Siirry sisältöön

Venäläistä rulettia Kašmirissa

Teksti Olli Ruohomäki

Kuudentena elokuuta viisi intialais­ta sotilasta kuoli Kašmirissa Intian ja Pakistanin kiistellyllä rajalla. Päivää myöhemmin kaksi intialaista sotilasta haavoittui samalla rajalla. Pakistanin ar­meija kiisti osallisuutensa hyökkäyksiin, mutta intialaiset poliitikot syyttävät Pakis­tania militanttiryhmien tukemisesta alu­eella. Intian ja Pakistanin suhteissa eletään jälleen kriisin hallitsemisen aikaa, vaikka tarvittaisiin siirtymistä konfliktien ratko­miseen ja alueelliseen yhdentymiseen.

Intia ja Pakistan ovat ydinasevalto­ja, jotka ovat taistelleet keskenään neljä sotaa ja käyneet sodan partaalla useita kertoja. Viimeksi maiden suhteet kiristyi­vät äärimmilleen vuonna 2008 Mumbain terrori-iskun vuoksi. Sitä mukaa kun Pakistan ja Intia laajentavat ydinasear­senaaliaan, riski aseiden joutumisesta vääriin käsiin kasvaa.

Pakistanin sotilastiedustelu ISI vas­taa siitä, kuka kontrolloi maan ydinasei­ta. Bruce Riedelin mukaan se on myös keskeisesti kytköksissä eri terroristiryh­miin. Jotkut ryhmät, kuten Mumbain terrori-iskusta vastuussa ollut Lashkar-e-Taiba, ovat teknisiltä taidoiltaan ky­keneviä käyttämään taktista ydinasetta.

Bruce Riedel: Avoiding Armageddon: America, India and Pakistan to the Brink and Back. Brookings Institution Press 2013, 230 s.

Bruce Riedel: Avoiding Armageddon: America, India and Pakistan to the Brink and Back. Brookings Institution Press 2013, 230 s.

Kylmän sodan ajalta tuttu ydinase­valtioiden välinen kauhun tasapaino ei päde Etelä-Aasiassa. Atlantti erotti Yhdysvallat ja Neuvostoliiton, kun taas Intialla ja Pakistanilla on pitkä yhteinen maaraja. Tilanne muistuttaa enemmän venäläistä rulettia kuin molemminpuolis­ta pelotevaikutusta. Kun Intia ja Pakistan seuraavan kerran ajautuvat todella va­kavaan kriisiin, on odotettavissa korkei­den panosten näytelmä, jonka seuraukset voivat olla arvaamattomat.

Riedel analysoi kirjassaan Intian ja Pakistanin vaarallista suhdetta. Riedel on entinen CIA:n työntekijä, joka on erikoistunut Etelä-Aasiaan. Hän toimi neljän eri presidentin neuvonantajana ja työskentelee nykyisin tutkijana Broo­kings-instituutissa.

Intialla ja Pakistanilla on yhteiset juuret osana brittiläistä Intiaa, mutta maiden erot ovat suuria. Intia on maail­man suurin demokratia, kun taas Pakis­tanin johdossa ovat vuorotelleet sotilaat ja siviilit. Intian 1,2 miljardin väestö on maailman toiseksi suurin, ja Pakistan on nousemassa väestöltään viidenneksi suurimmaksi. Pakistanissa asuu lukuisia terroristeja, joista Osama bin Laden oli kuuluisin.

Kaikki Yhdysvaltojen presidentit Franklin Rooseveltista Barack Obamaan ovat tavalla tai toisella olleet tekemisissä alueen kysymysten kanssa. Kahdenkym­menen viime vuoden aikana Valkoinen talo on useasti joutunut puuttumaan Intian ja Pakistanin väleihin estääkseen ydinaseselkkauksen. Yhdysvallat on hal­linnut kriisiä hyvin, mutta Riedelin mu­kaan amerikkalaisista ei ole konfliktin ratkaisijaksi.

Yhdysvaltojen suurin virhe Etelä-Aa­siassa on se, että Washington on antanut Pakistanissa tukensa kenraaleille siviilien kustannuksella. Yhdysvallat on saanut näin vaikutusvaltaa Pakistanin asioihin, mutta samalla moni pakistanilainen on menettänyt uskonsa Yhdysvaltojen ky­kyyn edistää alueen vakautta.

Kašmirin kysymyksen ratkaisu on avainasemassa, jotta voidaan siirtyä kriisinhallinnasta konfliktin ratkaisuun. Riedelin mukaan Pakistanin on irtisa­nouduttava terroristiryhmä Lashkar-e- Taiban tukemisesta. Siten intialaisten poliitikkojen olisi vastaavasti helpompi vakuuttaa kansalaisilleen, että Pakistan ei tue terroristeja.

Kašmiriin voisi soveltaa Euroopan historiasta tuttua Versailles’n sopi­muksen mukaista Saarin alueen mallia. Kašmir olisi rauhan ja kehityksen saareke Intian ja Pakistanin välissä. Rajoihin ei koskettaisi, mutta ihmisten ja tavaroiden vapaa liikkuvuus mahdollistaisi alueen taloudellisen kehityksen. Pakistanin ja Intian tulisi johtaa tätä prosessissa. Rie­del katsoo, että Yhdysvalloilla voisi olla korkeintaan tukeva rooli.

 

Kirjoittaja on Etelä-Aasian tiiminjohtaja ulkoministeriössä.