Eriarvoisuuden pieni ensyklopedia
Julkaistu: 6.9.2016
Branko Milanovic: Global Inequality. A New Approach for the Age of Globalization. Harvard University Press 2016, 320 s.
Kehittyvissä talouksissa keskimääräinen elintaso on noussut 1970-luvun jälkeen nopeasti, mutta rikkaissa maissa keskiluokan tulojen kehitys on pysähtynyt. Superrikkaiden tulot ovat nousseet kaikkialla.
Tällaiset tilastolliset analyysit ovat nostaneet alkuvuonna julkaistun Branko Milanovicin Global Inequality -kirjan julkisuuteen. Ne ovat teoksen parasta antia ja uusi lisä esimerkiksi niihin tilastoihin, joita Thomas Piketty esittää kirjassaan Capital in the 21st Century.
Siinä missä Piketty keskittyi varallisuuserojen kehitykseen, Milanovic paneutuu tulotason muutoksiin. Pikettyn näkökulma oli ennen muuta kansallinen, Milanovicin globaali. Milanovic on Maailmanpankin entinen ekonomisti, joka työskentelee nykyisin Luxemburg Income Study Center -tutkimuslaitoksessa.
Yksi Milanovicin kiintopisteistä on ekonomisti Simon Kuznetsin 1950-luvulla esittämä Kuznetsin käyrä. Se kuvaa eriarvoisuuden kehitystä ylösalaisin käännetyllä U-käyrällä. Yhteiskuntien teollistuessa tuloerot kärjistyvät ja työttömyys lisääntyy.
Tuloerot kuitenkin laskevat, kun esimerkiksi palvelualat kehittyvät, työttömyydestä päästään eroon ja palkat nousevat.
Kuznetsin käyrä ei kuitenkaan ole onnistunut kuvaamaan 1980-luvun alun jälkeistä kehitystä. Eri maiden sisäisten tuloerojen lisäksi ovat kärjistyneet maiden keskinäiset erot. Samalla tuloerojen kehitys on eriytynyt kansainvälisesti. Tulot ovat kasvaneet monissa kehitysmaiden tuloryhmissä, esimerkiksi Kiinassa, mutta rikkaissa maissa keskiluokka on taantunut.
Historiallisesti Milanovicin kuvaama eriarvoisuuden kasvu on yleensä purkautunut levottomuuksina, sotina ja vallankumouksina. Maailmansotien jälkeisinä vuosikymmeninä vahva työväenliike auttoi pitämään eriarvoisuutta kurissa, mutta nyt sen voima on murentunut.
Kirjan loppupuolella Milanovic pohtii, mihin tuloerojen kasvu nykyisessä tilanteessa johtaa. Yhä useampi työpaikka häviää etenkin rikkaissa maissa, mutta poliittista tahtoa eriarvoisuuden kasvun pysäyttämiseen ei ole löytynyt. Arvio tulevasta on pessimistinen.
»Globalisaation hyötyjä ei tulla jakamaan tasaisesti», Milanovic lopettaa kirjansa.
Teoksen yhteiskuntatieteellinen anti jää näistä pohdinnoista huolimatta melko ohueksi, vaikka aiempien eriarvoisuuden teorioiden kuvauksissa vilahtaakin nimiä Karl Marxista ja Rosa Luxemburgista John Kenneth Galbraithiin ja John Maynard Keynesiin. Johtopäätöksissä olisi ollut kiinnostava lukea Milanovicin ajatuksia esimerkiksi sosiaalipolitiikan roolista tuloerojen tasoittajana tai keinoista muuttaa eriarvoisuuden taustalla olevia rakenteita, kuten kauppa- ja velkapolitiikkaa sekä kansainvälistä verotusta.
Kirjoittaja tekee väitöskirjaa yritysverotuksesta ja on Fulbright-Schuman-stipendiaattina Yalen yliopistossa.