Jalansija Etelämantereella
Tämä teksti liittyy Marc Lanteignen juttuun ”Kiina kurottaa pohjoiseen”.
Samaan aikaan toisella puolen maapalloa: Kiina on lisännyt aktiivisuuttaan myös Antarktiksella. Kiinalla on Etelämantereella entuudestaan neljä tutkimusasemaa, joista ensimmäinen on perustettu vuonna 1985. Tämän vuoden alussa maa aloitti viidennen tutkimusaseman rakentamisen pienelle Rossinmeren saarelle. Aseman on määrä valmistua viiden vuoden kuluessa.
Kiinan ensimmäistä Etelämantereen-retkikuntaa juhlistava kirjekuori vuodelta 1984.
Kuten Arktiksella, myös Antarktiksella Kiinan lisääntyvä toimeliaisuus on herättänyt huolta muissa maissa. Etenkin Australiassa Kiinan toimia tarkkaillaan varautuneesti. Turvallisuuskysymyksiin keskittynyt Australian Strategic Policy Institute (ASPI) julkaisi vuosi sitten Anne-Marie Bradyn kirjoittaman raportin, jossa varoiteltiin Kiinan toiminnasta niillä Etelämantereen alueilla, joista myös Australia on kiinnostunut.
Seitsemällä valtiolla on Antarktiksella aluevaatimuksia, Australialla kaikista suurin. Vuonna 1959 solmitun Etelämanner-sopimuksen mukaan valtiot ovat kuitenkin sitoutuneet jäädyttämään aluevaatimuksensa, eikä uusia aluevaatimuksia tunnusteta. Brady kuitenkin arvelee, että Kiina varautuu esittämään aluevaatimuksen tulevaisuudessa. Kiinan tutkimusasemista kolme sijaitsee Australian vaatimalla alueella.
Toistaiseksi konkreettiset kiistat ovat koskeneet lähinnä kalastusta ja mertensuojelua. Australia ja EU ovat yhdessä esittäneet kolmea laajaa mertensuojelualuetta Itä-Antarktiksen rannikolle. Kiina ja Venäjä ovat kuitenkin toistuvasti torpanneet ehdotuksen Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen suojelukomissiossa (CCAMLR).