Skip to main content

Irti Saksan vanavedestä

Saksa nousi talouskriisissä EU:n johtavaksi valtioksi, mutta maan peesaamisessa on Suomelle riskejä, arvioi komissaarista europarlamentaarikoksi siirtynyt Olli Rehn. EU:n laajenemiselle hän ei laittaisi vielä pistettä.

Teksti Raine Tiessalo

Kuvat Markus Sommers

Perhe ja harrastukset ovat Olli Rehnille tärkeitä. ”Vaikka tehdään pitkää päivää, niin en juurikaan käy perinteiseen diplomatiaan kuuluvilla vastaanotoilla tai pitkillä päivällisillä”, hän sanoo.

Perhe ja harrastukset ovat Olli Rehnille tärkeitä. ”Vaikka tehdään pitkää päivää, niin en juurikaan käy perinteiseen diplomatiaan kuuluvilla vastaanotoilla tai pitkillä päivällisillä”, hän sanoo.

Usein uudessa työpaikassa on ainakin muutaman viikon pe­rehdyttämisjakso. Olli Reh­nille tällaista mahdollisuutta ei suotu, kun hän aloitti talouskomissaa­rina eurokriisin keskellä.

Rehnin ensimmäisenä työpäivänä, 10. helmikuuta 2010, euroryhmän silloi­nen puheenjohtaja Jean-Claude Juncker asteli Rehnin työhuoneeseen. Kreikan talousahdinko oli pahentunut nopeasti.

”Kreikka oli menossa nurin. Saimme puhelinkonferenssissa jäsenmailta man­daatin käynnistää Kreikan-operaation valmistelut”, Rehn kertoo.

Valmistelut alkoivat heti. Prosessi kulminoitui kolme kuukautta myöhem­min toukokuun 9. ja 10. päivän välisenä yönä dramaattisten vaiheiden jälkeen. Euroalueen ja Kansainvälisen valuutta­rahaston lainapaketista ja muista tuki­toimista huolimatta markkinat eivät ol­leet rauhoittuneet. Tarvittiin järeämpiä aseita.

”Noin kello yksi aamuyöstä tilanne oli umpikujassa. Ministerikokous oli ai­ka sekavassa tilassa. Otin kolme virka­miestäni erilliseen huoneeseen. Sanoin, että nyt tarvitaan joku ratkaisu. Aasian markkinat aukeavat tunnin päästä, ja kaikki, mitä on yritetty tähän mennessä, on kaatunut jonkun tai joidenkin maiden vastustukseen. Esittäkää nyt sellainen malli, jolla voidaan mennä eteenpäin”, Rehn muistelee haastaneensa virkamie­hiään.

Tarvittiin päätös Euroopan rahoitus­vakausvälineestä ERVV:stä, joka hankkii kriisiin ajautuneille euromaille rahoitus­ta markkinoilta.

Lainojen takaajana ovat euromaat, ja päätös oli tehtävä muodollisesti yksimie­lisesti, mutta käytännössä Saksan sana oli ratkaiseva. Rehn lähetti virkakun­taansa kuuluneen hollantilaisen Maarten Verweyn keskellä yötä tiedustelemaan saksalaisten kantaa vakausvälineeseen.

”Maarten meni, oli kymmenen mi­nuuttia Saksan valtuuskunnan johtajan luona, tuli takaisin ja sanoi: käy. Sitten nopeasti ministerikokous takaisin kool­le – ja päätös erillisyhtiön eli rahoitus­vakausvälineen luomisesta oli viidessä minuutissa tehty.”

”Tämä toistui monta kertaa tämän kriisin aikana: käy kysymässä saksalai­silta, että kelpaako tämä.”

Eurooppalainen päätöksenteko näyt­täisi olevan tuomittu etenemään jatku­vien riitojen ja kriisien kärjistymisten kautta. Sama lainalaisuus pätee tosin poliittisessa elämässä yleisemminkin, Rehn muistuttaa.

Yhdysvaltoihin verrattuna EU on kuitenkin hitaampi kriisinratkaisussa. Talousmahdit ovat Rehnin mukaan kuin kaksi laivasto-osastoa, jotka muuttavat suuntaansa eri tahtiin.

”Yhdysvallat on nopealiikkeinen lentotukialus, joka voi muuttaa kurssia voimakkaasti”, Rehn vertaa. ”Euroalue taas on 18 fregatin muodostama lai­vue, jonka kääntäminen on valtava työ. Kääntämisen jälkeen kurssi pitää pystyä pitämään jonkin aikaa. Nopeita liikkeitä ei voi tehdä, jotta laivue etenisi edes jo­honkin suuntaan.”

