Maailman ongelmat ratkaistaan kaupungeissa
Julkaistu: 10.9.2014
Benjamin R. Barber: If Mayors Ruled the World: Dysfunctional Nations, Rising Cities. Yale University Press 2013, 416 s.
Voivatko kaupungit pelastaa maailman tai ratkaista politiikan ja talouden ongelmat?Benjamin R. Barberin sekä Bruce Katzin ja Jennifer Bradleyn kirjat vastaavat kysymykseen myöntävästi. Molempien kirjojen keskeisin sanoma on, että valtiot ovat kriisissä eivätkä kykene vastaamaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen tai talouskriisin kaltaisiin ongelmiin, kun taas kaupungeissa ja kuntarajat ylittävillä metropolialueilla on pystytty käytännöllisiin ja innovatiivisiin ratkaisuihin.
Barberin mukaan ilmastonmuutoksen, sotilaallisten konfliktien ja taloudellisen eriarvoisuuden kaltaiset ongelmat edellyttävät globaalia demokratiaa. Valtiot ovat kuitenkin epäonnistuneet käyttökelpoisten yhteistyörakenteiden luomisessa, koska niiden toiminta pohjautuu suvereniteetin ja nationalismin ihanteisiin. Barber esittää, että kaupunkien hallinta perustuu sen sijaan käytännönläheisyyteen, verkostoihin ja monikulttuurisuuteen. Pormestarit ovat tämän pragmaattisen johtajuuden ruumiillistumia.
Barberin mukaan kaupunkien hallinnassa on puoluepolitiikan tai ideologian sijaan kyse käytännön ongelmista – esimerkiksi jätehuollosta tai asuinalueiden eriytymisestä – jotka pormestarit kaupungin asukkaina myös itse kohtaavat. Vaikka kaupunkien johtajilla onkin usein puoluepoliittinen tausta, heille oman kotikaupungin kehittäminen on puoluepolitiikkaa tai ideologiaa tärkeämpää ja he kykenevät puoluerajat ylittävään yhteistyöhön.
Barber tiedostaa, että jotkut kaupunginjohtajat syyllistyvät korruptioon, mutta hänen eri puolilta maailmaa esittelemänsä pormestarit vahvistavat teoksen kuvaa pragmaattisista ja verkostoituneista johtajista. Esimerkiksi Palermon pormestariLeoluca Orlandoon vähentänyt mafian valtaa ja toiminut Car-Free Cities Networkin puheenjohtajana. New Yorkin entinen pormestariMichael Bloombergpuolestaan saattaa johtajana olla itsevaltainen, mutta hän on edistänyt muun muassa ilmastonmuutoksen torjuntaa.
Barber korostaa käytännöllisen lähestymistavan merkitystä globaalien ongelmien ratkaisussa ja ehdottaa maailmanlaajuisen pormestarien parlamentin perustamista. Kaupungit ovat jo nyt luoneet kymmeniä kansainvälisiä yhteistyöverkostoja, kuten ilmastonmuutokseen ja energiatehokkuuteen keskittyvän C40- verkoston tai rauhaa ja ihmisoikeuksia ajavan Mayors for Peace -organisaation.
Kaupunkiverkostot ovat Barberin mukaan kyenneet vaikuttamaan moniin tärkeisiin kysymyksiin, esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen ja aseellisen väkivallan vähenemiseen sekä osallistuvan demokratian kehittämiseen. Pormestarien parlamentti olisi Barberin mukaan tästä vain yksi askel eteenpäin.
Nimestään huolimatta parlamentti olisi suhteellisen löyhä ja verkostomainen toimielin, joka perustuisi vapaaehtoisuuteen ja konsensukseen. Barber ei määrittele tarkasti parlamentin toimivaltaa tai tehtäviä, mutta hän painottaa globaalien kysymysten ja paikallistason arkipäivän ratkaisujen välistä yhteyttä. Esimerkiksi paikalliset liikenneratkaisut vaikuttavat globaalin ilmastonmuutoksen torjuntaan.
