Skip to main content

Brasilia poistui näyttämöltä

Brasilia poistui näyttämöltä

Brasilia on jäänyt maailmanpolitiikassa taustalle sisäpoliittisten ja taloudellisten ongelmiensa vuoksi. Latinalaiseen Amerikkaan on jäänyt suurvallan mentävä aukko.

Teksti Hanna Koivisto

Monet Latinalaisen Amerikan maat ovat taloudellisesti vaikeuksissa, kun raaka-aineiden kysyntä on hiipunut Kiinassa ja hinnat ovat laskeneet. Samalla on vähentynyt Latinalaisen Amerikan vaikutus maailmanpolitiikkaan.

Latinalaisen Amerikan ääntä ovat hiljen­täneet erityisesti sen suurimman talouden, kahdensadan miljoonan asukkaan Brasilian talouskriisi ja sisäpoliittiset ongelmat.

Vielä viime vuosikymmenellä Brasilia oli nouseva maailmanmahti, jonka talous kasvoi tasaisesti. Viime vuonna maan talous supistui 3,8 prosenttia, ja tänä vuonna sen odotetaan pienenevän lähes saman verran.

Maan ulkopoliittinen vetäytyminen alkoi jo ennen talousongelmia.

»Brasilia muuttui presidentti Dilma Rousseffin kaudella selvästi passiivisemmaksi ja on viime vuosina keskittynyt omiin ongelmiinsa ja talouteensa. Se ei ole enää ajanut globaalin etelän etuja kansainvälisillä foorumeilla, eikä sitä enää nähdä samalla tavalla globaalin etelän johtajana», sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Mikael Wigell.

Sen sijaan, että Rousseff olisi edeltäjänsä Luiz Inácio Lula da Silvan tavoin yrittänyt saada pienempiä maita taakseen esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvoston reformissa, hän keskittyi suurvaltasuhteisiin

Yhdysvaltojen ja Brics-maiden kanssa. Brasilian lisäksi Brics-maihin lukeutuvat Kiina, Intia, Venäjä ja Etelä-Afrikka.

Grafiikka: Kauko Kyöstiö ja Teemu Pokela

Grafiikka: Kauko Kyöstiö ja Teemu Pokela

Brasilian ulkopolitiikan suunnanmuutos ei monien mielestä onnistunut. Kansainvälisten suhteiden apulaisprofessori Oliver Stuenkel brasilialaisesta Getúlio Vargas -säätiöstä katsoo, että Rousseff teki ulkopoliittisella taita­mattomuudellaan tyhjäksi monia edeltäjänsä saavutuksia.

Brasilia jätti Rousseffin kaudella väliin tärkeitä kansainvälisiä kokouksia ja alkoi suunnitella Afrikkaan ja Karibialle avattujen kymmenien suurlähetystöjen sulkemista. Ulkoministeriö pidettiin ulkona päätöksenteosta.

Rousseff ei ymmärtänyt, että ulkopolitiikkaa voi käyttää hyväksi sisäpoliittisten tavoitteiden saavuttamisessa, Stuenkel kirjoittaa Post-Western World -sivustollaan.

Brasilian vetäytyminen maailmanpolitiikasta on Stuenkelin mielestä huono uutinen koko kansainväliselle yhteisölle. Brasilian nykyistä voimakkaampi ääni tasapainotti ja monipuolisti globaalia keskustelua YK:ssa. Maan panos näkyi myös Haitin rauhanturvaoperaatiossa, Iran-neuvotteluissa ja Afri­kassa.

Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen kuitenkin huomauttaa, että Brasilian roolista globaalin etelän johtajana ollaan kahta mieltä.

»Toiset näkevät, että Brasiliaa motivoi enemmänkin omien etujen ja vaurastumisen tavoittelu. Toiset taas katsovat, että Brasilian hiljentyminen tarkoittaa, että koko globaalin etelän ääni heikkenee, koska sillä ei enää ole Brasilian kaltaista johtajaa.»

Brasiliassa parlamentin ylähuone äänesti elokuun lopussa Rousseffin viraltapantavaksi. Rousseff aloitti toisen kautensa viime vuonna, mutta joutui sivuun jo keväällä budjettiepäselvyyksien takia.

Presidentiksi nousseen Michel Temerin tehtävä ei ole helppo, sillä hallitus rypee koko Brasilian poliittista ja taloudellista eliittiä ravistelevassa korruptioskandaalissa. Sekä Temer että moni hänen ministereistään on vaalituomioistuimen tutkinnan kohteena.

Lisäksi vaalituomioistuin tutkii Temeriä ja Rousseffia koskevaa epäilyä laittomasta vaalirahasta. Viime vaaleissa Rousseffin työväenpuolue muodosti vaaliliiton keskustaoikeistolaisen Temerin puolueen kanssa, ja Temer valittiin Rousseffin varapresidentiksi.

Brasilian poliittinen tilanne on niin epäselvä, että sillä on heijastusvaikutuksia maan ulkopolitiikkaan, sanoo Patricio Navia. Hän toimii valtio-opin professorina chileläisessä Diego Portalesin yliopistossa ja apulaisprofes­sorina New Yorkin yliopistossa.

Brasilian sisäpoliittiset ongelmat heijastuvat etenkin alueellisten järjestöjen toimintaan.

