Skip to main content

Oikeusvaltio koetuksella

Serbian uusilla johtajilla on Euroopan unionin tuki, vaikka maan oppositio ja lehdistö on ajettu ahtaalle.

Teksti Mitjo Vaulasvirta

Kuvat Imago Stock/All Over Press

Tijana Lekić, 30, ei peitä pettymystään huhtikuussa pidettyihin Serbian presidentinvaaleihin. Maan pääministeri Aleksander Vučić voitti murskaavin luvuin ensimmäisellä kierroksella.

»Olin suuttunut, ja halusin näyttää kaikille, kuinka vihainen olen», Lekić muistelee vaaliyön tunnelmia. »En voi sanoa, että Vučić olisi minun presidenttini.»

Lekić valmistui kolme vuotta sitten molekyylibiologian maisteriksi Belgradin yliopistosta. Työnhaku ei ole tuottanut tulosta. Hän on väsynyt työhaastatteluihin, joiden lopputuloksen määräävät valtaapitävät poliitikot.

»Työpaikat valtionyhtiöissä ja -virastoissa menevät vähemmän koulutetuille ja kokemattomille ihmisille, joilla on kontakteja puolueessa.» Lekić viittaa Vučićin johtamaan Edistys­puolueeseen, joka on ollut vallassa vuodesta 2014 lähtien.

Työpaikat annetaan puolueaktiiveille, alemmille puoluejäsenille, ystäville ja sukulaisille sekä vaikutusvaltaisten puoluejäsenten kotipaikkakuntalaisille serbialaisissa valtionyhtiöissä, ilmenee Secons-ajatushautomon viime vuonna julkaisemasta raportista.

Lekićin päässä kypsyy suunnitelma muuttaa ulkomaille, jos tilanne Serbiassa ei muutu. Hän uskoo löytävänsä oman alansa töitä Sloveniasta.

Serbian valtion tilaston mukaan 30 000 ihmistä muuttaa vuosittain ulkomaille. Maailman talousfoorumin raportti asetti Serbian 138 maan joukossa toiseksi viimeiselle sijalle kyvyssä pitää kiinni koulutetusta työvoimasta.

Kun Aleksander Vučić valittiin presidentiksi, Lekić lähti kymmenientuhansien muiden turhautuneiden opiskelijoiden, työttömien sekä matalien palkkojen lannistamien työläisten kanssa protestoimaan vaalitulosta.

Belgradin, Novi Sadin ja Nišin keskus­kaduilla mielenosoittajat vaativat lehdistönvapautta sekä puoluekytkösten vuoksi nimitettyjen virkamiesten irtisanomista. Viikkoja jatkuneet mielenosoitukset eivät herättäneet yksiselitteisiä reaktioita EU:ssa, jonka johtajat ovat asettuneet EU-myönteisiä poliittisia uudistuksia lupaavan Vučićin taakse.

»EU ei enää puutu Serbian sisäisiin asioihin. Unionille riittää, että Vučić jatkaa neuvotteluja Kosovon kysymyksen ratkaisemiseksi», sanoo politiikan tutkija Boban Stojanović Belgradin yliopistosta.

Serbia ei tunnusta Kosovon itsenäisyyttä. EU on osapuolena neuvotteluissa, jotka tähtäävät maiden välisten suhteiden normalisointiin. Panokset ovat kovat, sillä Kosovon kysymys ja maiden viileät suhteet luovat jännitteitä Balkanilla.

Serbian presidentti Aleksander Vučić lupasi virkaanastujaispuheessaan, että Serbia tekee töitä kansalaistensa paremman turvallisuuden eteen.

Serbian presidentti Aleksander Vučić lupasi virkaanastujaispuheessaan, että Serbia tekee töitä kansalaistensa paremman turvallisuuden eteen.


Ihmisoikeus- ja sananvapausjärjestöt
suhtautuvat Vučićiin varauksella. »Alexander Vučićin valinta presidentiksi on askel kohti epäliberaalia demokratiaa, jossa on vapaat vaalit, mutta jossa ei enää ole vapaata lehdistöä, oikeus­valtion toimintaedellytyksiä tai perusteellisia kansalaisoikeuksia», arvioi myös Stojanović.

Epäliberaali demokratia on toimittaja Fareed Zakarian esittelemä käsite, joka kuvaa harmaata vyöhykettä demokratian ja diktatuurin välillä. Näiden valtioiden johtajat on valittu enemmän tai vähemmän rehellisillä vaaleilla, mutta kansalaisten perusvapauksien, oikeusvaltion periaatteiden ja riippumattoman median puuttuminen estävät demokratian toteutumisen sanan laajemmassa merkityksessä.