Saksa on eurokriisin aikana selväs­ti vahvistanut asemaansa EU-laivueen kärkialuksena. Kriisissä Suomi luovi Itävallan ja Hollannin tavoin Saksan vanaveteen. Etsittäessä kriisiin ratkaisu­ja nämä neljä maata muodostivat talo­udellisesti vahvojen euromaiden blokin, jonka vastapainona olivat kriisimaat.

Rehn näkee kuitenkin, että Saksan imussa viilettämisessä on suuria riskejä.

”Suomen päättäjät eivät ole ottaneet huomioon sitä, että vaikka Saksa menee tietyn aikaa yhteen suuntaan, jossain vaiheessa Saksa tekee Ranskan kans­sa kuitenkin diilin, jota komissio usein pohjustaa. Jos Suomi on loppuun asti ankkuroitunut tälle samalle liikeradalle, saatetaan nopeasti olla jossain kaukana ulkokehällä, eikä se ole Suomen edun mukaista.”

”Pieneltä maalta vaaditaan vähän enemmän luovaa pelin lukemista ja ky­kyä toimia muidenkin EU-maiden kuin pelkästään Saksan kanssa”, Rehn arvioi.

Ranska petti sopimuksen

Vaikka Rehn uskoo, että eurokriisin pa­hin vaihe on ohi, tummia pilviä roikkuu erityisesti Italian ja Ranskan yllä. Krii­siin ajautuneet Espanja, Portugali, Irlanti ja Kreikka ovat uudistaneet taloutensa rakenteita, mutta Italiassa ja Ranskassa uudistukset ovat Rehnin mukaan tör­männeet kuin seinään.

Rehn näkee, ettei Ranskan poliit­tinen johto, käytännössä sosialistinen presidentti François Hollande, pitänyt kiinni sovitusta.

”Ranskan kanssa sovittiin puolitois­ta vuotta sitten, että maa saa lisää aikaa julkisen talouden sopeuttamiseen, mutta vain sillä ehdolla, että se toteuttaa tiet­tyjä tärkeitä rakenteellisia uudistuksia: eläkejärjestelmä, työmarkkinat ja yritys­ten kilpailukyvyn vahvistaminen. Tästä sopimuksesta toteutui kunnolla vain en­simmäinen puoli, toinen jäi korkeintaan puolitiehen”, Rehn valittaa.

Rehn ei halua, että Ranskan toimin­tatapa enää toistuu.

”Jälkeenpäin voi myöntää, että tämä oli tietoinen kokeilu. Opetus on se, et­tä ensin maalla pitää olla konkreettista näyttöä talouden uudistuksista. Sitten voidaan katsoa, onko finanssipolitiikassa mahdollista ottaa lisäaikaa, jos uudistuk­set sen perustelevat.”

”Euroopan kannalta parasta olisi, että Italia ja Ranska tekisivät ne ra­kenteelliset uudistukset, joihin ne ovat sitoutuneet. Sitten EKP voi mennä elvyt­tävässä rahapolitiikassaan loppuun asti, jotta saadaan deflaatiovaara nitistettyä.”

Rehnin mielestä deflaatiovaara pitää torjua EKP:n neuvoston kesäkuussa teke­mien päätösten pohjalta. EKP päätti tuol­loin rahan määrän lisäämisestä, korkojen laskusta, yritysrahoituksen elvyttämises­tä sekä vakuudellisten arvopapereiden osto-ohjelmasta.

Eteläisen Euroopan tuotannon elpy­minen on hänen mukaansa välttämätön­tä, jotta euroalueen talous voi kääntyä kasvuun.

”Rahan määrän lisääminen osal­taan auttaisi euroalueen elpymistä myös heikentämällä euron kurssia. Suomi on tässä muuten talousrakenteeltaan ja -ti­lanteeltaan Etelä-Euroopan maa”.