Viime keväänä Brasilian edustajat kävelivät ulos viiden maan alueellisen yhteistyöjärjestön Mercosurin kokouksesta. Mercosurin parlamentin argentiinalainen puheenjohtaja oli kutsunut Rousseffin viraltapanoa vallankaappaukseksi.

Etelä-Amerikassa on enemmän alueellisia yhteistyöaloitteita kuin valtioita. Patricio Navian mukaan se osoittaa, etteivät aloitteet toimi niin kuin on tarkoitettu. Esimerkiksi talousliitoksi muodostettu Mercosur ei ole onnistunut pääsemään sopuun Euroopan unionin kanssa yli 15 vuotta kestäneiden vapaakauppaneuvotteluiden aikana.

Mercosurin jäsenmaiden välinen kauppa oli toissa vuonna vain 14 prosenttia jäsenmaiden kokonaiskaupasta.

Etelä-Amerikan maista esimerkiksi Argentiinalla, Uruguaylla ja Chilellä olisi Navian mukaan mahdollisuudet kasvattaa painoarvoaan kansainvälisesti. Tätä hidastaa se, että maat kokevat olevansa itse vielä avuntarvitsijoita.

»Suuret tuloerot, köyhyys ja eriarvoisuus vaikuttavat siihen, että maiden on vaikea nähdä itseään aktiivisina toimijoina», Navia sanoo.

KUVA: FLICKR/DIEGO TORRES SILVESTRE

KUVA: FLICKR/DIEGO TORRES SILVESTRE

Samalla kun läntisten sijoittajien kiinnostus Latinalaista Amerikkaa kohtaan on hiipunut, Kiinan vaikutusvalta on vahvistunut alueella nopeasti. Kiinan ja Latinalaisen Amerikan maiden välinen kauppa on 20-kertaistunut tällä vuosituhannella.

Talousongelmistaan huolimatta Kiina on viime vuosina vain lisännyt investointejaan ja lainanantoaan alueelle.

Se on myös sopinut useista merkittävistä infrastruktuuriprojekteista. Niistä on esimerkkinä Brasiliasta Atlantin rannikolta Peruun Tyynenmeren rannikolle suunniteltu 4 400 kilometrin rautatie ja Nicaraguaan suunniteltu kanava, joka toteutuessaan haastaisi Panaman kanavan.

Investoinnit vahvistavat alueen sisäistä yhtenäisyyttä ja avaavat uusia markkinoita. Esimerkiksi Brasilia on perinteisesti käynyt kauppaa pääasiassa meriteitse Atlantin rannikolta Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Uuden radan ansiosta sille voisi aueta mark­kinoita Tyynenmeren maista.

Mikael Wigellin mukaan Kiinan investoin­nit lisäävät Latinalaisen Amerikan strategista merkitystä.

»Yhdysvalloille on tärkeä olla läsnä, koska Kiina vahvistaa niin merkittävästi omaa läsnäoloaan», hän sanoo.

Yhdysvalloilla on nyt hyvät mahdollisuudet lähentyä Latinalaisen Amerikan maiden kanssa, kun vasemmisto on menettänyt asemiaan monissa alueen maissa. Brasiliassa presidentin viraltapano tarkoitti siirtymistä oikealle. Argentiinassa ja Perussa kansa on valinnut aiempaa oikeistolaisemman presidentin.

Boliviassa ja Ecuadorissa vasemmistojohtajat kokivat arvovaltatappion, kun kansa nousi vastustamaan presidenttikausien rajoitusten poistamista. Venezuelan parlamenttivaalit puolestaan olivat tappio vasemmistolaiselle presidentille Nicolás Madurolle.

Yhdysvalloille yksi tärkeä askel oli suhteiden parantuminen Kuuban kanssa. Yhdysvallat pyrkii saamaan tällä avauksella uutta jalansijaa Latinalaisessa Amerikassa.

»Jos Kuuba pystyy keskustelemaan Yhdysvaltojen kanssa, kuka vain pystyy», Navia toteaa.

Yhdysvallat on Barack Obaman kaudella kiinnittänyt huomiota Latinalaiseen Amerikkaan lähinnä huumekaupan ja siirtolaisuuden takia. Navia uskoo, että Yhdysvalloilla on hyvät mahdollisuudet kehittää suhteita esimerkiksi Brasilian, Argentiinan ja Perun kanssa.

Lähentymistä edistää alueen demokratisoituminen. Brasiliassa johtavia poliitikoita ja talouselämän vaikuttajia on tuomittu korruptiotutkinnan aikana.

»Se osoittaa, että systeemi ainakin jollakin tavalla toimii», Teivo Teivainen toteaa.

Lisäksi Latinalaisen Amerikan maat ovat alkaneet pitää esillä ihmisoikeuskysymyksiä kansainvälisessä politiikassa arvostelemalla esimerkiksi Kuuban tai Iranin politiikkaa.

»Aiemmin katsottiin, että jokainen maa hoitakoon omat asiansa. Nyt mukana on demokratia- ja ihmisoikeuspainotus,» sanoo Mikael Wigell.

 

Juttua varten on haastateltu myös Torcuato Di Tellan yliopiston kansainvälisten suhteiden professoria Monica Hirstiä. Kirjoittaja on Brasilian Rio de Janeirossa asuva vapaa toimittaja.