Paluu plussan puolelle
EKP pyrkii eroon negatiivisista koroista ja paikallaan polkevista hinnoista. Kriiseistä on opittu, sanoo pitkän uran Suomen Pankissa tehnyt Antti Suvanto.
Kuvat Anne Ignatius
Julkaistu: 6.9.2016
AVOIMUUS. Vielä 1980-luvulla keskuspankkiirit ajattelivat, että toiminnan kuuluu olla salaista. Nyt ajatellaan päinvastoin, sanoo Antti Suvanto.
Euroopan keskuspankki (EKP) on tavalliselle eurooppalaiselle etäinen, ja pankin tekemää rahapolitiikkaa tunnetaan huonosti. Kesällä Suomen Pankin neuvonantajan työstä eläkkeelle jäänyt Antti Suvanto kirjoitti entisen kollegansa Jarmo Kontulaisen kanssa kirjan, jonka tarkoitus on kertoa selkokielellä, mitä keskuspankit tekevät ja miksi.
Miten rahapolitiikka näkyy ihmisten arjessa?
Selvimmin rahapolitiikan vaikutukset näkyvät pankkilainan koroissa. Euron aikana korot ovat olleet vakaita ja alhaalla. Euroopan keskuspankki on pitänyt pankeille lainaamansa rahan korot matalina, joten pankit voivat lainata asiakkailleen rahaa halvalla.
Matalat korot eivät ole yksiselitteisesti hyvä asia. Suomessa koroista puhutaan usein asuntovelallisten näkökulmasta, vaikka vain kolmasosalla suomalaisista kotitalouksista on asuntovelkaa.
Asuntovelallisille alhaisten korkojen tilanne on loistava, mutta tallettajien ja säästäjien kannalta tilanne ei ole kiitollinen. Talletuksille ei enää saa korkoa, koska pankit eivät voi maksaa asiakkailleen enempää kuin saavat korkoa omille luotoilleen.
Mitkä ovat EKP:n tärkeimmät tehtävät?
Ensisijainen tehtävä on hintavakauden turvaaminen eli inflaation pitäminen matalana. Tavoite on, että inflaatio olisi noin kaksi prosenttia eli että tavaroiden ja palveluiden hinnat nousisivat sen verran vuodessa. Matalaa ja vakaata inflaatiovauhtia tavoitellaan, koska se vähentää tulevaan hintatasoon liittyvää epävarmuutta. Nollainflaatiota ei tavoitella, koska se johtaisi liian usein nollakorkotilanteeseen.
Toiseksi keskuspankit huolehtivat pankkien maksuvalmiudesta. Raha pankkien välillä liikkuu keskuspankkien ylläpitämän järjestelmän kautta.
Kolmas tehtävä on rahoitusmarkkinoiden vakauden turvaaminen. Edellisistä kriiseistä on opittu, että rahajärjestelmä on hauras. Pelkkä hintavakaus ei takaa, että pankit ovat kunnossa. Siksi pankkien valvontaa on uudistettu. Niiltä vaaditaan riskipuskureita, jotta ne kestävät mahdolliset tappiot. Tietyissä tilanteissa pankkeja voidaan järjestellä uudelleen tai niiden toiminta voidaan ajaa alas.
Näitä luen nyt
1. Ben Bernanke: The Courage to Act.
Yhdysvaltain keskuspankin entisen puheenjohtajan kuvaus finanssikriisin syistä ja siitä, miten kriisistä selvittiin.
2. Timothy F. Geithner: Stress Test. Reflections on Financial Crises. Yhdysvaltain entinen valtiovarainministeri kertoo toimista finanssikriisin aikana.
3. Mervyn King: The End of Alchemy. Money, Banking, and the Future of the Global Economy. Britannian keskuspankin entinen pääjohtaja kuvaa tuoreesti rahapolitiikan valmistelua.
Mitä rahapolitiikassa tapahtuu seuraavaksi?
Inflaatio on nyt selvästi kahden prosentin alapuolella, ja siksi käytössä ovat epätavanomaiset rahapoliittiset keinot, kuten negatiiviset korot. Aikanaan EKP pyrkii pääsemään tilaan, jossa inflaatiotavoite on saavutettu ja nimelliskorot ovat positiivisia. Uusi normaali ei kuitenkaan ole sama kuin vanha normaali.
Skenaarioita on kolme: Maailmantalous kasvaa, ja euroalue kasvaa sen mukana. Silloin rahapolitiikassa palataan positiivisiin korkoihin ja noin kahden prosentin inflaatioon.
Toinen vaihtoehto on, että euroalue jämähtää pitkäksi aikaa nollakasvun ja nollainflaation loukkuun, kuten Japanille on käynyt.
Kolmannessa skenaariossa maailmantalous ajautuu uuteen taantumaan. Silloin rahapolitiikalla elvyttäminen on hankalaa, koska korot ovat jo valmiiksi nollassa.
Mitä väärinkäsityksiä EKP:n toimintaan liittyy?
Keskuspankit eivät päätä markkinakoroista eli euriboreista eivätkä kenenkään luottokoroista. Keskuspankit päättävät ohjauskoroistaan, joita sovelletaan pankkien keskuspankkiluottoihin ja -talletuksiin. Muut korot muodostuvat markkinoilla. Odotukset tulevasta rahapolitiikasta vaikuttavat suoraan markkinakorkoihin.
Keskuspankit eivät myöskään toimi veronmaksajien rahoilla, vaan niiden tulo syntyy korkokatteesta, kuten muidenkin rahoituslaitosten. Siitä ne kattavat toimintakulunsa ja kartuttavat puskureita tappioiden varalle. Loput jaetaan voitonjakona valtioille. Suomen Pankki on 2000-luvun alusta lukien tulouttanut Suomen valtiolle keskimäärin 150 miljoonaa euroa vuodessa.
Usein rahapolitiikkaan kohdistetaan ylisuuria odotuksia. Rahapolitiikalla ei kuitenkaan nosteta tuottavuutta eikä luoda työpaikkoja. Sellaiseenkin harhakäsitykseen törmää, että keskuspankki voisi ratkaista kysyntälaman jakamalla ihmisille rahaa joko suoraan tai valtion kautta. Niin sanotun helikopterirahan jakaminen kuitenkin nostaisi hintoja eikä loisi pysyvästi vakaata taloustilannetta.
Antti Suvanto ja Jarmo Kontulainen: EKP ilmoitti tänään. Rahapolitiikka tyynessä ja myrskyssä. Docendo 2016, 203 s.