Olli Rehn

Olli Rehn

  • Syntynyt 31.3.1962 Mikkelissä.
  • Koulutus: Filosofian tohtori Oxfordin yliopistosta, väitöskirja kansainvälisestä taloudesta.
  • Europarlamentaarikko, Euroopan parlamentin varapuhemies.
  • 2010–2014 Euroopan komission talous- ja raha-asioista vastaava komissaari.
  • 2004–2010 Euroopan komission EU:n laajentumisesta vastaava komissaari.
  • 1998–2002 Euroopan komission jäsenen Erkki Liikasen kabinettipäällikkö.
  • 1991–1995 Keskustan kansanedustaja.
  • Harrastukset: jalkapallo, lukeminen, poliittinen taloustiede, kirjoittaminen, rock &jazz.
  • Perhe: vaimo, tytär, mäyräkoira.

”Päätökset on pantava toimeen heti syksyn aluksi. Ellei se pure deflaatiovaa­raan, myös mittaviin velkakirjaostoihin on syksyn mittaan oltava valmius. Muu­toin on iso riski, että euroalueen käynnis­tynyt elpyminen kokonaan tukahtuu”, Rehn linjaa.

Rehn perää myös lisää toimia jul­kisten että yksityisten investointien li­säämiseksi. Siinä hän luottaa komission puheenjohtajaksi nousevan Jean-Claude Junckerin aikeisiin vahvistaa Euroopan investointipankin pääomaa.

”Se on testattu reitti, joka auttaa ka­navoimaan nopeasti varoja investointei­hin: infraan, pk-yrityksiin, uusiutuvaan energiaan ja vihreään talouteen.”

Komissaarista tuli syntipukki

Talouskriisin aikana jatkuvat ylä- ja ala­mäet seurasivat toisiaan. Rehn ei araste­le tuoda esille näkemyksiään siitä, missä tehtiin virheitä.

”Yksi kriisin opetuksia on, että jos käsillä on suuren luokan finanssikriisi, siihen liittyvän myllerryksen voi lopettaa vain riittävän isolla singolla. On ammut­tava yli, jotta markkinat uskovat, ettei kannata spekuloida.”

Rehn viittaa erityisesti vakausra­hasto ERVV:n perustamisen vaiheisiin, jossa sinänsä hyvät ratkaisut tuppasivat jäämään jäsenmaiden toiminnan takia puolitiehen ja siten pitkittivät kriisiä.

”Vakausrahaston osalta päädyttiin hallitustenväliseen järjestelyyn, jossa jo­kainen maa takasi erikseen välinettä sen sijaan, että olisi ollut yhteisvastuulliset takaukset. Siksi välineen todellinen lai­noituskapasiteetti jäi noin puoleen alun perin kaavaillusta. Tämä murensi koko välineen uskottavuuden markkinoiden silmissä.”

”Tämä korjattiin vasta kevättalvella 2012, pitkien ja kuluttavien vääntöjen jälkeen. Eurooppa-neuvosto alkoi val­mistella pankkiunionia ja teki päätökset vakausrahaston vankistamisesta.”

Sitä ennen kriisi oli levinnyt myös Irlantiin, Italiaan ja Espanjaan. Rehnin mukaan kriisi kulminoitui Kreikan kak­siin vaaleihin keväällä ja kesällä 2012.

Komission tukitoimien ehtona oli­vat budjettileikkaukset ja jäsenmaiden panostus talouden kipeisiin rakenneuudistuksiin. Olli Rehnistä tuli monessa kriisimaassa kurjistumisen syntipukki.

Neljä vuotta aika rajussa ristiaallo­kossa ei kuitenkaan näy Rehnin kasvoil­ta tai olemuksesta. 52-vuotias mikkeli­läissyntyinen poliitikko pitää itsestään hyvää huolta.

”Olen ehkä vähän outo luonne, mut­ta nukuin kriisistä huolimatta sikeästi, vaikkakin lyhyesti, jos tilanne vaati”, Rehn kertoo. ”Viikonloppuna sitten tankkasin unta ja latasin akkuja.”

Sovimme, että minä en laajentumiskomissaarina pane jalkaani Ukrainan maaperälle.

Töiden jälkeen hän menee yleensä kotiin ja syö päivällistä perheen kans­sa. Perheessä keskustellaan ja luetaan yhdessä.

Komissaarin töissä ei tunneta vir­ka-aikoja. Talouskomissaarina Rehnin tavoitteena oli kerätä koko päätöksen­tekokoneisto yhteen viikonloppuun tai kokoukseen.

”Painettiin sitten niin pitkään, että saatiin päätöksiä aikaan. Lehdistötilai­suus saatettiin järjestää viideltä aamu­yöllä, mikä ei ole ihan paras tapa vireän viestinnän kannalta”, Rehn sanoo vir­nistäen.

