla tietokonetta. Työmi­nisteriön pitäisi antaa työttömille laina, jolla he voisivat kustantaa työelämän vaatimat taidot”, Khaled toteaa.

Naiset ovat polttaneet kadulla sisäministerin valokuvan, mikä on kova viesti koko hallitukselle.

Eri lähteiden mukaan 20–24-vuo­tiaista saudeista 30–40 prosenttia on ilman työpaikkaa mutta hakee töitä. Nuorisotyöttömyys johtuu koulutuk­sen kehnon laadun lisäksi siitä, etteivät koulut ja yliopistot kouluta tarpeeksi markkinoiden tarvitsemia teknisten, kau­pallisten ja tieteellisten alojen asiantunti­joita. Koulutus painottuu humanistisiin ja uskonnollisiin aineisiin.

Lisäksi yksityissektori on haluton työllistämään saudityövoimaa. Työn­antajat valittavat saudien kehnoa työ­moraalia ja ulkomaalaisia korkeampia palkkoja, sillä Saudi-Arabiassa palkat määräytyvät kansallisuuden mukaan. Koska saudien irtisanominen on vaike­ampaa kuin ulkomaalaisten, yksityis­sektori suosii ulkomaalaistyövoimaa hallituksen painostuksesta huolimatta. Noin 90 prosenttia yksityissektorin työ­voimasta on ulkomaista.

Tyytymättömyys purkautuu

Saudit ryhmittyivät laajaksi poliittiseksi uudistusliikkeeksi viimeksi kymmenen vuotta sitten vaatimaan ennen kaikkea mahdollisuutta yhteiskunnalliseen osal­listumiseen. Yritys epäonnistui. Kuningas Abdullah on tehnyt pieniä ja vaatimat­tomia muutoksia, mutta ne eivät ole rat­kaisseet maan yhteiskunnallisia ongelmia eivätkä vastanneet saudien odotuksiin.

Kahden viime vuoden aikana tilan­ne on muuttunut suuresti. Yksityisessä haastattelussa korkeassa asemassa oleva hallituksen virkamies tiivistää tilanteen toteamalla, että aikaisemmin väestö pel­käsi hallitusta, mutta nyt hallitus pelkää väestöä. Hallituksella on syytä huoleen, sillä saudit eivät pelkää enää.

Tämä näkyy Twitterin lisäksi myös videopalvelu YouTubeen ladatuista vide­oista. Verkossa voi katsella esimerkiksi kahden saudinuoren omilla nimillään tekemän videon pääkaupungin slum­mien asukkaiden elämästä. Siinä nuoret haastattelevat moskeijan imaamia, jonka mukaan köyhyys saa perheenisät lähet­tämään tyttärensä kadulle kauppaamaan itseään ja pojat myymään huumeita.

Videon tekijä Feras Boqnah ja hänen apurinsa joutuivat vankilaan pariksi vii­koksi, mutta kriittisten videoiden tuotan­to jatkuu. Uutta on myös se, että hyvin konser­vatiivisessa Buraidan kaupungissa poliit­tisten vankien omaiset ovat järjestäneet mielenosoituksia vankiloissa istuvien miesten vapauttamiseksi. Buraida on Saudi-Arabian konservatiivisen islamin­tulkinnan wahhabismin linnoitus, ja siksi naisten osallistuminen katumielenosoi­tuksiin kertoo huomattavasta muutok­sesta. Naiset ovat esimerkiksi polttaneet kadulla sisäministerin valokuvan, mikä on kova viesti koko hallitukselle.

Aktivistien ja poliittisten vankien puolustajien mukaan Saudi-Arabiassa on noin 30 000 poliittista vankia, vaik­ka sisäministeriön mukaan heitä on va­jaat 3 000. Vankeja pidetään vankilassa vuosien ajan ilman syytettä ja oikeuden­käyntiä.

Tänä vuonna hallituksen valvoma oikeuslaitos on langettanut kovia tuo­mioita poliittisia oikeuksia vaativille aktivisteille. Heistä kuuluisin on kym­menen vuoden tuomion maaliskuussa saanut Mohammad Fahad Al-Qahtani. Hän on ollut perustamassa poliittisia oikeuksia vaatinutta järjestöä. Hänet tuomittiin muun muassa maan turval­lisuuden ja kansallisen yhtenäisyyden vaarantamisesta sekä väärien tietojen levittämisestä ulkomaille.

Naiset ovat polttaneet kadulla sisäministerin valokuvan, mikä on kova viesti koko hallitukselle.

Saudit ovat nyt oppineet yhdistä­mään maansa yhteiskunnalliset ongelmat ja hallitusmuodon. He vaativat perus­tuslaillista monarkiaa ja mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon. Toinen osa väestöstä on vailla yhteiskunnallista tietoisuutta ja luottaa sokeasti kunin­gasperheeseen ja sen valtaa tukevaan uskonnolliseen johtoon.