Presidenttinä Vučićilla ei ole juurikaan toimeenpanovaltaa. »Silti hän on yhä Serbian vaikutusvaltaisin poliitikko, joka ohjaa hallitusta ja tekee poliittisia päätöksiä», Stojanović kertoo. Hänen mukaansa Vučićilla on kaksoisrooli puoluejohtajana ja presidenttinä, joka puolueensa kautta voi hallita pääministeriä, ministereitä sekä apulaisministereitä.

Kesäkuun lopussa Serbian parlamentti hyväksyi Vučićin ehdokkaan Ana Brnabićin pääministeriksi. Hän on ensimmäinen avoimesti homoseksuaali pääministeri Balkanin alueella. Serbiassa presidentti ehdottaa pääministeriä parlamentille, mutta presidentin valtaoikeudet ovat lähinnä seremoniallisia.

Vučić nimitti Brnabićin julkishallinnon ministeriksi elokuussa 2016, mutta tämä ei ole parlamentin jäsen eikä ole toiminut vaaleilla valituissa tehtävissä.

»Brnabićin valinta on yritys miellyttää Eurooppaa», Stojanović sanoo. Hän ei kuitenkaan usko, että kokematon ja poliittisen eliitin ulkopuolelta tuleva Brnabić voi toimia itsenäisesti.

Tilanne Serbiassa muistuttaa toista epäliberaalia demokratiaa, Venäjää. Vuonna 2008 kaksi kautta presidenttinä toiminut Vladimir Putin siirtyi pääministeriksi ja Dmitri Medvedevistä tuli Venäjän presidentti. Todellisuudessa Putin oli tiukasti vallankahvassa.

EU ei ole löytänyt ratkaisua epäliberaaleihin demokratioihin: niitä on juurtunut myös unionin sisään. Toukokuussa Euroopan parlamentti hyväksyi päätöslauselman, joka vaati unionia käynnistämään virallisen rikkomusmenettelyn Unkaria vastaan. Viktor Orbánin hallitus on rajoittanut lehdistönvapautta sekä perustus­lakituomioistuimen valtaa.

»EU on toistaiseksi tehnyt liian vähän vaikuttaakseen tilanteeseen. Suurin ongelma on, mitä tehdä niiden maiden kanssa, jotka ovat jo unionin sisällä», sanoo kansainvälisen politiikan tutkija Heino Nyyssönen Turun yliopistosta. »Sen sijaan jäsenehdokasmaiden kanssa jäsenyysneuvotteluita voidaan käyttää taivuttelukeinona», Nyyssönen jatkaa.

Eurooppalaiset johtajat ovat valmiita joustamaan demokratiasta ja kansalaisoikeuksista poliittisesti vaikeina aikoina, arvioi Grazin yliopiston Kaakkois-Euroopan tutkimuksen professori Florian Bieber. Pakolaiskriisi, brexit ja oikeistopopulismin nousu syövät unionin voimavaroja.

»Ulkopuoliset toimijat ovat olleet valmiita katsomaan tiettyjä autoritäärisiä taipumuksia läpi sormien vakauden vuoksi», Bieber kertoo ja viittaa Kosovon tilanteeseen. Hänen mukaansa EU:n on myös vaikea löytää uskottavaa poliittista vaihtoehtoa Serbiassa. Vučićin autoritäärinen politiikka on heikentänyt oppositiopuolueiden toimintaedellytyksiä.

Lehdistönvapaus on kaventunut siitä lähtien, kun Vučićista tuli pääministeri toukokuussa 2014. Näin kuvaa Toimittajat ilman rajoja -järjestön tuore raportti.

Televisio on tärkein uutislähde serbialaisille. Vain reilulla 60 prosentilla on pääsy internetiin. Nyt Vučić kontrolloi kaikkia kansallisia, alueellisia ja paikallisia tv-asemia, sanoo ruotsalaisen Civil Rights Defenders -ihmisoikeusjärjestön Euroopan toimintojen johtaja Goran Miletić. Hänen mukaansa lehdistönvapauden rajoitukset ovat vaikuttaneet negatiivisesti oppositiopuolueiden mahdollisuuksiin osallistua tasapuoliseen poliittiseen kilpailuun Serbiassa.

Birodi-tutkimuslaitoksen tekemän selvityksen mukaan Vučić sai presidentinvaalien alla jopa 120 kertaa enemmän medianäkyvyyttä kuin muiden puolueiden ehdokkaat.

»Median tila Serbiassa on todella heikko, ja monet asiantuntijat pitävät sitä huonompana kuin Miloševićin valtakautena. Se kuulostaa uskomattomalta, mutta Miloševićin aikana meillä oli useita sanomalehtiä ja tv-kanavia», Miletić sanoo.

Vuonna 2015 Serbian katsotuin viihdekanava TV Pink lähetti nelituntisen erikoisohjelman. Se kertoi, että itsenäiset mediat, kuten EU:n rahoittama BalkanInsight, ovat ulkovaltojen keino horjuttaa Vučićin hallitusta. Viime vuonna Center for Investigative Journalism of Serbia -järjestö paljasti, että TV Pink on saanut tukia ja lainatakauksia valtiorahoitteiselta vienninedistämiskeskukselta lähes neljän miljoonan euron arvosta.