Murheenkryyni idässä

Ennen talouskomissaarin pestiä Olli Rehn oli yli viisi vuotta laajenemisasi­oista vastaavana komissaarina. Tuona aikana Romania ja Bulgaria liittyivät unioniin ja Kroatian jäsenyysneuvotte­lut aloitettiin.

”EU:n laajeneminen on ollut pääosin menestystarina sekä EU:hun liittyneiden maiden kansalaisten että koko unionin kannalta. Sillä on ollut haittavaikutuk­sia, kuten romanikerjäläiset Helsingin kaduilla, mutta kokonaissaldo on ehdot­tomasti positiivinen sekä taloudellisesti että poliittisesti.”

Rehn lukee laajenemisen ansioksi esi­merkiksi Länsi-Balkanin rauhoittamisen ja vakauttamisen.

”Serbia on vakaasti eurooppalaisel­la tiellä, toisin kuin kymmenen vuotta sitten.”

Ukraina on kuitenkin ollut EU:n murheenkryyni jo kauan ennen maan luisumista avoimeen konfliktiin Venäjän kanssa. Rehnin laajentumiskomissaarin kautta leimasi EU:n varovaisuus Ukrai­nan suhteen. Rehn ei ottanut vastaan Ukrainan hallituksen toistuvia kutsuja vierailla Kiovassa.

”Ukraina ei ollut poliittisesti eikä ta­loudellisesti valmis hakemaan EU-jäse­nyyttä. Sovimme komission puheenjoh­tajan José Manuel Barroson kanssa, että minä en laajentumiskomissaarina pane jalkaani Ukrainan maaperälle, jotta ei anneta väärää signaalia siitä, että EU olisi valmistautumassa Ukrainan jäsenyyteen näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.”

Sen jälkeenkin komissio piti Ukrai­naan pidemmän etäisyyden kuin Länsi-Balkanin maihin. EU tarjosi Ukrainalle lähentymissopimusta, mikä käytännössä tarkoittaa vapaakauppa- ja investointi­sopimusta. EU-jäsenyyttä ei ole tarjottu.

Lähentymissopimuksesta tuli Rehnin mukaan kuitenkin monille ukrainalaisille tärkeä eurooppalaisuuden symboli. Viime vuoden lopulla unelmat tyssäsivät presidentti Viktor Janukovytšin vastus­tukseen.

”EU oli valmis solmimaan tämän sopimuksen – oli se kunniaksi tai ei – Janukovytšin kanssa. Ehtoja poliittisen vallan vaihtumisesta ei asetettu.”

Nyt Rehnistä paistaa pettymys.

”Ukrainalle yritettiin antaa mahdol­lisuus lähentyä Euroopan kanssa poliit­tisesti ja taloudellisesti, ja samaan aikaan pyrittiin säilyttämään hyvät naapuruus- ja taloussuhteet Venäjän kanssa, mutta Ukrainan korruptoitunut johto päätti sössiä sen.”

Kansa lähti kaduille, kun Ukrainan johto hylkäsi sopimuksen EU:n kanssa, Rehn muistuttaa. Nyt EU tukee uudessa tilanteessa Ukrainaa talouden uudistami­seksi ja korruption kitkemiseksi.

”Kaikkien Euroopan maiden pitää saada päättää asioistaan itsenäisesti ja kansanvaltaisesti. Tämä on 2000-luvun eurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen kantava periaate, joka on ankkuroitu Etyjin ja YK:n perussopimuksiin.”

Poliitikkojen into EU:n laajenemiseen on viime vuosina hidastunut eurokriit­tisten ja populististen puolueiden vah­vistuessa.

Rehn haluaa kuitenkin pitää ovea raollaan uusille maille, jotta ne jatkaisi­vat ponnisteluja jäsenyyskriteerien täyt­tämiseksi. Komission uusi puheenjohtaja Juncker saa Rehniltä myös risuja.

”Juncker on todennut varsin lakoni­sesti, ettei EU laajene seuraavien viiden vuoden aikana. Se on mielestäni epäon­nistunut muotoilu, koska se tukahduttaa helposti ponnisteluja kansanvaltaisten ja taloudellisten uudistusten puolesta ha­kijamaissa. Parempaa perspektiiviä eu­rooppalaisesta elämänmuodosta ei pidä turhaan tukahduttaa.”

 

Kirjoittaja on EU-asioihin erikoistunut toimittaja.