Skip to main content

Diplomatian pelikenttä muuttuu

Teksti Louis Clerc

Iver B. Neumann, Diplomatic Sites. A Critical Enquiry. Hurst & Company 2013, 176 s.

Iver B. Neumann, Diplomatic Sites. A Critical Enquiry. Hurst & Company 2013, 176 s.

Ensi näkemältä näillä kirjoilla on vain vähän yhteistä. Iver B. Neu­mannin kirja sisältää antropologin omiin kokemuksiin perustuvia, usein hauskojakin pohdintoja diplo­matian käytännöistä ja kult­tuurista. Rosa Balfourin, Ca­terina Cartan ja Kristi Raikin toimittama teos puolestaan on vaativa ja moniääninen kirja, joka hahmottelee EU:n toimielinten keskelle syntynyttä Euroopan ulkosuhdehallintoa.

Kirjat tarjoavat kuitenkin painavan lukupaketin Euroo­pan maiden ulkopolitiikasta ja luovat monitasoisen katsauk­sen nykydiplomatian tilaan.

Neumann lähtee liikkeel­le Euroopassa kehitetyistä diplomaattisista normeista, jotka liittyvät esimerkiksi dip­lomaattien pukeutumiseen ja lähetystörakennusten lailliseen statukseen. Muut toimijat neu­vostodiplomaateista Benjamin Franklinin edustamiin ame­rikkalaisiin joutuivat mukaan päästäkseen omaksumaan nämä säännöt sellaisinaan, eivätkä Brics-maatkaan ole voineet kauan kapinoida.

Universaaleina pidetyt diplomatian normit perustuvat Neumannin mukaan arkaa­isiin myytteihin, joita kan­sainvälinen järjestelmä vaalii. Nyttemmin diplomatialta on alettu vaatia läpinäkyvyyttä, alan mysteerit ovat alkaneet avautua ja sädekehä himmen­tyä. Demokratisoitumisella on hintansa: alalle olennaiset pyhyyttä huokuvat rituaalit menetetään, ja diplomaattien legitimiteetti joutuu kyseen­alaiseksi.

Balfourin, Cartan ja Raikin toimittama teos puolestaan tarkastelee ulkopolitiikan hoi­toa Euroopan ulkosuhdehallin­nossa, jäsenmaiden kansallisis­sa diplomatioissa sekä niiden ja unionin kesken.

Kirja selvittää, miten jäsen­valtiot ovat kokeneet yhteisen ulkosuhdehallinnon vaikutuk­sen ja miten jäsenvaltioiden ulkoministeriöiden suhteet ulkosuhdehallintoon ovat muodostuneet. Yhtäältä ulkosuhdehallinto soveltaa osin kansallisia käytäntöjä, toisaalta jäsenmaihin kohdistuu EU:sta painetta uudistaa tapojaan. Lisäksi nämä prosessit voivat sekoittua, kun EU-tason eliitit omaksuvat toisiltaan normeja ja toimintatapoja.

Jäsenmaiden suhtautuminen EU:n ulkosuhdehallintoon on kirjavaa. Briteille ulkosuhdehallinto on vain strateginen väline, kun taas Saksa yrittää sekä sovittaa sitä omiin etuihin­sa että sopeutua sen menet­telytapoihin. Ranska tuo vah­vasti esiin omaa rooliaan mutta tajuaa, että sen on toimittava eurooppalaisessa viitekehykses­sä. Suomen ajattelutapaa puo­lestaan leimaa sama Venäjään liittyvä turvattomuuden tunne kuin Tšekkiä ja Viroa.

Kirja nostaa esiin kaksi EU:n sisäistä jakolinjaa suhteessa ulkosuhdehallintoon. Suurten ja pienten jäsenmaiden välissä on perinteinen juopa. Lisäksi ydinasevalloilla Britannialla ja Ranskalla on kiusaus nähdä unioni osana arsenaaliaan, jota voi käyttää muiden foorumien ohella tai jonka voi tarvittaessa unohtaa. Muille EU on olennai­sempi.

 

Kirjoittaja on poliittisen historian yliopistonlehtori Turun yliopistossa.

Rosa Balfour, Caterina Carta & Kristi Raik (toim.): The European External Action Service and National Foreign Ministries. Convergence or Divergence? Ashgate 2015, 258 s.

Rosa Balfour, Caterina Carta & Kristi Raik (toim.): The European External Action Service and National Foreign Ministries. Convergence or Divergence? Ashgate 2015, 258 s.