Miletićin mukaan hallitus painostaa valtiorahoitteisia uutismedioita. Sen sijaan yksityisiin mediataloihin hallitus vaikuttaa mainostulojen kautta. South East European Media Observatory -järjestön vuonna 2014 julkaiseman raportin mukaan valtionyhtiöt ja -virastot vastaavat 25–40 prosentista maan mainostuloista.

Lisäksi johtavien poliitikkojen läheiset suhteet liike-elämään tekevät median hallinnasta mahdollista. »Muutama mainostoimisto vastaa suuresta osasta mainoksia, ja ne kaikki ovat Vučićin lähipiirin omistuksessa», Miletić sanoo.

Serbian hallituksen korruptionvastainen työryhmän vuonna 2015 julkaiseman raportin mukaan 50:stä keskeisestä mediasta lähes joka toisen omistusrakenne on epäselvä. Erityisesti laajalevikkisten iltapäivälehtien sisällöt myötäilevät hallituksen poliittista linjaa.

Tutkivaan journalismiin erikoistunut Organized Crime and Corruption Reporting Project -järjestö raportoi toistuvasti vuonna 2016, miten hallitusta tukeva Informer-iltapäivälehti on hyökännyt itsenäisiä ja tutkivia toimittajia vastaan. Informer on vaatinut, että hallitus säätäisi Venäjän tapaan lain, joka kieltäisi ulkomaiset kansalaisjärjestöt Serbiassa.

Angela Merkel sanoi vuonna 2014 olevansa huolestunut Vladimir Putinin halusta haastaa EU:n vaikutusvalta Balkanilla. Paradoksaalisesti huoli Venäjän vaikutusyrityksistä Serbiassa vaikuttaa eurooppalaisiin johtajiin, jotka katsovat ihmisoikeusjärjestöjen kritiikkiä sekä korruptiosyytöksiä läpi sormien.

Vučić on pitänyt yllä läheisiä suhteita Putiniin, kieltäytynyt osallistumasta Venäjän vastaisiin talouspakotteisiin ja päättänyt sotilasyhteistyöstä Moskovan kanssa. EU-jäsenyyttä kannattava Vučić on silti mieluisampi neuvottelukumppani Brysselille kuin väistyvä presidentti Tomislav Nikolić. »Serbia on ainoa asia, jota rakastan enemmän kuin Venäjää», avoimesti Venäjän-mielinen Nikolić julisti vuonna 2012.

Florian Bieberin mukaan eurooppalaisten johtajien päätös tukea Vučićia on reaalipolitiikkaa. Serbian heikko oppositio, EU:n sisäiset haasteet sekä Venäjän painostusyritykset eivät jätä selkeitä vaihtoehtoja Vučićin politiikalle.

Bieberin mukaan EU:n on kuitenkin korkea aika arvioida kriittisesti sen omia toimia itsevaltaisten johtajien suhteen. »Yhdysvallat on ollut valmiimpi toimimaan vaikeissa tilanteissa Balkanilla», hän sanoo.

Sananvapausjärjestöt, kuten Euroopan journalistiliitto (EFJ), ovat arvostelleet EU:n laajentumiskomissaaria Johannes Hahnia toimettomuudesta Serbian suhteen. Vuonna 2015 Hahn kieltäytyi tuomitsemasta lehdistönvapauden rajoituksia Serbiassa. »Olen valmis toimimaan, mutta tarvitsen todisteita enkä vain huhuja», Hahn totesi tuolloin medialle.

»Yhteistyö päättäjien kanssa ei tarkoita, että vaikeita kysymyksiä ei käsiteltäisi», Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottaja Maja Kocijančič vastasi Ulkopolitiikan tiedusteluun Euroopan komission suhtautumisesta sananvapauteen Serbiassa. Kocijančič ei kommentoinut kysymystä siitä, tunnustaako laajentumiskomissaari Hahn lehdistönvapauden loukkaukset maassa.

EU-jäsenyyden kannatus on vähentynyt merkittävästi viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Vuonna 2009 serbialaisista 67 prosenttia kannatti jäsenyyttä. Vuonna 2017 luku oli pudonnut 43 prosenttiin.

»En näe mahdollisuuksia myönteiselle kehitykselle lähivuosina», sanoo Civil Rights Defendersin Goran Miletić Serbian tulevaisuudesta.

Kansalaisaktivismi ja protestit ovat yksi suojakeino vallan väärinkäytöksiä vastaan. Kun Tijana Lekićin kaltaiset koulutetut nuorten muuttavat ulkomaille, epäselväksi jää, kuka Serbiassa tulevaisuudessa enää protestoi.

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava sosiologian laitoksella Oxfordin yliopistossa.