Vielä pari vuotta sitten aktivistit sa­noivat, että saudit eivät ole valmiita mak­samaan kansalaisoikeustaistelun hintaa, mutta tilanne on muuttumassa. Esimerkiksi vankien oikeuksia puolustava libe­raali Aziza Al-Joussef, eläkkeellä oleva Riadin yliopiston naispuolinen dosentti, kertoo nyt menevänsä mielenosoituksiin mukanaan kaikki tarpeellinen siltä varal­ta, että hänet vangitaan.

”Kerroin lapsilleni, että koska nuorin teistä on jo yliopistossa, minä en tarvitse enää muuta kuin patjan nukkumista var­ten”, 55-vuotias Al-Joussef sanoo.

Asianajaja Al-Qasimin mielestä Sau­di-Arabia on nyt tilanteessa, jossa enti­nen poliittinen järjestelmä ei toimi eikä uutta ole vielä olemassa.

”Saudit tietävät, että maan johdon täytyy rakentaa uusi yhteiskuntajärjes­telmä, jonka väestö kokee oikeutetuk­si”, Al-Qasim sanoo. Hän kuvaa uutta yhteiskunnallista liikehdintää poreilevan kiehuvaksi vedeksi, jota valtio ei pysty valvomaan eikä käsittelemään.

”Valtiolla ei ole kokemusta yksilöi­den käynnistämän poliittisen toiminnan hoitamisesta, koska se eroaa täysin Saudi-Arabiassa aikaisemmin vaikuttaneista yhteiskunnallisista voimista. Siksi on vaikea ennustaa, miten hallitus reagoi uusiin vaikuttajiin.”

Toisaalta Saudi-Arabian hallitus pyrkii ratkomaan sosiaalisia ongelmia ja jopa puhumaan niistä eri ryhmien kanssa. Kun opiskelijat osoittivat miel­tään opiskelija-asuntoloiden ongelmista, viranomaiset tapasivat heidän edustajiaan useissa kaupungeissa.

Sen sijaan valtio ei ole valmis poliit­tisiin myönnytyksiin. Keskenään hyvin erilaiset Saudi-Arabian yhteiskunnalliset vaikuttajat, kuten islamistit, liberaalit, kansalaisaktivistit, valistuneet akateemi­set piirit, toimittajat ja uudistuksia aja­vat talouden edustajat, ovat kaikki yhtä mieltä: uudistuksia pitää tehdä ennen kun hallitus menettää uskottavuutensa kokonaan.

Abdulazizin lapsenlapset kilpailevat vallasta

Saudi-Arabian kuningasperhe on pidättänyt itsellään politiikan monopolin kolmannen kuningas­kunnan perustamisesta eli vuodesta 1932 saakka. Monopolin laillistaa kuninkaan nimittämä uskonnollinen johtajisto, joka on aina valittu jyrk­kään wahhabilaiseen islamintulkin­taan erikoistuneen eliitin joukosta. Wahhabilaiset uskonoppineet teki­vät Al-Saudin hallitsijaperheen kanssa molempia osapuolia hyödyt­tävän liiton jo vuonna 1744.

Tähän saakka Saudi-Arabian kuningas on valittu nykyisen kunin­gaskunnan luojan Abdelaziz ibn Abdelrahman Al-Saudin poikien joukosta, mutta nyt sukupolvi vaih­tuu. Viime syksynä uusi sisäministeri nimitettiin jo lastenlasten joukosta, kun prinssi Muhammad bin Nayefistä tuli sisäministeri oman isänsä ja setänsä seuraajana.

Nyt Muhammad taistelee vallas­ta kolmen muun Saudi-Arabian valtion perustajan pojanpojan kans­sa. He ovat kansalliskaartin komen­taja Miteb, apulaispuolustusministe­ri Khaled bin Sultan sekä Kansalli­sen turvallisuusorganisaation pää­sihteeri Bandar bin Sultan, joka oli pitkään maansa lähettiläs Washing­tonissa.

Kaikilla ehdokkailla on valvon­nassaan sotilas- tai poliisivoimia. Kansalliskaarti on turvallisuusorga­nisaatioista vahvin. Siihen kuuluu 100 000 miestä, mutta lisäksi asei­siin voidaan kutsua nopeasti 20 000 vapaaehtoista. Kansallis­kaarti huolehtii sisäisestä turvalli­suudesta mutta voisi myös kukistaa asevoimien kapinan. Se on nimen­omaan kuninkaan oma organisaatio, jota komentaa kuningas Abdullahin poika Miteb.

Koska nuori polvi ei ole sopinut vallanjaosta, monet pelkäävät, että valtataistelu saattaa johtaa sotilas-, poliisi- tai turvallisuusjoukkojen ja kansalliskaartin yhteenottoihin.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.