Katzin ja Bradleyn painopiste on Yhdysvalloissa ja talouskriisin seurauksissa. Avainasemassa ovat kaupunginjohtajien sijaan kaupunkiseutujen sisällä muodostuvat verkostot, jotka ylittävät muodolliset kuntarajat ja liittävät toisiinsa poliitikkojen ja virkamiesten lisäksi esimerkiksi yritysten, korkeakoulujen ja järjestöjen edustajia. Muuten kirjan teesi on sama kuin Barberin: kaupungit ovat onnistuneet siinä missä valtiot ovat epäonnistuneet, koska kaupunkien toiminta perustuu pragmaattisuuteen ja verkostoitumiseen.
Katzin ja Bradleyn visioimassa ”metropolivallankumouksessa” on kyseverkostojen luomisesta, uudentyyppisten toimintatapojen kokeilemisesta sekä onnistuneiden kokeilujen vakiintumisesta ja leviämisestä maailmanlaajuisesti kaupunkiseuduilta toisille.
Bruce Katz & Jennifer Bradley: The Metropolitan Revolution: How Cities and Metros Are Fixing Our Broken Politics and Fragile Economy. Brookings Institution Press 2013, 258 s.
Vaikka Katz ja Bradley keskittyvät Yhdysvaltoihin, hekin korostavat Barberin tapaan kaupunkiseutujen roolia globaaleissa kaupunkiverkostoissa, kansainvälisten yritysten kotipaikkoina ja maahanmuuton kohteina.
Kummankin kirjan johtopäätös on, että kaupungit tai kaupunkiseudut on huomioitava nykyistä vahvemmin poliittisina toimijoina – kansallisesti valtionhallinnon rinnalla ja globaalilla tasolla yhdessä kansainvälisten instituutioiden, yritysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa.
Barberin ratkaisu on globaali pormestarien parlamentti, kun taas Katz ja Bradley esittävät, että Yhdysvaltain liittovaltio ja osavaltiot olisivat säännöllisessä yhteydessä metropolien kehittäjäverkostoihin ja lisäisivät näiden toimivaltaa. Valtiolla olisi kuitenkin tärkeä rooli sosiaalisen turvaverkon ylläpitäjänä ja kaupunkiseutujen innovatiivisten aloitteiden taloudellisena tukijana.
Molempia kirjojavoi arvostella siitä, että niiden esittämissä yhteiskuntamalleissa huomattavan suuri valta keskittyy kaupunkien pormestareille tai kaupunkiseutujen eliiteille. Dynaaminen kaupunki- tai metropolivetoinen kehitys voi merkitä menestystä yksille, mutta kehityksessä on myös häviäjänsä.
Ensimmäinen mahdollisten häviäjien ryhmä koostuu niistä kaupungeista, jotka eivät menesty globaalissa kilpailussa. Kaupunkien sisällä ulkopuolisiksi ovat vaarassa jäädä vähäosaiset ryhmät tai konsensuspohjaiseen kehittämiseen huonosti sopivat kriittiset äänet. Mahdollisia häviäjiä ovat myös metropolien toimintapiirin ulkopuolelle jäävät maaseutualueet.
Barberin mukaan ratkaisun avaimet kaupunkien väliseen ja sisäiseen epätasa-arvoon ovat kaupungeilla itsellään, ja sama ajatus on esillä myös Katzin ja Bradleyn teoksessa. Kaupunkien suhde maaseutuun jää molempien kirjojen heikoimmaksi anniksi, sillä kirjoissa on sivuutettu maaseudun rooli esimerkiksi ruuantuotannossa, ympäristöpolitiikassa ja virkistyskäytössä. Keskustelunavauksina kirjat kuitenkin lisäävät ymmärrystä kaupunkien ja metropolien aseman muutoksesta.
Kirjoittaja on tohtorikoulutettava Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella ja tutkija Svenska social- och kommunalhögskolanissa.